Hyppää pääsisältöön

Kuvataiteilija Satu Kiljunen haluaa maalata ihmistä elämänsä loppuun saakka

Nuori kuvataiteilija Satu Kiljunen teki 1980-luvun alussa kaksi Aasian-matkaa. Himalajan vuoriston korkeuksissa hän pystyi visualisoimaan oman mielenmaisemansa pyöreäksi.
Satu Kiljunen teki 1980-luvun alussa kaksi matkaa Aasiaan. Himalajan korkeuksista hän löysi mielenmaisemansa. Nuori kuvataiteilija Satu Kiljunen teki 1980-luvun alussa kaksi Aasian-matkaa. Himalajan vuoriston korkeuksissa hän pystyi visualisoimaan oman mielenmaisemansa pyöreäksi. Kuva: Satu Kiljusen kokoelmat Satu Kiljunen,Himalaja

Taideyliopiston kesäkuussa promovoitu kunniatohtori, kuvataiteilija Satu Kiljunen kulkee tinkimätöntä, visuaalista tietään. Hän on ollut maailmalle avoin, lähtenyt äärialueille ja löytänyt sieltä suuria ulottuvuuksia elämäänsä. Himalajan huipuilta hän on päätynyt samankaltaiseen maisemaan, vakkituiseksi asukkaaksi ulkosaaristoon. Sinne, missä horisontti ja koko mielenmaisema avautuvat ihmiselle pyöreänä muotona. Elämä saaristossa antaa rauhan, siellä on aina sunnuntaiolo, kuvailee Satu Kiljunen.

– Omia valokuvia minulla on itsestäni niukasti, sillä en ole ehtinyt dokumentoida elämääni, kertoo Taideakatemian kunniatohtori, kuvataiteilija Satu Kiljunen. Innokkaasti olen dokumentoinut aina muita ja ympäristöäni.

Kuvataiteilija Satu Kiljunen.
Kuvataiteilija Satu Kiljunen Kuvataiteilija Satu Kiljunen. Kuva: Satu Kiljusen omat kokoelmat. Satu Kiljunen

Kahdelta Aasian-matkalta hänellä on muistoja silmiä ja sielua hivelevistä kohteista sekä omassa päässä että kuvakokoelmissa. Nämä ikimuistettavat reissut Satu Kiljunen teki etsiessään aiheita ja inspiraatiota teoksiinsa. Ensimmäisellä reissulla oli mukana tärkeä yhteistyökumppani, edesmennyt kuvataiteilija Risto Heikinheimo.

Tästä kumppanuudesta nousi monta yhteistä projektia, joista poikkitaiteellinen Jack Helen Brut -ryhmä lienee legendaarisin. Se menestyi myös maailmalla, jopa kriittisessä Madridissa, jossa sen taiteelliset meriitit nostettiin nimekkäiden Peter Brookin, Bob Wilsonin ja Nina Hagenin rinnalle.

1980-luvun alussa syntyneen Jack Helen Brutin performanssin ideana oli tuoda kuvataide näyttämölle poikkitaiteellisesti kuvataiteen, musiikin, tanssin ja valaistuksen keinoin. Tanssijoiden vartalot toimivat heijastuskankaina kuvataiteelle. Esiintyjät saattoivat itse olla kuin veistoksia menneiltä vuosisadoilta ja kulttuurin traditio nivoutui nykypäivään.

Poikkitaiteellisuus korkeakouluihin

Satu Kiljunen on ollut pioneeri taiteiden koulutuksessa ja taistellut taiteen tohtoriopintojen puolesta. Nyt Taideyliopistossa (2013) kohtaavat kaikki esittävät taiteet: kuvataiteet (Kuvataideakatemia), musiikki (Sibelius-Akatemia), tanssitaide ja teatteri (Teatterikorkeakoulu). Taideyliopisto on taidealojen koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälinen suunnannäyttäjä, joka vahvistaa taidetta yhteiskuntaa uudistavana voimana.

Nyt poikkitaiteellisuus on nykyisin myös Taideyliopistossa täysin luontevaa. Näin ei ole aina ollut. Nuoret ja hullut 1980-luvun performanssitaiteilijat, joista Satu Kiljunen oli yksi, raivasivat tätä hankalaa väylää, joka nyt tuottaa myös kansainvälisesti merkittäviä esityksiä. Kesäkuun 2018 promootiossa Satu Kiljunen vihittiin Taideyliopiston kunniatohtoriksi.

Ihmiskuva on elämäni juttu

Kuvataiteilija Satu Kiljusen yksi keskeisistä aiheista on aina ollut ihminen. Hän maalaa mielellään myös muotokuvia - kuvattavan elämän näköisenä ja myös aikakautensa dokumenttina. Hän painottaa, että muotokuvan tulee täyttää ennen kaikkea taideteoksen kriteerit.

Ahvenanmaalainen poliitikko Barbro Sundback 2012 Satu Kiljusen maalaamana.
Barbro Sundback, ahvenanmaalainen poliitikko Satu Kiljusen maalaamana 2012. Ahvenanmaalainen poliitikko Barbro Sundback 2012 Satu Kiljusen maalaamana. Kuva: Satu Kiljusen kokoelmat. Satu Kiljunen,muotokuva,kuvataide,henkilökuvaus,Barbro Sundback

– Haluan maalata ihmisiä elämäni loppuun asti. Ihminen on mitä haastavin. Jaksan hämmästellä, kuinka eri näköinen sama ihminen voi eri päivinä ja hetkinä olla. Ihmiskuvia voin tehdä sekä saaristossa Kökarissa että kaupunkikodissani Helsingissä - niin kauan kuin henki pihisee, sanoo Satu Kiljunen.

– Ihmiskuvat ovat vaikeita maalattavia, niissä on tarpeeksi haastetta. Minut on tehty tällaisia haasteita varten, niistä saan energiaa ja elinvoimaa.

Kartanon vanhaisäntä Patrick Hackman Satu Kiljusen maalaamana 2014.
Pekkalan kartanon vanhaisäntä Patrick Hackman Satu Kiljusen maalaamana 2014. Kartanon vanhaisäntä Patrick Hackman Satu Kiljusen maalaamana 2014. Kuva: Satu Kiljusen kokoelmat Satu Kiljunen,kuvataide,muotokuva

Satu Kiljusen CV

Itämeri taiteen luomisympäristönä

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele täällä kaupungistumisesta!

    Onko Suomi kohta vain yksi kaupunki?

    o kolme vuotta peräkkäin Suomessa on syntynyt vähemmän ihmisiä kuin on kuollut. Väestönkasvu on maahanmuuton varassa. Maaseutu ja kohta myös taajamat ja pikkukaupungit näivettyvät, Missä asumme ja mitä teemme parin vuosikymmenen kuluttua, sitä pohditaan nyt alkavassa Mikä maksaa-ohjelmassa.

  • Merenkulkija Pekka Piri toteutti unelmamatkansa viikinkien reittiä pitkin

    Hurja matka avoveneellä Islantiin onnistui.

    Merenkulkija Pekka Piri, joka toteutti unelmansa 25 vuotta sitten. Hän ajoi yhdessä merikapteeni Matti Pullin kanssa avoveneellä Islantiin. Merimatka vaati ponnistusta, sitkeyttä sekä kumppanuutta. Sittemmin Pekka Piri on tehnyt matkan yhä uudelleen mielessään, muistoissaan ja ajatuksissaan.

  • Keskustele tässä muodista ja vaateteollisuudesta!

    Suomalaisen muotibisneksen vaiheita

    Vielä 1980 tekstiili- ja vaatetusala työllisti 25 000 suomalaista ja vaatteet olivat tärkeä vientiala. Nykyään vaateteollisuudesta leipänsä saa noin 5000 ihmistä. Nyt kotimainen vaatevalmistus on jälleen pikku hiljaa elpymässä ja ala tähyää uudestaan vientimarkkinoille. Lisäksi Suomessa kehitellään myös uuden sukupolven kankaita, jotka valmistetaan puukuidusta.

  • Keskustele muutosliikkeestä

    Mikä saisi ihmiset vaatimaan muutoksia?

    Miksi ihmiset sopeutuvat maailman vääryyksiin niin ihmeteltävän hyvin? Miksi he eivät vaadi oikeudenmukaisuutta? Toisten palkka ei riitä edes ruokaan, toiset nostavat miljoonaoptioita. Miksi ihmiset tyytyvät tästä tilanteesta vain toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka eikä asialle tehdä mitään?

  • Jaakko Valvanne puhuu hyvän vanhuuden puolesta

    Jaakko Valvanne toivoo vanhusten kotihoidon lisäämistä.

    Jaakko Valvanne puhuu hyvän vanhuuden puolesta Geriatrian professori, emeritus, Jaakko Valvanne on koko uransa puhunut vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään kotihoitoa pitäisi kehittää niin hyväksi, että iäkkäät ihmiset voivat halutessaan asua loppuun asti kotona ja elää siellä oman rytminsä mukaan.

  • Keskustele tässä vaalirahoituksesta!

    Suomalainen vaalirahoitus

    Vaalikampanjat ovat käyneet yksittäisille ehdokkaille yhä kalliimmiksi. Ketkä ehdokkaista saavat rahoitusta helposti ja ketkä eivät? Millaisia harmaan alueen ongelmia vaalirahoitukseen liittyy? Vieraina ovat vaalikampanjointia tutkinut valtiotieteiden tohtori Erkka Railo ja tilintarkastuspäällikkö Jaakko Eskola.

  • Keskustele hyvinvointivaltiosta

    Pitäisikö hyvinvointivaltioaatetta päivittää?

    Passivoiko sosiaaliturva ihmisiä liikaa? Onko työn tekemisen arvo unohdettu? Vai onko hyvinvointivaltioaate edelleen pätevä? Onko sen edustama järjestelmä oikeudenmukainen?

  • Keskustele mielenterveyspalveluista

    Kuka pitää mielenterveyskuntoutujien puolta

    Ohjelmassa keskustellaan mielenterveyspalveluiden, erityisesti asumispalveluiden, kilpailuttamisesta. Mitä ajatuksia keskustelu sinussa herättää? Oletko itse tai onko joku läheisistäsi käyttänyt mielenterveyspalveluja? Oletko ollut saamaasi palveluun tyytyväinen? Miten mielenterveyspalveluja pitäisi mielestäsi kehittää?

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.