Hyppää pääsisältöön

Kaltimo

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Kaltimo

Minä kun en jaksa koko aikaa tuolissa istua kutjottaa, enkä seistä kovin monta tuntia peräkkäin, niin olen hankkinut sängyn.

Sellaisin kaavailuin, että sängyssä voisi levähtää, lukea kirjaa silmillä, tai tutkia kännykkää. Ja nukkua.

Niin eipä voikaan!

Estyy lepo täysin! Ja muu rentouma.

Nykyään, siis.

Alussa kaikki oli hyvin:

Kun halusin huokaista hetkiseksi, oikaisin sängylle. Saatoin lukea pitkiäkin kirjoja siinä sängyssäni ihan rauhassa. Tai paksuja.

Ja nukkua monta tuntia.

Oli kulta-aikaa se!

Joka hetki oli juhlahetki selälle siinä sängyssä.

(Nukun mieluusti kyljelläni tai selälläni, päin vastoin kuin käärmeet jotka nukkuvat kai mahallaan. Vaikka en kyllä ole ihan varma. Kuitengin, oli selälle hyvä se sänky.)

Sitten alkoi sänky puoltaa. Ja tietenkin juuri siihen suuntaan, johon puoltaminen haittasi eniten.

Patja tuli kaltevammaksi ja kaltevammaksi, vietti enemmän ja enemmän toiseen reunaan, siihen reunaan, josta sänkyyn aina menin.

Lopulta jouduin laittamaan patjan alle pieniä superloninpätkiä antikaltevoitumisesteiksi, että en olisi vierinyt lattialle kuin mäyräkoira.

Mutta koko ajan enemmän ja enemmän kaltimoksi meni sänky. Piti lisätä yhä paksumpia superloninkappaleita patjan alle.

Lopulta ei enää sekään auttanut, vaan sängyssä pysyi enää vain pitämällä kädellä ja jalalla kiinni sängyn seinänpuoleisesta reunasta.

Vihdoin ei sekään riittänyt, vaan jouduin kääntämään patjan toisin päin.

Sänkyni on siis seinän vieressä.

Patjan kääntämisen jälkeen sänky oli edelleen ihan kaltimo, mutta vietti nyt seinään päin.

Pysyin sängyssä siis hyvin. Ei tarvinnut edes olla superlonifyllinkejä patjan alla!

Ajattelin: “Nytpä on kissan päivät minulla!” ja että “Älyni ansiosta pelastuin!”

Iloisesti hyräillen menin sänkyyni joka ilta, ja seinään päin viettävä patja piti minut turvallisesti sängyssä koko yön. Kertaakaan en pyörinyt lattialle kuin mäyräkoira.

Mutta voi!

Pian lätistyi patja taas - ulkoreunaltaan, joten se ei enää viettänyt niin kovasti seinään päin.

Lätistyminen jatkui, ja pienen ajan kuluttua patjasta tuli tasainen kuin biljardipöytä. Ei viettänyt sinne eikä tänne, se - vähään aikaan.

Sen jälkeen kavala sänky alkoi taas viettää enemmän ja enemmän samalle puolelle kuin alussa, niin että koko ajan olin pyörähtämässä lattialle, ja jouduin laittamaan taas superlonipaloja patjan alle.

Ja nyt eivät nekään enää auta!

Minulla on hieno sänky. Mutta jos haluan rentoutua siinä pitkälläni, paikallani pysyäkseni joudun pitämään toisella kädellä ja toisella jalalla hankalasti sängyn seinänpuolireunasta kiinni, ja kuka voi rentoutua kun yrittää hampaat irvessä estää itseään pyörimästä lattialle kuin koira!

Ja tuolissakaan en jaksaisi aina kutjottaa. Enkä jaksa seisoa kovin monta tuntia peräkkäin, enkä juoksennella pihalla tai kaupungilla ympäriinsä, enkä edes kellua järvessä saukkona, kun on kylmä vesi siellä.

Miten voi käydä tälle näin!

Kuka korvaa kaltimo-sängyn viheliäisyysvaikutukset, kuka?!

Miten voi kohdella näin!!

Kysyy nimim.

“Yksi monten puolesta”

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat