Hyppää pääsisältöön

Yksi lensi yli käenpesän Suomenlinnassa – vapauden puolesta, mielivaltaa vastaan

Potilaita päivähuoneessa. Kuvassa Tommi Eronen, Robin Svartström, Robert Kock ja Amira Khalifa  Kuva © Mitro Härkönen
Potilaita päivähuoneessa. Kuvassa Tommi Eronen, Robin Svartström, Robert Kock ja Amira Khalifa Kuva © Mitro Härkönen Kuva: © Mitro Härkönen Yksi lensi yli käenpesän,Ryhmäteatteri

Teatteriretki Hyvän Omantunnon linnakkeeseen on kesäperinne, jota en jätä väliin. Ryhmäteatterin tulkinta Yksi lensi yli käenpesän -klassikosta puhuttelee ja naurattaa.

Ryhmäteatterin tämänvuotinen valinta poikkeaa tyypillisimmästä kesäteatteriohjelmistosta edukseen. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi haluaisin kesällä teatterilta jotain höttöisempää kuin talvella?

Juha Kukkosen ohjaama Yksi lensi yli käenpesän on kyllä hauska, mutta ei totisesti kepeä. Se on painava, ja ahdistavakin se on.

Esityksen jälkeen matkalla lauttarantaan ihmiset keskustelevat kiivaasti, joku kuivaa vielä kyyneleitä silmistään. Selvästi esitys on pannut tunteet ja ajatukset liikkeelle.

Selvästi esitys on pannut tunteet ja ajatukset liikkeelle.

Ken Kesey kirjoitti mielisairaalakuvauksensa vuonna 1962, Milos Formanin elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1975. Ryhmäteatterin tulkinta sijoittuu alkuteokselle uskollisesti noihin vuosiin – ehkä turhankin uskollisesti, mietin välillä katsomossa.

Hoitaja Ratchedia näyttelee Minna Suuronen.
Minna Suurosen hoitaja Ratched vetää potilaiden yhteisöterapiaa. Hoitaja Ratchedia näyttelee Minna Suuronen. Kuva: Mitro Härkönen Yksi lensi yli käenpesän,Ryhmäteatteri

Kaivoin uteliaisuuttani esiin Helsingin Sanomien kritiikin maaliskuulta 1975. Kriitikko Paula Talaskivi nimeää elokuvan ”farssitragediaksi”. Määre sopii hyvin kuvaamaan myös Ryhmäteatterin esitystä.

Ote Talaskiven eloisasta kritiikistä 43 vuoden takaa kertokoon puolestani, mistä tarinassa on kyse:

Yksi lensi yli käenpesän on ”todella ihmeellinen ja häikäisevä yhdistelmä tragediaa ja farssia, lähimain naturalistista sairaalan arkipäivää, lähihavaintoa potilaiden yksityispulmista ja kohtaloista sekä välillä niitä villejä pienten ilon hetkiä, joihin katsoja yhtyy pian kaikella innolla. Niin myös vastustamaan Ratchedia, ystävystymään liikuttavan lujamielen, Ison Päällikön kanssa sekä hiukan hämmentyneenä ihastelemaan ja ihmettelemään elokuvan erikoista vapaustaistelijaa, McMurphy-Nicholsonia...”

Amira Khalifa näyttelee potilas Scanionia. Meneillään on yhteisöterapia.
McMurphyn saapuminen rikkoo sairaalan ankaran ja nauruttoman kurin. Amira Khalifa on potilas Scanion. Amira Khalifa näyttelee potilas Scanionia. Meneillään on yhteisöterapia. Kuva: Mitro Härkönen Yksi lensi yli käenpesän,Ryhmäteatteri

Ryhmäteatterin tulkinnan alkupuoli on jotenkin odotteleva, kertomus käynnistyy hitaanlaisesti. Mutta vauhtiin päästyään esitys toimii. Varsinkin jälkimmäisellä puoliajalla kierrokset kasvavat. Vatsaa kivistää katsomossa, kun McMurphy rientää kohti tuhoaan.

Itselleni parhaiten toimi silti nimenomaan esityksen huumori. Dialogi ja näyttelijät ovat teräviä ja välillä hullujen koville kierroksille yltyvä ”villi ilo” – kortinpeluu, juopottelu, koripalloilu – saa katsomon tyrskähtelemään naurusta. (Saanen sanoa hullu, sillä sitä sanaa kaikki näyttämölläkin käyttävät.)

Vatsaa kivistää katsomossa, kun McMurphy rientää kohti tuhoaan.

