Hyppää pääsisältöön

Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

Sirppa Sivori-Asp

Sirppa Sivori-Asp (1928–2006) sai ensikosketuksen teatterimaailmaan 1930-luvulla Viipurin kaupunginteatterissa, kun hän neljävuotiaana teki lapsiroolin näytelmässä Pikku-Pirkko Pirkkalasta. Myöhemmin hän opiskeli näyttelemistä ja tv-alaa Yhdysvalloissa.

Sivori-Asp kiinnostui nukketeatterista nähtyään 1950-luvulla Salzburgin kuuluisan Marionettentheaterin esityksiä. Suomalaisen ammattinukketeatterin perustaminen toteutui 1971, jolloin nukketeatteri Vihreä omena aloitti toimintansa. Sivori-Asp toimi Vihreän omenan taiteellisena johtajana 1975–95.

Teatterialan opettajanakin työskennellyt Sivori-Asp vaikutti Suomen nukketeatterijärjestön puheenjohtajana ja Naisten kansainvälisen televisio- ja radiotoimittajien liiton puheenjohtajana.

Elsan matka teatterilavoilta filmille

Mammuttimaisen kirjallisen tuotannon jälkeensä jättänyt Ensio Rislakki (1896–1977) teki leipätyönsä toimittajana, mutta julkaisi useita teoksia lähes vuosittain. Ajoittain Valentin-nimimerkin takaa kirjoittanut Rislakki tunnetaan näytelmiensä lisäksi mm. pakinoista, matkakirjoista ja nokkelista parodioista. Ruman Elsan hän kirjoitti vuonna 1949.

Edvin Laine ohjasi näytelmän välittömästi elokuvaksi, jota ylistettiin aikansa lehdistöarvioissa yhdeksi parhaista, ellei jopa parhaaksi kotimaiseksi komediamenestykseksi.

Vuonna 1958 Ruma Elsa koki uuden tulemisen, kun kapellimestari Jorma Panula tulkitsi tarinan sävellyksiksi, joista syntyi Suomen ensimmäinen musikaali.

Sivori-Asp ohjasi Panulan säveltämän musikaalin musiikkielokuvaksi vuonna 1965. Työryhmään pestautui julkisuuden nousevia tähtiä. Esimerkiksi pukusuunnittelu oli Aira Samulinin, Timo Sarpanevan ja Ingrid Aholinnan kädenjälkeä. Keskeisinä kasvoina nähtiin mm. Birgitta Ulfsson, Iris-Lilja Lassila, Tarja Tuulikki Tarsala, Lasse Pöysti ja Liisamaija Laaksonen, joka näyttelee Elsaa, housuihin pukeutuvaa poikatyttöä.

Kun Elsaa sanotaan rumaksi, päättää hän laittautua, eivätkä miehet voi vastustaa lopputulosta. Elokuva haastaa aikansa sukupuolirooleja ja kuvailee leikkisästi sukupolvien välistä kuilua ja miehistä itserakkautta.

Sivori-Aspin ohjaama Ruma Elsa on pysyvästi katsottavissa Areenassa.

Kuva elokuvasta Ruma Elsa (1965).
Liisamaija Laaksonen ja Kaarlo Juurela elokuvassa Ruma Elsa (1965) Kuva elokuvasta Ruma Elsa (1965). Ruma Elsa
Kuva elokuvasta Ruma Elsa (1965).
Helge Herala ja Liisamaija Laaksonen elokuvassa Ruma Elsa (1965) Kuva elokuvasta Ruma Elsa (1965). Ruma Elsa
Sirppa Sivori-Asp ja Pentti Karhunmaa.
Sirppa Sivori-Asp Sirppa Sivori-Asp ja Pentti Karhunmaa. Sirppa Sivori-Asp

Ruman Elsan rooleissa ja työryhmässä

Birgitta Ulfsson (Viivi Kassel, professorin leski)
Iris-Lilja Lassila (Paula, hänen tyttärensä)
Tarja-Tuulikki Tarsala (Irma, hänen tyttärensä)
Liisamaija Laaksonen (Elsa eli Santtu, hänen tyttärensä)
Lasse Pöysti (Taavi Harjula, professori)
Helge Herala (Erkki Karilo, agronomi)
Ismo Kallio (Pertti Oras, kuvanveistäjä)
Kaarlo Juurela (Usko Aamunen, kemian opiskelija)
Emma Väänänen (Minni, kotiapulainen)

Ohjaaja: Sirppa Sivori-Asp
Kirjailija: Ensio Rislakki
Säveltäjä: Jorma Panula
Koreografi: Heikki Värtsi
Lavastussuunnitelija: Aimo Pöyhönen
Kuvaussuunnittelija: Reijo Malo
Äänisuunnittelija: Reino Aaltonen
Kuvaaja: Anssi Mellblom
Filmiääni: Esko Haapaniemi
Leikkaaja: Sara Nummiala-Tuuhea
Puvustus: Ingrid Aholinna, Aira Samulin, Timo Sarpaneva
Maskeeraus: Lilli Markkanen, Eila Lehto
Järjestäjä: Matti Dahlberg
Kuvaussihteeri: Helinä Pekkanen

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto