Hyppää pääsisältöön

Juha Hurme: "Mä menin sairaalaan, mut ilmoittauduin sisään kuolleena"

Maarit Tastulan haastattelema Finlandia-kirjailija Juha Hurme kuvailee psykoosiin vajonnutta mielenmaisemaa, suljetulla osastolla vietettyä kuukautta ja sitä seurannutta puolen vuoden vakavaa masennusta. Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

Juuri minulle piti käydä näin.

“Tilanne oli sellanen, että mä rupesin näkemään omituisia asioita, siis ihan harhoja, joita mä en voinu järjellä enää selittää”, Juha Hurme avaa loppusyksyllä 2009 äkillisesti alkaneita oireitaan ja jatkaa: “Ja sitten tähän liitty tällanen suunnattoman suuri ahdistus, joka sai tämmösii fyysisiä muotoja kuin kuvotuksen muoto.”

Myös pystyssä pysyminen oli hankalaa. Pää tuntui laajenevan äkillisesti ja sitten taas supistuvan. Arkirutiineihin pakeneminen oli mahdotonta. “Mä tavallaan ymmärsin, että nyt mun henkisiä rakenteita luhistuu ja jyrkästi”, Hurme summaa.

Seuraavana aamuna Hurme käveli Kallion kodistaan Auroran sairaalaan ja oli perille päästyään täysin vakuuttunut olevansa kuollut. Manala otti mielisairaalan muodon, kun psykoosidiagnoosin saanut ohjaaja-kirjailija suljettiin suljetulle osastolle.

Psykoosi puhkesi Hurmeen äidin sairastuttua ja päättyi tämän kuolinhetkeen. “Mä lähdin sellaselle tietynlaiselle saattoretkelle äitini perässä ja meinasin mennä mukana."

Oman sairastumisensa Hurme kokee olleen “mielen takakomeroissa” käsittelemättöminä lymynneiden asioiden väistämätöntä seurausta. “Ellei tota noin hurjaa rysäystä olis tapahtunu, niin jollakin tavalla mä potisin tätä asiaa."

Psyykelääkkeet on huipputeknologian saavutuksia ja ne on ihan valtavasti perässä ihmisen monimutkaisuudesta.

“Hulluudesta” kirjan ja näytelmän kirjoittanut Hurme vetää jyrkän rajan teatterin ja todellisuuden välille. “Suljettu osasto on kohtalokas ja hyvin traaginen paikka.” Potilas lääkitään kiltiksi zombieksi ja tainnutetaan sänkyyn. "Se on musta se hoidonkuva", Hurme toteaa, mutta kertoo arvostavansa hoitajia, jotka “sankarillisesti tekevät minkä voivat”.

Suljetun osaston potilasjoukkiota Hurme luonnehtii rikkaaksi ja kirjavaksi otokseksi yhteiskunnasta, jolta löytyy myös huumorintajua. Yksi piirre kuitenkin yhdisti useita: "Mä olin niitä harvoja, jotka ei ollu siellä kovien huumeiden käytön johdosta."

Mulla ei oo koskaan ollu epäselvyyttä, etteikö päivänkakkarat ja muurahaiset ja sammakot olis samaa ku ihminen.

Psykoosin rajusta luonteesta huolimatta Hurme kokee masennuksen olevan todellinen tappaja. “Silloin elämä muuttuu niin rumaksi, kuin se ikinä voi olla.” Ainoa asia, josta Hurme sai sairautensa aikana pidettyä kiinni, oli lukeminen. “Mä ajattelin, että jos mä tän hukkaan, niin sit mä tuhoudun.”

Sitten, eräänä kauniina elokuisena aamuna Diapamin voimin Lapin hillasoille matkannut Hurme huomasi masennuksen kadonneen. “Tässä on näitä marjoja, mä hypin mättäältä toiselle ku Mikki Hiiri ja sit mä keksin, että mäpä rupeen kirjottelemaan yhtä juttuu."

Juha Hurmeen teoksia ja palkintoja

Proosateokset:

Volvo Amazon (2007)
Puupää (2009)
Hullu (2012)
Nyljetyt ajatukset (2014)
Niemi (2017)

Näytelmäkäsikirjoituksia:

Neuvostoliiton historia 1917–1990 (Yövieraat, 1990)
Juokse loppuun, Heikki! (Kajaanin kaupunginteatteri, 1993)
Terra Potatis (Ylioppilasteatteri, 1996)
Autotrilogia (Tikkurilan teatteri, 2000–2004)
Puupää (Kajaanin kaupunginteatteri, 2003)
Saunatrilogia (Teatteri Telakka, 2002–2004)
Pilven päällä seisoit (Turun ylioppilasteatteri, 2004)
Nelostie (Q-teatteri, 2005)
Lyhyt esitelmä kantrimusiikista (Nälkäteatteri, 2006)
Apinoiden kuningas Sun Vu Kung panee taivasten valtakunnan sekaisin (Kiinan Muuri, 2006)
Joutilas mies -libretto (Nivalan Oopperayhdistys, 2007)
Suomalaisten puolustus (Rakastajat-teatteri, 2013)
Europaeus (Kansallisteatteri, 2014)
Maailmankaikkeus (Teatteri Telakka, 2014)
Muuttomiehet (KOM-teatteri, 2015)
Töppöhörö (Kansallisteatteri, 2016)

Palkinnot:

2002 Kivipää-palkinto
2004 Varsinais-Suomen kriitikoiden punnus
2005 Alfred Kordelinin säätiön kannustuspalkinto
2006 Eino Leinon palkinto
2007 Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki -palkinto
2007 Draama 07 (vuoden näytelmä) -palkinto
2008 Taiteen valtionpalkinto 2008
2014 Eino Kalima -palkinto
2015 Jarkko Laine -palkinto
2017 Finlandia-palkinto
2017 Pro Finlandia -mitali

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto