Hyppää pääsisältöön

Susinukke Kosola kirjoitti kirjan ihmiselle, joka haluaisi huutaa aargh ja heitellä itseään ympäri seiniä

Runoilija Susinukke Kosola
Runoilija Susinukke Kosola Runoilija Susinukke Kosola Kuva: Yle / Veli-Matti Ruuska Susinukke Kosola,Tanssiva karhu,Palkintoehdokas,runoilijat

Susinukke Kosola kirjoittaa nurkkaan ajetun ihmisen turhautumisesta, mutta Varisto ei ole vihainen kirja. Kaiken takana on lempeä ja ymmärtäväinen ihmiskuva. Runoilija halusi myös tutkia, mitä tapahtuu, kun kirjaa ei voi ostaa rahalla. Uuden teoksen hinta on tunnustus, jonka ihminen kirjan halutessaan tekee.

- Olen varmasti aika epänormatiivinen ihminen, jos peilaisin itsenäni yhteiskunnan normeja vasten. Mutta se asia ei minua arjessani jahtaa, sanoo Susinukke Kosola.

Kosola eli Daniil Kozlov on nukkunut edellisenä yönä 12 tuntia. Sitä edellisen yön hän on tanssinut metsässä järjestettävillä festivaaleilla.

Hyväntuulinen runoilija sanoo olevansa hölisijä puhuessaan, mutta kiteyttäjä kirjoittaessaan. Haastattelusta tulee pitkä, sillä Susinukelta eivät sanat lopu.

Pietarissa syntynyt, mutta Suomessa kasvanut runoilija on puhunut julkisuudessa ulkopuolisuudesta. Sitä hän koki esimerkiksi turkulaisessa lähiössä venäläisen taustansa takia. Puheessa oli aina väärä korostus: suomalaisille liian venäläinen, venäläisille liian suomalainen.

- Ulkopuolisuudesta puhuminen tuntuu vähän nihkeältä. Vaikka olen edelleen monella tapaa ulkopuolinen, elän nyt sellaisessa tilanteessa, etten joudu asiaa käytännössä kohtaamaan. Kaikilla sitä mahdollisuutta ei ole. Esimerkiksi rodullistetut ihmiset eivät pääse ulkopuolisuudestaan eroon.

Susinukke Kosola vedettiin kirjallisuuspiireihin esikoisteoksensa ilmestyttyä vuonna 2014. Runokirjoja on tullut kolme ja hän opettaa kirjoittamista. On kavereita ja taloudellisestikin menee “ihan ok”.

Katselen tätä kaikkea samalta kadulta kuin kaikki muutkin.

Varisto - tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana on aluksi vimmainen, mutta viimeisessä luvussaan herkkä kirja. Kosola kirjoittaa tästä ajasta ja informaation paljoudesta. Kirjan ensimmäiset ajatukset syntyivät, kun hän kirjoitti näyttämölle esitettäväksi tekstiä, jossa oli puhekielimäisiä ilmaisuja, listoja ja ajatuksen vyöryä.

- Huomasin, että se muoto resonoi tämän ajan kanssa. Kirja ei ole vihainen. Se kertoo enemmänkin turhautumisesta, purkauksesta, joka syntyy nurkkaan ajetulle ihmiselle. Sellaiselle, joka haluaisi huutaa aargh ja heitellä itseään ympäri seiniä.

Kosola ei halunnut luoda Varistoon erityisiä “pahiksia”, koska monet asiat ajassamme ovat solmussa keskenään. Esimerkiksi internet on yksi solmu, joka mahdollistaa paljon hyvää, mutta tarjoaa myös tilan itsepetokselle ja erilaisille törmäyksille.

- En halunnut kirjaan puhujaa, joka katselee runollisesta norsunluutornista, miten te maan matoset siellä sivilisaatiossanne epäonnistutte. Katselen tätä kaikkea samalta kadulta kuin kaikki muutkin.

Varistossa kirjan hahmot toistelevat haluavansa olla “todellisia, uniikkeja ja pantavia”. Ja toisinaan vielä “autenttisia”. Ovatko ne ihmiseen kohdistuvia paineita?

- Noihin sanoihin kiteytyy paljon ihmisen perustarpeista, tragikoomisellakin tavalla. Minulla on esilukijoiden joukko: kirjallisuudentutkijoita, runoilijoita, dramaturgeja, anarkistihippejä ja juoppoja, jotka vihaavat runoutta - suuri osa heistä tunnisti sanoista itsensä ja halunsa.

Varisto muistuttaa monimutkaisen ja ristiriitaisen ihmisen olemassaolosta.

Varisto on poikkeuksellinen kirja. Kosola on kirjoittanut sen käsin. Käsinkirjoittamalla runoilija halusi luoda kirjaansa kuvallisuutta, joka näyttää erilaiselta kuin “sieluton typografia”.

- Jokaisen sanan takana on ihminen ja henkilö. Käsinkirjoittaminen muistuttaa monimutkaisen ja ristiriitaisen ihmisen olemassaolosta, Kosola sanoo.

