Hyppää pääsisältöön

Pertsa, Kilu ja ne kadonneet kesät, joina elämä oli yhtä seikkailua

Pertsa, Kilu ja kaverit tutkivat karttaa
Pertsa, Kilu ja kaverit tutkivat karttaa Kuva: Yle / Antero Tenhunen Pertsa ja Kilu

Salaseura Kaanit perustetaan, kun seudulla liikkuu Pertsan ja Kilun merihädästä pelastama rikollinen, pelottava Arpinaama (Kari Kihlström).

Toivotut seikkailusarjat Viimeiset kaanit (1970) ja Trokarit (1971) julkaistiin kesäkuussa 2018 koostoversioina.

Miten pankkiryöstö, varastettu moottori ja nuoren naisen katoaminen liittyvät yhteen? Arpinaaman uhkailuista huolimatta Pertsa ja Kilu lähtevät selvittämään hämärää tapausta. Kaanien päällikkö Pertsa organisoi kyttäyskeikan, ja pian moottorirosvoa jahdataan ilmakiväärin ja heittokivien voimin.

Vanhemmat ovat korkeintaan lasten tiellä poliisia lukuun ottamatta. Poliisikin joutuu tosin myöntämään, ettei virkavalta saisi mitään aikaan ilman poikien apua. Kilun äitikin (Sylvi Salonen) pistää poikansa tiukoille, mutta isä (Reino Kalliolahti) sanoo tälle Trokareissa suorat sanat: "Muista, että tästä illasta lähtien pojalla pitää olla enemmän vapautta!"

Vapauden tunne taisi kummuta jo näyttelijöiden olosuhteista. Tommi Auvinen muisteli Arkistovieraana-sarjan haastattelussa, että Pertsan ja Kilun kuvaukset olivat "hienoimpia lomia, mitä niitten vuosien kesistä tulee mieleen." Pojat saivat yöpyä välillä hotellissa ja teltassa sekä ajella veneellä; pitkät päivät sarjaa kuvatessa eivät missään vaiheessa tuntuneet työltä.

Pertsa ja Kilu juoksevat kohti kameraa
Pertsa ja Kilu juoksevat kohti kameraa Kuva: Yle / Antero Tenhunen Pertsa ja Kilu

Kun Viimeiset kaanit ovat päihittäneet Arpinaaman, edessä siintää uusi haaste. Pojat törmäävät syylänpoisto-operaatiossa keskellä yötä “naiskummitukseen”. Nainen “pystyy hankkimaan kaikille tarvitseville jotakin. Nailonit, purkin ulkolaista kahvia, tupakkaa tai muuta sellaista.” Hän myy myös kukkia, jotka on pyyhkäisty hautausmaalta. Poliisi on taas äimänä, kun maakunnassa poltetaan suuria määriä ulkomaista tupakkaa ja juodaan muuta kuin verokahvia. Taustalla on luihu ja opportunistinen Manki (Veijo Pasanen), joka rikastuttaa itseään salakuljetushommilla.

Väinö Riikkilän luomien sankareiden välillä on Ohukainen ja Paksukainen -tyylistä dynamiikkaa; Pertsa on juonikas, johtajaluonteinen poika, jolta löytyy selitys joka tilanteeseen. Kilu on uskollinen toveri, joka aina välillä tahtoisi lähteä kotiin, mutta rohkaistuu Pertsan tarmosta. Rikollisia vastaan käyvien poikien puheessa voi särähtää korvaan Tampereen murre – etenkin, kun tarinan tapahtumat eivät sijoitu Tampereelle. Riikkilän kirjoissa seikkaillaan 1940-luvun Kotkassa ja Karhulassa.

Poikasankarit on roolitettu täydellisesti. Pertsaa tulkitsee ohjaajan poika Tommi Auvinen ja Kilua Jyrki Thil. Auvinen on sittemmin tehnyt pitkän uran teatterissa ja televisiossa. Pertsan äitiä esittää Auvisen oikea äiti Eila Roine. Ahti Haljalan tulkitsema isä ja Roine esittivät avioparia myös Rintamäkeläisissä.

Eino ”Arpinaama” Suokko ja Robert Manki ovat roistoja Pertsa ja Kilu -televisioinnissa
Eino ”Arpinaama” Suokko ja Robert Manki ovat roistoja Pertsa ja Kilu -televisioinnissa Kuva: Yle / Antero Tenhunen Pertsa ja Kilu,Veijo Pasanen,Kari Kihlström

Pertsa ja Kilu -ohjelmat

  • Pertsa ja Kilu -ohjelmat pohjautuvat Väinö Riikilän kirjoittamiin lastenkirjoihin.
  • Sarjoja tehtiin 1970-luvulla neljä: kolmiosainen Pertsa ja Kilu (1970), neliosainen Pertsa ja Kilu (1971), kolmiosainen Pertsa ja Kilu kippareina (1972) ja neliosainen Pertsa ja Kilu ja timanttirosvot (1973).
  • Vuonna 1975 jokaisesta sarjasta koostettiin yhtenäinen elokuva. Silloin kaksi ensimmäistä sarjaa nimettiin uudelleen. Ensimmäisestä tuli Pertsa ja Kilu ja viimeiset kaanit sekä toisesta Pertsa ja Kilu ja trokarit.
  • Nyt Areenassa on katsottavissa kaikki sarjoista koostetut 1970-luvulla tehdyt elokuvat.
  • Pertsasta ja Kilusta on tehty myös uudempia versioita. Yle tilasi ulkopuoliselta tuotantoyhtiöltä 12-osaisen sarjan vuonna 2000. Se on Taavi Vartian ohjaama. Koska kyseessä on tilausohjelma, sitä ei näillä näkymin tulla julkaisemaan Areenassa. Uusin versio Pertsasta ja Kilusta kuvataan vuosien 2019 ja 2020 aikana. Myös uusimman elokuvan ohjaa Taavi Vartia.

Televisiointien huoleton ikikesä kuluu poikamaiseen veijarointiin ja haaveiluun, vaikka taustalla vaanii todellinen, paikoin henkeäkin vaarantava uhka. Pertsa ja Kilu ovat yritteliästä sorttia, eivätkä pojat jää laakereilleen makaamaan kun salaseura lakkautetaan. Pian pystyssä on tuottoisa, sataman väkeä palveleva pullakahvipalvelu. Unelmat moottoriveneellä saareen matkaamisesta paisuvat haaveiksi maailmanlaajuisesta bisneksestä. Poikien loputon energia heijastuu liikkumistyyliinkin – kaikkialle juostaan ja kovaa.

Pojilla on aikaa sivupoluillekin. Tässä Pertsan ja Kilun seikkailut palauttavat mieleen lapsuuden kesät. Eräs Viimeisten kaanien mieleenpainuvista kohtauksista lähtee kiireettömästä rupatteluhetkestä. Keskustelu kääntyy pian housuihin: Pertsa kysyy Kilulta, käyttääkö hän vyötä vai henkseleitä. Kilu vannoo henkseleiden nimeen, Pertsa vyön. Väittely äityy kisaksi ulkohuussissa, jossa pojat testaavat, kumpi ehtii housut kintuissa pöntölle ensin.

Välillä arjen askareet painavat päälle ja “elämä on mätää”, välillä taas kaikki on mahdollista. Meri on tarinoissa vahvasti läsnä, ja sitä myötä myös maailma. Pertsan ja Kilun kotikaupunki on sekä uhka että mahdollisuus: siellä elävät haaveet ulkomaan-seikkailuihin, mutta myös pelot suuren maailman mallisesta rikollisuudesta. Sarjoissa esiintyvät Arpinaama, Manki ja Miljoona-Blink ovat kaikki jollain tavoin kansainvälisen tyylisiä rosmoja. Vahvat päähenkilöt vaativat mittaisensa vastavoimat ja siinä on onnistuttu: Kari Kihlströmin ja Veijo Pasasen karisma puhaltaa eloa sinänsä pinnallisiin konnahahmoihin.

Pertsa ja Kilu makoilevat nurmella.
Pertsa ja Kilu makoilevat nurmella. Kuva: Yle / Antero Tenhunen Pertsa ja Kilu

Pertsa ja Kilu televisioitiin 1970-luvulla neljäksi sarjaksi, joista koostettiin yhtenäiset elokuvat vuonna 1975. Viimeisten kaanien ja Trokareiden jälkeen nähtiin vielä kaksi seikkailua, Pertsa ja Kilu kippareina ja Timanttirosvot. Ne julkaistaan toivottujen sarjassa myöhemmin.

Tommi Auvinen muisteli, että suureen suosioon noussut lastensarja haluttiin jopa kansainväliseen levitykseen. Viimeinen kesä kuvattiinkin värikalustolla. "Mutta eihän sitä voinu mihinkään pistää, kun siinä uhattiin lasta aseella!"

–Kukas me sitte hälytetään?
–Joukkue tietysti!
–Eihän meillä oo mitään joukkuetta.
–Pianhan me se saaraan!

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto