Kesäkuun 9. päivänä kuoronjohtaja, maisteri Väinö Pesola on matkustanut kesäksi pois Helsingistä, mutta muistelee vielä kävelyretkeään Alppilaan. #musiikinkevät1918
Sota oli ohi. Kesäkuun 1. päivänä Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, säveltäjä Väinö Pesola oli saanut musiikkitieteen opintonsa päätökseen Helsingin yliopistossa ja valmistunut filosofian maisteriksi. Sen jälkeen hän oli matkustanut kesäksi pois Helsingistä Turkuun vanhempiensa luokse.
Päiväkirjan pitäminen vaati ympärilleen rauhaa ja yksinäisyyttä. Sitä Pesolalla ei ollut, joten edellisestä päiväkirjamerkinnästä oli kulunut jo viikko. Nyt tuore maisteri palasi muistoissaan vielä toukokuun lopulle, jolloin hän luki lopputenttiin ja teki kävelyretkiä Alppilaan…
”Sunissa. (jatk.)
On taas kulunut viikkoharppaus päiväkirjanlehtien odottaessa sisällystänsä. Olen usein tuntenut haluttomuutta kirjoitustyöhön.
Olen tuumaillut, jokohan päättyi tuhriminen, mutta toisaalta olen kypsynyt päätöksentapaisen: kesän kuluessa kirjoittelen muistiin ainakin kuluneen elämäni muistelmat eli lapsuus-, nuoruus- ja miehuusmuistot.
Myös Turussa olon levottomuus pitkitti väliaikaa, vaikka halua olisi ollut. Asuntomme ahtaissa suojissa ei ole mahdollisuutta yksinäisyyteen vetäytymiseen, jota päiväkirjatöherrys vaatii.
Pari viikkoa siis takaperin tapahtumain, toiminnan virrassa!
Tenttiluku sujui edelleen hyvin, mutta vain yhdellä edellytyksellä. Täytyi syödä paljon. Ja tätä teinkin. Paitsi laihaa kala-soppa-päivällistä Welinillä söin vähintään 2 á 3 ateriaa Elannossa, etupäässä muna – myös liharuokaa.
Syönnin päälle ja muutenkin hermoston lamaantuessa tein kävelyretkiä, tavallisesti Alppilan tietä. Vain näin säilyi työkyky miltei loppuun.
Eräällä tällaisella matkalla kuulin ihanaa teknillisesti kehittynyttä soittoa eräästä tien varrella olevasta huvilasta. Mielikuvitus loihti soittajaksi kauniin neidon, pitkän, hienopiirteisen, vaalean kaunottaren. Hän sopi niin erinomaisesti antiikkishienoon ympäristöön. Seinillä arvokaita tauluja, ikkunoilla kukkia.
Neito lie yksin kotona. Ikkuna oli auki. Soitto: Griegin, Chopinin tai Tschaikowskyn suruvoittoiset sävelet yhtyivät Jumalan ihanan luonnon ilonvirittäjäin, lintusten lauluun. Tuomet kukkivat, nurmi tuoksui, ketään ei näkynyt huvilaa ympäröivässä puutarhassa.
Soittaja kertasi samaa kappaletta useita kertoja, kuten harras kuulija aidan takana viipyi hänkin puhas-tunnelmaisessa ilmapiirissä.
Odotin soiton loppuvan, nuorekkaan neidon pään pistäytyvän ikkunaan. Ketään ei näkynyt. - Ehkä se oli parempikin. Olisihan sieltä voinut ilmestyä miehen pää.”
Tähän päättyvät Väinö Pesolan päiväkirjamerkinnät sisällissodan keväältä 1918. Lue kaikki Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtajan, Työmies-lehden musiikkiarvostelijan, säveltäjän ja filosofian ylioppilaan päiväkirjat alkaen jo syksystä 1917. Lue myös, mitä Väinö Pesolan tyttärenpoika, säveltäjä ja kuoronjohtaja Tapani Länsiö kertoo isoisänsä myöhemmistä elämänvaiheista.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
