Hyppää pääsisältöön

Olliver Hawk jallitti suomalaisia, hypnotisoi median ja suututti psykiatrit

Olliver Hawk
Olliver Hawk Olliver Hawk,viimeinen keikka

Hypnotisoija Olliver Hawk oli aikansa super-julkkis. Lavahypnoosiesitysten lisäksi Hawk piti potilasvastaanottoja, ja yritti aluevaltausta mm. sotateollisuudessa.

Kemin työväentalo elokuun lopulla 1988. Pieni, pistäväkatseinen, oudosti sanoja venyttelevä mestarihypnotisoija nousee samalle lavalle, jossa hän on aloittanut uransa 30 vuotta aikaisemmin.

Esitys sujuu hyvin. Tupa on täynnä, ja Hawk laittaa joukon hypnotisoituja koehenkilöitä tekemään ihmeellisiä asioita.

Yhtäkkiä Hawk itse vaipuu polvilleen.

Mestarihypnotisoija menehtyy elvytysyrityksistä huolimatta.

Hawkilta oli monasti kysytty herääkö ihminen hypnoosista enää ikinä, jos hypnotisoija saa sydänkohtauksen kesken esityksen.

Kemin työväentalon yleisö saa todistaa ihmettä omin silmin: kaikki hypnotisoidut yleisöavustajat heräävät hypnoosistaan, vaikka mestarihypnotisoija itse menehtyy elvytysyrityksistä huolimatta. Kuolinsyy on sydänkohtaus.

Jotkut eivät kuitenkaan suostu uskomaan Hawkin äkilliseen poismenoon.

Hawkista tehdään havaintoja vielä kuoleman jälkeenkin.

— Minä näin vuorenvarmasti Olliverin Kemin lentoasemalla viime lokakuussa. Minä en miehestä erehdy, vakuuttaa haastateltava Nykypostissa helmikuussa 1989.

Hypnoosioppeja Australiasta

Olliver Hawk (1930-1988) oli oikealta nimeltään Olavi Erkki Wilhelm Hakasalo. Hän aloitti hypnotistin uransa 1950-luvulla Australiassa ja Uudessa Guineassa.

Hawk kertoi oppineensa hypnoosia sikäläisiltä mestareilta, ja tutustuneensa paikallisten rituaaleihin ja spiritualistisiin menoihin. Hakasaloa kiehtoivat erityisesti käärmeenlumoojat, joiden toimintaa hän seurasi tarkasti.

Suomeen Hakasalo palasi -50-luvun lopulla ja aloitti esiintymiset nimellä Olliver Hawk.

Hypnoosishow kiinnostaa, pelottaa — ja naurattaa

1960-luvun alun Suomessa hypnoosi oli hyvin tuntematon käsite. Tavallisen kansan mielikuvat tuosta kiehtovasta ja pelottavasta toiminnasta olivat peräisin lähinnä Taika Jimistä ja Aku Ankasta.

Taika-Jim oli tärkeä hahmo myös nuorelle Erkki Olaville, ja kieltämättä Taika-Jimin hahmossa on paljon yhtäläisyyksiä Olliver Hawkin kanssa.

Taikuri Markku Purho kertoo nähneensä Hawkin näytöksen ensimmäisen kerran 1966 Kouvolan ammattikoulun juhlasalissa.

— Saliin mahtui noin 400 ihmistä, ovien ulkopuolelle jäi tuhat.

Kohu oli suuri, ja kaikki seuraavatkin paikkakunnalla järjestetyt näytökset täynnä yleisöä.

Yksi ilmainen lippu tuo kaksi maksanutta katsojaa.
― Olliver Hawkin markkinointimotto

Yleisöryntäyksen salaisuus oli Purhon mukaan onnistunut markkinointistrategia. Olliver Hawk oli jakanut kouvolalaisten postiluukkuihin 3000 vapaalippua.

Imaisten lippujen imussa paikalle tuli rutkasti myös maksaneita katselijoita.

Ihmismielen manipuloinnista viihdettä

Esityksissään Olliver Hawk valitsi yleisöstä koehenkilöitä, jotka nopeiden, lavalla tehtyjen testien perusteella olivat helposti hypnotisoitavissa.

Hypnoosin aikana Hawk laittoi koehenkilöt riisuutumaan, juomaan vettä uskotellen sen olevan Koskenkorvaa ja kaulailemaan toisiaan.

Hawk laittoi koehenkilöt riisuutumaan, juomaan vettä uskotellen sen olevan Koskenkorvaa ja kaulailemaan toisiaan

Katsomossa showta seuranneilla oli hauskaa.

Hawkin toiminta herätti myös kritiikkiä. Suomen ainoaksi ammattihypnotisoijaksi julistautunut Hawk kutsuttiinkin Yleisradion Jatkoaika-ohjelmaan vastaamaan esitettyihin huijaussyytöksiin.

Ohjelmassa Hawk todisti hypnoosikykyjään muun muassa muuttamalla veden viinaksi.

Juttu jatkuu videon jälkeen...

Ohjelmassa oli tarkoitus myös saattaa Hawk ja lääketieteellisen hypnoosin asiantuntijat vastakkain. Paikalle ei kuitenkaan saatu ketään virallisen lääketieteen edustajaa.

Ohjelman jälkeen Olliver Hawk vaati Yleisradiolta miljoonan markan korvauksia, koska ohjelman sisältö ei ollutkaan sellainen, mitä hänelle oli etukäteen kerrottu.

Mielikuvituksellisia ansaintakeinoja

Hawk oli loistava esiintyjä, mutta huono bisnesmies. Kaikki tienatut rahat vain hävisivät jonnekin. Toinen toistaan mielikuvituksellisempia ansaintaideoita kuitenkin syntyi jatkuvasti.

1970-luvun puolivälissä Olliver Hawk asui jonkun aikaa hotelli Aulangon sviitissä Hämeenlinnassa. Hän piti siellä myös potilasvastaanottoa.

Potenssiongelmat voitiin hoitaa pelkällä puhelinsoitolla.

Vastaanotollaan Hawk paransi mm. alkoholismia, änkytystä, impotenssia ja frigiditeettiä. Tarinan mukaan potenssiongelmat voitiin tosin hoitaa jo pelkällä puhelinsoitollakin.

Markku Purho muistelee lehti-ilmoitusta, jossa mestarihypnotisoija markkinoi hoitopalveluitaan:

— Ilmoituksen loppukaneettina oli: ps. hoito on kallista, köyhien on turha soitella.

ps. hoito on kallista, köyhien on turha soitella.

Virallisen lääketieteen edustajat eivät katselleet Hawkin vastaanottoja suopealla silmällä, ja -80-luvun alussa Olliver Hawk sai ehdollisen tuomion luvattomasta lääkäritoimen harjoittamisesta.Tästä huolimatta vastaanotot jatkuivat ja asiakkaita riitti.

Hawk tarjosi osaamistaan myös sotateollisuudelle. Hän kertoi lehdistölle keksineensä voimallista signaalia lähettävän salaisen aseen, joka laittaa viholliset paskomaan housuihinsa.

Suomen armeija kuulemma ei ollut kiinnostunut moisesta aseesta. Hawkin mukaan se myytiinkin Japanin armeijalle.

Kuolema viimeisellä kiertueella

Olliver Hawkin elämäntarina niin uskomaton medialle esitettyine korvausvaatimuksineen ja nyrkkeilyn maailman mestarin haastamisineen, että väistämättä joutuu kysymään itseltään mikä on totta ja mikä ei.

Joka tapauksessa hän oli aikansa super-julkkis, joka osasi järjestää itsensä julkisuuteen ja joka tunnettiin kaikkialla.

Olliver Hawkin 30 vuotta kestänyt ura päättyi samalle lavalle, josta se oli alkanutkin.

Kesken jääneen viimeisen kiertueen jälkeen Hawkin tarkoitus oli jäädä eläkkeelle, mutta vielä piti ansaita eläkerahoja sukanvarteen. Kohtalo kuitenkin päätti toisin.

Viimeinen keikka -sarjan jaksossa Olliver Hawkin erikoisesta elämäntarinasta ja persoonasta sekä lavahypnotisoinnin olemuksesta keskustelevat taikuri-mentalisti Pete Poskiparta ja taikuri Markku Purho.

Kuuntele haastatteluAreenasta tai lataa se laitteeseesi myöhemmin kuunneltavaksi.

Kemi
  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

  • Ranskan pieni Compiègne teki suurta historiaa

    Ranskan pieni Compiègne on suurhistorian näyttämö.

    Ranskalainen pikkukaupunki Compiègne sijaitsee noin 70 kilometriä Pariisista koilliseen, lähellä Belgian rajaa. Kaupunkia ympäröi valtava metsä, jota Ranskan kuninkaat jo vuosisatoja sitten alkoivat hyödyntää metsästysmaina ja hovin virkistyskäyttöön. Kaupunki on aina ollut puolustuksellisesti strateginen. Siellä taisteli ja vangittiin Jeanne d'Arc v.1430. Compiègnen mahtipontiset linnat, keskiaikainen Pierrefonds ja Napoleón III:n ja keisarinna Eugénien omaan empire-tyyliinsä ehostama Palais impérial, sekä 1500-luvun alun koristeellinen kaupungintalo tekevät kaupungista helmen. Compiègnen metsä on ollut maailmanhistorian näyttämönä kahdesti: salaisessa paikassa solmittiin v.1918 aselepo ympärysvaltojen ja hävinneen Saksan välillä ja täysin vastakkaisessa tilanteessa v.1940 natsi-Saksan ja nöyryytetyn Ranskan välillä. Metsäinen aselepoaukio, la Clairière de l'Armistice museoineen, on 1. aseleposopimuksen juhlavuoden myötä (2018) noussut huomattavaksi matkailukohteeksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua