Lisa Enckell
Yle
Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.
Kuusi kuvaa seikkailija ja museojohtaja Pentti Kronqvistin elämästä
Pentti Kronqvist uneksi jo pikkupoikana suurista seikkailuista. Koulu sijaitsi kymmenen kilometrin päässä köyhien kasvattivanhempien kodista. Kävellessään ja hiihtäessään joka päivä koulun ja kodin väliä, hän sai hyvän peruskunnon.
Hän varttui urheilulliseksi nuorukaiseksi, aloitti 16 -vuotiaana työnteon Wärtsilässä, ja osallistui menestyksekkäästi urheilukisoihin.
Urheilijanuorukaisesta kehittyi taitava palomies ja savusukeltaja
Pietarsaaressa huomattiin pian nuoren miehen voimat ja nopeus. Niinpä hänelle suositeltiin palomiehen uraa.
Pentti Kronqvist hakeutui pelastusalalle ja työskenteli sittemmin palomestarina, pelastussukeltajana ja ensihoitajana. Vapaa-ajalla hän suuntasi lmielellään Lappiin, mutta vähitellen retket suuntautuivat arktisille alueille.
Napapiiriretkeilijän fyysiset ja henkiset voimavarat joutuivat koetukselle
Ensimmäisen retki arktisille alueille tapahtui vuonna 1971, mutta vaiherikkain kaikista napapiirin alueille suuntautuneista matkoista tuli viisi vuotta myöhemmin. Huima retki kulki silloin Grönlannista Kanadaan Smith-salmen yli. Kolmihenkinen ryhmä suunnitteli hiihtävänsä 500 kilometrin matkan kuukaudessa, mutta matkalla tuli vastaan yllätyksiä ja lopulta reitille kertyi kilometrejä 300 enemmän ja retki muuttui taisteluksi eloonjäämisestä.
Retkikunta kärsi nälkää ja taisteli lumisokeutta sekä paleltumista vastaan. Matkaa tehtiin hiihtäen sekä koiravaljakoilla USA:n sotilastukikohdasta Thulesta - Kanadaan Grisefjordiin. Jäätilanteen takia retkikunta ei pystynyt ylittämään Smith-salmea suunnitelmiensa mukaan, vaan he joutuivat hiihtämään ajottua reittiä pohjoisemmaksi. Sekä ruoka että voimat hiipuivat vähitellen.
Pelastus tuli viime hetkellä kun retkikunta tapasi kanadalaisia RCM-poliiseja (ratsupoliiseja), jotka veivät heidät moottorikelkoilla turvaan.
Lapsuuden maisemiin rakentui talkoovoimin ja lahjoituksin ainutlaatuinen museo
Retkiltään ja matkoiltaan Pentti Kronqvist on tuonut mukanaan monia muistoesineitä. Vuosien saatossa niitä kerääntyi niin paljon että ne eivät mahtuneet enää kotiin. Niinpä hän sai idean rakennuttaa lapsuutensa maisemiin Fäbodaan museon.
Kukaan ei aluksi uskonut, että museosta, joka sai nimekseen Nanoq (jääkarhu grönlanniksi), tulisi totta, mutta sitkeydellään ja päättäväisyytensä asioista Pentti Kronqvist on saanut talkooporukan toisensa jälkeen kokoon rakentamaan alueelle jopa 25 rakennusta.
Nanoq-museon malli on Pohjois-Grönlannissa Itan pyyntipaikalla oleva 1800-luvulla rakennettu turvemaja. Kaiken, mitä Nanoqissa on esillä, Kronqvist on itse hankkinut tai saanut lahjoituksena. Taiteilijat, naparetkeilijät tai Nanoqiin muutoin ihastuneet vieraat ovat lahjoittaneet museoon esineitä ja kokoelmia.
Lukuiset arktiset tutkimusretket niin Kanadaan kuin Grönlantiin ovat muokanneet kesäkuussa 80-vuotispäiviään viettävästä Pentti Kronqvististä sankarin, jonka elämänmittainen intohimo arktisiin oloihin näkyy konkreettisesti Pietarsaaren Fäbodassa kalliomaastoon upotettuna museona, Nanoqina.
Arktinen museo Nanoq lyhyesti
Museosta löytyy arktiseen kalastukseen ja metsästykseen liittyviä esineitä, arktisia eläimiä ja kasveja, arktisten kansojen vaatteita ja tekstiilejä sekä arktista taidetta. Tunnetut arktiset tutkimusmatkailijat ovat lahjoittaneet retikuntavarusteita. Lisäksi museosta löytyy Kanadan inuiittien tekemä vuolukivikokoelma.
Alueelle on rakennettu myös turvemaja, pyyntimaja, kullanhuuhdontakenttä ja -maja sekä muita vanhoja eksoottisia rakennuksia. Uusimpina rakennuksina ovat Goichmanin galleria ja museon kirkko.