Robin Svartströmin Randle McMurphy on anarkistinen, leikkisä, oikeamielinen hulivili. Minna Suurosen hoitaja Ratched vaikuttaa oikeastaan kaikessa kovuudessaan epävarmalta valtansa ja työnsä oikeutuksesta, hän ikään kuin todistelee itselleenkin tekevänsä kaiken potilaidensa parhaaksi.

Hullujenhuoneen Ratchedia ja elämää pelkääviä asukkaita näyttelevät Robert Kock, Tiia Louste, Amira Khalifa, Mikko Penttilä, Tommi Eronen, Wanda Dubiel ja Samuli Niittymäki. Farssia ja tragediaa irtoaa heistä kaikista.

Potilaat korttia pelaamassa. Kuvassa Samuli Niittymäki, Robin Svartström ja Tommi Eronen.
Uhkapeli on mielisairaalassa kielletty. Sääntöjä rikkomassa Billy Bibbit (Samuli Niittymäki), McMurphy (Robin Svartström) ja Martini (Tommi Eronen). Potilaat korttia pelaamassa. Kuvassa Samuli Niittymäki, Robin Svartström ja Tommi Eronen. Kuva: Mitro Härkönen Yksi lensi yli käenpesän,Ryhmäteatteri

Jyhkeiden muurien keskelle rakennettu lavastus tuntuu vähän pieneltä, semminkin kun näyttämökuva on koko ajan sama: mielisairaalan päivähuoneen ulkopuolelle ei mennä. Sama ylöspano olisi vaivatta siirrettävissä identtisenä sisätiloihin. Esitys ei tarjoa visuaalisia ihmeitä tai satumaisia näkyjä useimpien aiempien kesien esitysten tapaan. Äänisuunnittelu on hienovaraista: miten piinaava loisteputkien tikitys voikaan olla!

Yksi lensi yli käenpesän luottaa tarinaan ja näyttelijöihin.

Kelpaa niihin luottaakin – vaikka jonkinlaista teatterillista irtiottoa tai irrottelua olisin ehkä itse esitykseen kaivannut.

Yksi lensi yli käenpesän luottaa tarinaan ja näyttelijöihin.
Potilaat katsovat baseballia vaikka televisio on pois päältä hoitaja Ratchedin käskystä.
Hoitaja Ratched kieltää baseballin katsomisen mutta McMurphy pistää mielikuvituksen mielivaltaa vastaan. Potilaat katsovat baseballia vaikka televisio on pois päältä hoitaja Ratchedin käskystä. Kuva: Mitro Härkönen Yksi lensi yli käenpesän,Ryhmäteatteri

Oma kokemukseni Formanin klassikkoelokuvasta on vuosikymmenten takaa, enkä ole aiemmin nähnyt teosta näyttämöllä. Näinköhän elokuvan elokuva-arkistossa lukiovuosina? Joka tapauksessa olen nähnyt sen vain kerran. Kirkkaimmin huomaan muistavani elokuvasta sen hetken, kun Päällikkö karkaa ikkunasta ulos vapauteen. Hetki sykähdyttää nytkin, kun nujerrettu mies nousee vastarintaan ja uskaltaa viimein ottaa elämänsä omiin, järkälemäisen vahvoihin käsiinsä.

Mutta mistä esitys sitten kertoo vuonna 2018?

Kuka on hullu, kuka terve, ja kuka sen voi päättää?

Seuralaiseni kanssa käymme esityksen jälkeen läpi mielleyhtymiämme: keskustelu siirtyilee konservatismin noususta Irlannin aborttiäänestykseen ja demokratian alasajoon monissa maissa, apaattisiksi lääkityistä vanhuksista medikalisaatioon ja mielisairaaloiden nykytilanteesen. Pienellä kaivelulla selviää, että esimerkiksi sähköhoidot ovat lisääntyneet, vaikka perusteellista tutkimusta pitkäaikaisista vaikutuksista ei ilmeisesti ole. Lobotomioita ei sentään ole Suomessa tehty sitten elokuvan valmistumisen, vuoden 1975.

Sitäkin Ryhmäteatterin esitys kysyy: kuka on hullu, kuka terve, ja kuka sen voi päättää?

Vapauden puolustaminen mielivaltaa, pakkovaltaa vastaan on taistelu, joka ei taida loppua koskaan.

Mielisairaalan potilaan juhlivat. Kuvassa Wanda Dubiel ja Robin Svartström.
Kohtalokkaat juhlat. Etualalla bailavat Candy Starr (Wanda Dubiel) ja Mc Murphy (Robin Svartström). Mielisairaalan potilaan juhlivat. Kuvassa Wanda Dubiel ja Robin Svartström. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Yksi lensi yli käenpesän

Ryhmäteatteri: Yksi lensi yli käenpesän. Ensi-ilta Suomenlinnassa 8.6.2018.
Ken Keseyn romaanin pohjalta näytelmäksi sovittanut Dale Wasserman.
Suomennos Sami Parkkinen. Ohjaus Juha Kukkonen. Lavastus Janne Siltavuori. Valosuunnittelu Ville Mäkelä. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Pukusuunnittelu Ninja Pasanen.
Maskeeraussuunnittelu Ari Haapaniemi. Rooleissa Robin Svartström, Minna Suuronen, Robert Kock, Wanda Dubiel, Tommi Eronen, Amira Khalifa, Tiia Louste, Samuli Niittymäki, Mikko Penttilä, Alex Anton (TeaK) ja Jutta Järvinen (TeaK).

Aivojen sähköhoito on mainettaan parempi

Penkkitaiteilija

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Toimittaja, tietokirjailija ja muusikko Perttu Häkkinen on kuollut

    Perttu Häkkinen on kuollut

    Perttu Häkkinen menehtyi sunnuntaina 12.8. tapaturmaisesti. Kaipaamme rakasta kollegaamme syvästi. Hänen älykäs, valoisa ja huumorintajuinen persoonansa valaisi päiviämme niin työyhteisössä kuin ohjelmissaankin. Perttu oli poikkeuksellinen toimittaja. Hän oli tekijänä aidosti ihmisläheinen, innostava, innostuva, pelkäämätön ja tarkkanäköinen.

  • Naprapaatti, osteopaatti vai kiropraktikko? Mistä kannattaa hakea apua selkävaivoihin?

    Mikä manipulaatiohoito auttaa selkäkipuihin?

    Kun selkää särkee tai niska jumittaa niin moni miettii, mistä hakisi apua. Pitääkö mennä lääkäriin vai auttaisiko jonkinsortin käsittely? Nettiä selaamalla löytyy helposti erilaisia tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin suunnattuja hoitoja, mutta jää epäselväksi, mikä niistä tarjoaisi juuri omaan vaivaan sopivinta apua. Entä kannattaako käydä toisen hoitomuodon osaajalla, jos yksi ei auttanut?

  • Kuinka hyvin muistat 8. kauden tapahtumat?

    Tietovisa 8. kauden tapahtumista.

    Oletko todellinen UP-tietäjä vai vaan pelkkä pikakelaaja? Testaa, kuinka hyvin muistat Uuden Päivän 8. tuotantokauden juonikuviot. Tsemppiä testiin!

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.

  • Avaruusromua: Musiikillista Pääomaa!

    Karl Marxin syntymästä 200 vuotta!

    Karl Marx eli ja esitti ajatuksiaan 1800-luvulla. Miksi hänestä puhutaan vielä 200 vuotta hänen syntymänsä jälkeen? Miksi nyt, kun ajat ovat muuttuneet ja maailma on toisenlainen? Eihän kaikki mennyt niin kuin Marx ajatteli. Miksi hän on yhä tieteellisen keskustelun ja kirjoitusten kohteena? Eikä Marx innosta nykyään ainoastaan tieteilijöitä, vaan myös taiteilijoita. Marxin 200-vuotisjuhlan kunniaksi on koottu tupla-albumi, jolla 28 äänitaiteilijaa ja musiikintekijää esittää musiikillisen visionsa päivänsankarista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Sähköisiä kuvia kokeilustudiolta

    Luvassa kokeellista ja elektronista musiikkia!

    Kun 1970-luvulla kuuli radiosta sanan "kokeilustudio", oli syytä vääntää volyyminappulaa kovemmalle. Luvassa nimittäin oli jotakin, jota ei muualta juuri kuullut: kokeellista ja elektronista musiikkia. Maaperä oli otollinen. Progressiivisen rockin tekijät olivat jo ehtineet tutustuttaa yleisön uusiin musiikillisiin maisemiin. 1970-luvulla Yleisradion kokeilustudiossa syntyneet albumit Ode to Marilyn ja Reidarin sähköiset kuvat toteuttivat näitä päämääriä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Space Junk 28 years: Monuments of the Concrete Era

    Features new Finnish electronic music.

    In this version, which includes images, the monuments of the age of concrete, abandoned places and objects engage in dialogue with previously unheard Finnish electronic music.