Hyppää pääsisältöön

Susinukke Kosola kirjoitti kirjan ihmiselle, joka haluaisi huutaa aargh ja heitellä itseään ympäri seiniä

Runoilija Susinukke Kosola
Runoilija Susinukke Kosola Runoilija Susinukke Kosola Kuva: Yle / Veli-Matti Ruuska Susinukke Kosola,Tanssiva karhu,Palkintoehdokas,runoilijat

Susinukke Kosola kirjoittaa nurkkaan ajetun ihmisen turhautumisesta, mutta Varisto ei ole vihainen kirja. Kaiken takana on lempeä ja ymmärtäväinen ihmiskuva. Runoilija halusi myös tutkia, mitä tapahtuu, kun kirjaa ei voi ostaa rahalla. Uuden teoksen hinta on tunnustus, jonka ihminen kirjan halutessaan tekee.

- Olen varmasti aika epänormatiivinen ihminen, jos peilaisin itsenäni yhteiskunnan normeja vasten. Mutta se asia ei minua arjessani jahtaa, sanoo Susinukke Kosola.

Kosola eli Daniil Kozlov on nukkunut edellisenä yönä 12 tuntia. Sitä edellisen yön hän on tanssinut metsässä järjestettävillä festivaaleilla.

Hyväntuulinen runoilija sanoo olevansa hölisijä puhuessaan, mutta kiteyttäjä kirjoittaessaan. Haastattelusta tulee pitkä, sillä Susinukelta eivät sanat lopu.

Pietarissa syntynyt, mutta Suomessa kasvanut runoilija on puhunut julkisuudessa ulkopuolisuudesta. Sitä hän koki esimerkiksi turkulaisessa lähiössä venäläisen taustansa takia. Puheessa oli aina väärä korostus: suomalaisille liian venäläinen, venäläisille liian suomalainen.

- Ulkopuolisuudesta puhuminen tuntuu vähän nihkeältä. Vaikka olen edelleen monella tapaa ulkopuolinen, elän nyt sellaisessa tilanteessa, etten joudu asiaa käytännössä kohtaamaan. Kaikilla sitä mahdollisuutta ei ole. Esimerkiksi rodullistetut ihmiset eivät pääse ulkopuolisuudestaan eroon.

Susinukke Kosola vedettiin kirjallisuuspiireihin esikoisteoksensa ilmestyttyä vuonna 2014. Runokirjoja on tullut kolme ja hän opettaa kirjoittamista. On kavereita ja taloudellisestikin menee “ihan ok”.

Katselen tätä kaikkea samalta kadulta kuin kaikki muutkin.

Varisto - tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana on aluksi vimmainen, mutta viimeisessä luvussaan herkkä kirja. Kosola kirjoittaa tästä ajasta ja informaation paljoudesta. Kirjan ensimmäiset ajatukset syntyivät, kun hän kirjoitti näyttämölle esitettäväksi tekstiä, jossa oli puhekielimäisiä ilmaisuja, listoja ja ajatuksen vyöryä.

- Huomasin, että se muoto resonoi tämän ajan kanssa. Kirja ei ole vihainen. Se kertoo enemmänkin turhautumisesta, purkauksesta, joka syntyy nurkkaan ajetulle ihmiselle. Sellaiselle, joka haluaisi huutaa aargh ja heitellä itseään ympäri seiniä.

Kosola ei halunnut luoda Varistoon erityisiä “pahiksia”, koska monet asiat ajassamme ovat solmussa keskenään. Esimerkiksi internet on yksi solmu, joka mahdollistaa paljon hyvää, mutta tarjoaa myös tilan itsepetokselle ja erilaisille törmäyksille.

- En halunnut kirjaan puhujaa, joka katselee runollisesta norsunluutornista, miten te maan matoset siellä sivilisaatiossanne epäonnistutte. Katselen tätä kaikkea samalta kadulta kuin kaikki muutkin.

Varistossa kirjan hahmot toistelevat haluavansa olla “todellisia, uniikkeja ja pantavia”. Ja toisinaan vielä “autenttisia”. Ovatko ne ihmiseen kohdistuvia paineita?

- Noihin sanoihin kiteytyy paljon ihmisen perustarpeista, tragikoomisellakin tavalla. Minulla on esilukijoiden joukko: kirjallisuudentutkijoita, runoilijoita, dramaturgeja, anarkistihippejä ja juoppoja, jotka vihaavat runoutta - suuri osa heistä tunnisti sanoista itsensä ja halunsa.

Varisto muistuttaa monimutkaisen ja ristiriitaisen ihmisen olemassaolosta.

Varisto on poikkeuksellinen kirja. Kosola on kirjoittanut sen käsin. Käsinkirjoittamalla runoilija halusi luoda kirjaansa kuvallisuutta, joka näyttää erilaiselta kuin “sieluton typografia”.

- Jokaisen sanan takana on ihminen ja henkilö. Käsinkirjoittaminen muistuttaa monimutkaisen ja ristiriitaisen ihmisen olemassaolosta, Kosola sanoo.

Varistoa ei voi ostaa rahalla, vaan sen saa omakseen tekemällä tunnustuksen kirjan välissä olevalle kortille. Kosola halusi luoda teoksen, jota on vaikea lukea mitään kirjallisuustraditiota vastaan ja tutkia, mitä tapahtuu, kun kirjaa ei makseta rahalla. Ihmiset olivat aluksi hämmentyneitä.

- Kirjan julkistustilaisuudesta sain kuitenkin palautetta, että tunnustaminen - vaikka sen voi tehdä nimettömänä - yhdisti toisilleen vieraita ihmisiä. Itse tietenkin vain ryntäilin siellä ympäriinsä, enkä tuntenut mitään, Kosola nauraa.

Kosola siis kerää lukijoilta dataa heistä itsestään. Mitä tunnustuksille tapahtuu?

- Sisältö ja määrä ratkaisevat: tutkin onko siellä jotain säännönmukaista. Datan laatu määrää sen lopullisen muodon. Onko se näyttelytila, joka vuorattu tunnustuksilla vai jotain muuta? Ilkeää olisi, että kokoaisin ne kirjaksi ja myisin rahalla, jolloin voisi laskea tunnustuksen hinnan. Mutta niin en halua tehdä, sanoo Kosola.

Lempeä ja ymmärtäväinen ihmiskuva on anarkistisissa liikkeissä sisään nivottu ajatus.

Susinukke Kosolaa on sanottu anarkistiksi. Jos kokemus ulkopuolisuudesta on muuttunut kirjailijauran aikana, miten on käynyt anarkismille. Onko hän yhä anarkisti?

- Varmaan, sanoo 27-vuotias runoilija ja miettii. - Koen olevani anarkistina ideaalien ja ajatusten kannalta osa historiallista liikehdintää. Mutta kun nimeää itsensä anarkistiksi, päätyy antamaan väärän kuvan suurimmalle osalle ihmisistä, siksi “mainostan” asiaa nykyään harkitummin.

Hän löytää runoudesta ja anarkismista yhteisiä piirteitä. Kosolalle anarkismissa keskeistä on epähierarkisuus, demokraattisempi päätöksenteko ja ruohonjuuritason toiminta sekä kapitalismin kritiikki.

- Runouden kenttä on uudelleen järjestäytymässä, se on demokratisoitunut ja moniäänistynyt. Enää ei ole vain isoja portinvartijoita, kustantaminen on siirtynyt pienemmille toimijoille ja epämääräisemmillekin kollektiiveille.

Kosola oli jonkin aikaa itsekin kustantaja, mutta laittoi toiminnan tauolle ainakin joksikin aikaa. Kustantaminen oli hänelle vapaaehtoista toimintaa ja kun vastuu ja laatukriteerit kasvoivat, tuntui etteivät voimat ja aika riitä.

Anarkismia runoilija näkee myös runouden kielessä, joka pyrkii uudistamaan kielenkäyttöä. Kieli on hänelle itselleenkin leikkiä ja rajojen kokeilemista.

Kosolan runoissa on myös suoraa yhteiskuntakritiikkiä, joka johtaa juurensa paitsi anarkistiseen, myös jälkivasemmistolaiseen liikkeeseen. Mutta anarkismia voi löytää myös runojen ihmiskuvasta.

- Kaiken takana on lempeä ja ymmärtäväinen ihmiskuva, se on kaikissa anarkistisissa liikkeissä sisään nivottu ajatus. Ajatus siitä, että ihminen on lähtökohtaisesti empaattinen ja altruistinen, rakastava olento.

Susinukke Kosola s.1991

Runoteokset

  • Varisto: tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana 2017
  • Avaruuskissojen leikkikalu: tutkielma ihmisyyden valtavirrasta 2016
  • .tik.: tutkielma ihmisyyden marginaaleista 2014

Palkinnot ja ehdokkudet

  • Einari Vuorelan runopalkinnon ehdokkuus (Avaruuskissojen leikkikalu) 2016
  • Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkuus (Avaruuskissojen leikkikalu) 2016
  • Toisinkoinen-runopalkinnon ehdokkuus (Avaruuskissojen leikkikalu) 2016
  • Teos-kustantamon Silja Hiidenheimon muistostipendi (.tik.) 2014

Susinukke Kosolan runoteos Varisto on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Susinukke Kosola on kirjoittanut Variston käsin: mustalla ja punaisella tussilla, tikkukirjaimilla ja kaunistelemattomalla kaunolla. Näillä visuaalisilla keinoilla Kosola synnyttää lukukokemuksen, jossa paperilta välittyy runoesitys, näkyy sen esittäjän äänenpainot ja dramaattiset tauon paikat. Kosola on niellyt sisäänsä yliannostuksen sosiaalisen median uutisvirtaa. Hän puskee sen ulos muodossa, joka tekee näkyväksi tälle ajalle ominaiset itsepetoksen erityispiirteet. Kosola ei jätä lukijaa yksin tyhjyyteensä. Hän ehdottaa ratkaisuksi noloutta ja rakkautta. Varisto on myös taideteko. Kirjaa ei voi ostaa. Sen saa, kun kertoo anonyymisti jonkun valonaran tunnustuksen, toiveen tai tapahtuman.

Kulttuuriykkönen:

Keskustele
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.