Varistoa ei voi ostaa rahalla, vaan sen saa omakseen tekemällä tunnustuksen kirjan välissä olevalle kortille. Kosola halusi luoda teoksen, jota on vaikea lukea mitään kirjallisuustraditiota vastaan ja tutkia, mitä tapahtuu, kun kirjaa ei makseta rahalla. Ihmiset olivat aluksi hämmentyneitä.

- Kirjan julkistustilaisuudesta sain kuitenkin palautetta, että tunnustaminen - vaikka sen voi tehdä nimettömänä - yhdisti toisilleen vieraita ihmisiä. Itse tietenkin vain ryntäilin siellä ympäriinsä, enkä tuntenut mitään, Kosola nauraa.

Kosola siis kerää lukijoilta dataa heistä itsestään. Mitä tunnustuksille tapahtuu?

- Sisältö ja määrä ratkaisevat: tutkin onko siellä jotain säännönmukaista. Datan laatu määrää sen lopullisen muodon. Onko se näyttelytila, joka vuorattu tunnustuksilla vai jotain muuta? Ilkeää olisi, että kokoaisin ne kirjaksi ja myisin rahalla, jolloin voisi laskea tunnustuksen hinnan. Mutta niin en halua tehdä, sanoo Kosola.

Lempeä ja ymmärtäväinen ihmiskuva on anarkistisissa liikkeissä sisään nivottu ajatus.

Susinukke Kosolaa on sanottu anarkistiksi. Jos kokemus ulkopuolisuudesta on muuttunut kirjailijauran aikana, miten on käynyt anarkismille. Onko hän yhä anarkisti?

- Varmaan, sanoo 27-vuotias runoilija ja miettii. - Koen olevani anarkistina ideaalien ja ajatusten kannalta osa historiallista liikehdintää. Mutta kun nimeää itsensä anarkistiksi, päätyy antamaan väärän kuvan suurimmalle osalle ihmisistä, siksi “mainostan” asiaa nykyään harkitummin.

Hän löytää runoudesta ja anarkismista yhteisiä piirteitä. Kosolalle anarkismissa keskeistä on epähierarkisuus, demokraattisempi päätöksenteko ja ruohonjuuritason toiminta sekä kapitalismin kritiikki.

- Runouden kenttä on uudelleen järjestäytymässä, se on demokratisoitunut ja moniäänistynyt. Enää ei ole vain isoja portinvartijoita, kustantaminen on siirtynyt pienemmille toimijoille ja epämääräisemmillekin kollektiiveille.

Kosola oli jonkin aikaa itsekin kustantaja, mutta laittoi toiminnan tauolle ainakin joksikin aikaa. Kustantaminen oli hänelle vapaaehtoista toimintaa ja kun vastuu ja laatukriteerit kasvoivat, tuntui etteivät voimat ja aika riitä.

Anarkismia runoilija näkee myös runouden kielessä, joka pyrkii uudistamaan kielenkäyttöä. Kieli on hänelle itselleenkin leikkiä ja rajojen kokeilemista.

Kosolan runoissa on myös suoraa yhteiskuntakritiikkiä, joka johtaa juurensa paitsi anarkistiseen, myös jälkivasemmistolaiseen liikkeeseen. Mutta anarkismia voi löytää myös runojen ihmiskuvasta.

- Kaiken takana on lempeä ja ymmärtäväinen ihmiskuva, se on kaikissa anarkistisissa liikkeissä sisään nivottu ajatus. Ajatus siitä, että ihminen on lähtökohtaisesti empaattinen ja altruistinen, rakastava olento.

Susinukke Kosola s.1991

Runoteokset

  • Varisto: tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana 2017
  • Avaruuskissojen leikkikalu: tutkielma ihmisyyden valtavirrasta 2016
  • .tik.: tutkielma ihmisyyden marginaaleista 2014

Palkinnot ja ehdokkudet

  • Einari Vuorelan runopalkinnon ehdokkuus (Avaruuskissojen leikkikalu) 2016
  • Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkuus (Avaruuskissojen leikkikalu) 2016
  • Toisinkoinen-runopalkinnon ehdokkuus (Avaruuskissojen leikkikalu) 2016
  • Teos-kustantamon Silja Hiidenheimon muistostipendi (.tik.) 2014

Susinukke Kosolan runoteos Varisto on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Susinukke Kosola on kirjoittanut Variston käsin: mustalla ja punaisella tussilla, tikkukirjaimilla ja kaunistelemattomalla kaunolla. Näillä visuaalisilla keinoilla Kosola synnyttää lukukokemuksen, jossa paperilta välittyy runoesitys, näkyy sen esittäjän äänenpainot ja dramaattiset tauon paikat. Kosola on niellyt sisäänsä yliannostuksen sosiaalisen median uutisvirtaa. Hän puskee sen ulos muodossa, joka tekee näkyväksi tälle ajalle ominaiset itsepetoksen erityispiirteet. Kosola ei jätä lukijaa yksin tyhjyyteensä. Hän ehdottaa ratkaisuksi noloutta ja rakkautta. Varisto on myös taideteko. Kirjaa ei voi ostaa. Sen saa, kun kertoo anonyymisti jonkun valonaran tunnustuksen, toiveen tai tapahtuman.

Kulttuuriykkönen:

Keskustele
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.