Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Peltsin kova vuosi pääkuva

Kiinnostaako avovesiuinti? Tutustu avovesiuimarin muistilistaan

Mikko Peltola
Mikko Peltola Kuva: Kukka Ström / Yle avovesiuinti,Mikko Peltola,Peltsin kova vuosi

Suomessa on mahtavat mahdollisuudet harrastaa avovesiuintia. Vesistöt ovat puhtaita ja turvallisia, ja uida voi lähes missä vain. Ennen kuin pulahdat veteen, tutustu avovesiuimarin muistilistaan. Ohjeet on laatinut Suomen uimaliitto ja Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto

Valmistaudu ja ennakoi

• ylläpidä kestävyys- ja lihaskuntoasi
• osallistu avovesiuintikurssille, jolla harjoitellaan
- suoraan uimista ja suunnistusta
- eri sääoloissa ja viileässä vedessä uimista
- taloudellista uintipotkua vapaauinnissa
- rentoa ja tehokasta käsivetoa vapaauinnissa
- korkeaa hengitysasentoa vapaauinnissa
- niskan rentoa asentoa ja pitkää liukua rintauinnissa
- märkäpuvussa uimista
• tai harjoittele yllämainittuja asioita kokeneen avovesiuimarin kanssa sekä uimahallissa että avovedessä
• tutustu veteen, rantoihin, reittiin ja veneväyliin ennakolta
• tarkista levätilanne kunnan sivuilta tai uimarannan infotaululta
• ui kaverisi tai ryhmän kanssa, älä ui yksin
• ota mukaasi saattaja veneessä, kanootissa tai SUP-laudalla
• opettele vesipelastusta ja ensiapua kaverisi, ryhmäsi tai saattajasi kanssa
• totuttele koskemaan vesikasveja
• mieti, millä tavoin rauhoitat itseäsi, jos kohtaat yllättäen esim. vesikasvin, kalan, uppopuun, ison kiven tai matalikon
• varaa mukaasi lämmintä juotavaa uinnin jälkeen nautittavaksi
• lataa puhelimeesi ilmainen 112 Suomi -sovellus, jonka kautta soitetusta hätäpuhelusta sijaintitietosi välittyvät suoraan Hätäkeskukseen

Ennen uintia

Juo ja syö

• ehkäise lihaskramppeja juomalla juuri ennen uintia
• syö sopivasti ennen uintia, jotta energiaa riittää uintiin ja kehon lämmön ylläpitoon Varustaudu
• käytä kirkkaanväristä uimalakkia
• käytä uimalaseja, tummennetut linssit ovat tarpeen pilvisenäkin päivänä
• käytä uimarinpoijua tai kuivapussia
• pakkaa pidemmille matkoille kuivapussiin: - juomapullo ja energiapitoista välipalaa - kengät, pyyhe ja/tai vaatteita - puhelin - lääkkeet, joita voit tarvita, esim. astmalääke
• käytä vedenkestävää aurinkosuojavoidetta, myös pilvisenä päivänä
• käytä tarpeen mukaan märkäpukua, neopreenilakkia, -sukkia, -hanskoja Ilmoita
• ilmoita kotijoukoillesi missä, kuinka kauan ja minkä reitin aiot uida
• kerro mahdollisuuksien mukaan rannalla olijoille kuinka kauan ja minkä reitin aiot uida
• älä jätä varusteitasi rannalle lähtiessäsi uimaan

Uinnin aikana

Totuttele
• etene veteen vähitellen
• roiskuta vettä kaulallesi ja kasvoillesi, se varoittaa ja valmistaa kehoasi tulevaan
• ui vähän matkaa pää pinnan yläpuolella ja havainnoi ja kontrolloi, että hengityksesi pysyy rauhallisena ja tasaisena
• totuta pääsi asteittain viileään veteen

Suunnista
• ui rannan suuntaisesti ja merkittyä uintireittiä pitkin
• tarkista suuntaasi uintireitin poijuista ja maaston korkeista kohdista
• vältä uimasta veneväylälle

Huilaa ja tankkaa
• huilaa tarvittaessa poijun/pussin varassa
• muista juoda pidemmän uintimatkan aikana, vähintään kerran puolessa tunnissa
• syö evästä omien tuntemustesi mukaan, mieluiten liikaa kuin liian vähän
• pidä tauot lyhyinä, jotta pysyt lämpimänä

Ole valmis
• odottamaan ja auttamaan uintikaveriasi ja -ryhmääsi
• rantautumaan ja hälyttämään apua ajoissa
• lopettamaan uintisi, kun sinulla on voimia vielä hyvin jäljellä

Uinnin jälkeen

• rantaudu tai nouse laiturille varovasti, lihaksesi voivat olla viileästä vedestä kankeat
• kietoudu pyyhkeeseen ja juo lämmintä juotavaa, lämmittele hetki
• riisu märkäpukusi ja uima-asusi ja pue lämpimät vaatteet päällesi, lämmittele edelleen
• ilmoita rannalla olijoille ja kotijoukoille uintisi päättymisestä
• voit tuntea keinunnan tunnetta tai huimausta varsinkin pitkän uinnin ja viileässä vedessä uinnin jälkeen, korvatulppien käyttö voi vähentää näitä tuntemuksia
• uintisuorituksesi on ohi vasta sitten, kun sinulla on normaali lämmin olo ja olet ilmoittanut lopettaneesi uinnin

Lähde: Suomen uimaliitto ja Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto

Luonto

  • Osaatko arvioda tuulen nopeuden? Testaa!

    Tuulen voimakkuuttaa voi arvioida itse ympäristön avulla.

    Tuulen voimakkuutta voi arvioida esimerkiksi puita ja merenpintaa tarkkailemalla. Pystytkö päättelemään kuvista, kuinka voimakkaasti tuuli puhaltaa?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.