Hyppää pääsisältöön

Kyy pöntöllä ja oudosti savuava kääpä

Luontoillan asiantuntijat
Luontoillan asiantuntijat Kuva: Yle / Kuvapalvelu Luontoilta,asiantuntijat

Onko kyy kirjosiepon pöntöllä hyvinkin yleinen ilmiö? Savuaako kääpä? Entä kuinka usein näkee närhen pesivän hirven sarvissa? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä ja näin asiantuntijat vastasivat.

Kyy kirjosiepon pöntöllä

Kyy kirjosiepon pöntöllä
Kyy kirjosiepon pöntöllä Kuva: Jouko Aaltonen kyy,Luontoilta

"Kirjosieppoja kuvatessani ne ruokkivat poikasiaan. Hetken kuluttua havaitsin
kyykäärmeen pöntön suuaukossa."
Kuinka usein tällaista sattuu? Entä mistä johtuu tällainen käyttäytyminen, kysyy Jouko Aaltonen Raumalta.
Jouko kuvasi tilanteen Pyhärannan Rihtniemen lintutornin maisemissa kesäkuun lopulla.

Kysymykseen lähtee vastaamaan Ari Saura.

– Kyllä käärmeen ajaa pönttöön nälkä, Ari toteaa. Kyyn ruokavalioon kuuluvat hiiret, myyrät, päästäiset ja jonkun verran sammakot ja sisiliskot. Pääasiassa se syö pikkunisäkkäitä, mutta joskus myös pienten lintujen poikasia ja jopa munia.

– Kesäkuun loppupuolella kirjosiepon poikaset ovat olleet vielä aika pieniä. Kyy on saattanut niellä ne tuolla pöntössä. Luultavasti se on ensin käynyt puremassa poikasiin myrkkyä ja sitten palannut uudelleen pönttöön syömään ne.

– Jos poikaset ovat olleet pieniä ja höyhenettömiä, niin se on saattanut nielaista kaikki neljä tai viisi poikasta, Ari selvittää.

– En nyt sanoisi, että tämä on aivan tavatonta, mutta harvinaista kyllä. Kyy on toisaalta aika taitava kiipeilijä.

– Kuvan kyyn ruskeasta pohjaväristä ja koosta voi päätellä, että kyseessä on koiras.

Ari Saura lisää vielä, että jos kyy saa ravinnokseen kunnon kokoisia myyriä, niin se ei välttämättä tarvitse ravinnokseen koko kesänä kuin viisi tai kuusi myyrää.

– Viileänä kesänä saattaa riittää jopa viisi myyrää koko vuotena, mutta lämpimänä kesänä vaihtolämpöinen kyy saattaa syödä kymmenenkin myyrää. Ja talven horroksessa se ei sitten syö mitään.

Pystyyn kuivuneen kelon savuava kääpä

Kääpä savuaa?
Kääpä savuaa? Kuva: Pentti Alavaikko käävät,Luontoilta

"Tällainen "savuava" kääpä näkyi hyvin illan loivassa vastavalossa. Läheltä katsoessa sivuvaloon ilmiöitä ei näkynyt."
Onko kysymys mikroskooppisen pienistä itiöistä, kysyy Pentti Alavaikko, joka otti kuvan Roihuvuoressa toukokuussa.

Henry Väre toteaa heti aluksi, että kysymys on tosiaan mikroskooppisen pienistä itiöistä.

– Kuvassa näkyvä sieni näyttää taulakäävältä. Se on ihan yleinen laji ympäri Suomea.

– Taulakääpä kuuluu eniten itiöitä tuottaviin sieniin, Henry jatkaa. Muistelen lukeneeni sellaisen arvion, että taulakääpä pystyy yhdessä tunnissa pölläyttämään ilmaan lähes miljardin itiöitä eli jälkeläisiään.

Taulakääpä on monivuotinen ja se tuottaa elämänsä aikana kymmeniä ellei satoja miljardeja itiöitä. Jotkut itiöistä pääsevät sitten jatkamaan elämäänsä. Kun paljon tuottaa, niin joskus tärppää…

– Jotta itiöt leviäisivät tehokkaasti, tarvitaan sopivat lämpönosteet eli maasta nousevat ilmavirrat.

Studiossa kehutaan vielä Pentin ottamaa valokuvaa. Harvoin pääsee näkemään tällaista tilannetta.

Närhi pesii hirven sarviin

Närhi on rakentanut pesänsä hirven sarviin.
Närhi on rakentanut pesänsä hirven sarviin. Kuva: Jarmo Kemppinen närhi,Luontoilta

"Pesäpaikka etuoven yläpuolella hirven sarvessa kai ole ihan tyypillistä närhelle?"
Näin kysyy Jarmo Kemppinen Ylöjärveltä ja kertoo, että viime vuonna pesästä lähti viisi poikasta.
Montakohan poikasta tänä vuonna...

Kysymyksestä ottaa kopin Pirkka-Pekka Petelius, joka toteaa, että närhi on suhteellisen arka lintu pesinnän suhteen.

Närhi voi tehdä pesän myös jollekin seinustalle, mutta paikkaan missä ei ole paljoa liikennettä, kun pesää rakennetaan.

– Kyseessä on todennäköisesti sama yksilö, joka on oppinut luottamaan teihin, toteaa Jaakko Kullberg.

– Toisaalta se ehkä hakee myös turvaa ihmisympäristöstä. Monet linnut hakeutuvat ihan mielellään ihmisen läheisyyteen, koska silloin muut pedot eivät uhkaa niitä, Jaakko jatkaa.

Närhi on älykäs lintu, kuten varislinnut ovat. Se ei pesi useampaa kertaa samaan paikkaan ellei se toteaisi pesäpaikkaa hyväksi.

Ari Saura kertoo mielenkiintoisen tarinan amerikkalaisista tutkijoista ja närhistä. Vain tuntemattomat ryhmän jäsenet onnistuivat huijaamaan niitä.

Närhi on yksi meidän kauneimmista linnuistamme ja niinpä Jarmolle lähetetään studiosta kateelliset onnittelut!

Pesäpaikka saattaa periytyä myös tuleville närhisukupolville, kuten myös kolmen pisteen pesän lähestyminen – puu, pöytä, tolppa ja sitten vasta pesälle. Närhi on varovainen lintu…

Studiossa kysymyksiin vastaamassa olivat Luontoillan asiantuntijat:

Jaakko Kullberg – hyönteiset
Ari Saura – kalat ja matelijat
Henry Väre – kasvit

Illan isäntänä oli Pirkka-Pekka Petelius.

Luontoillan verkkosivut: yle.fi/luontoilta

Seuraava Luontoilta kuullaan keskiviikkona 15. elokuuta - kello 18.00-20.00.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Minnan kääpäkävelyn valmentajat vinkaavat: Näin löydät elämää metsästä

    Metsäluonnon asukkaista valtaosa on pieniä ja piilottelevia.

    ”Onko totta että mitä enemmän metsässä hidastaa ja rauhoittuu, sitä paremmin huomaa ympäröivää luontoa – sen erilaisia muotoja, värejä, yksityiskohtia ja kauneutta? Ja sitä pienempiä ja vaivihkaisempia tapahtumia pääsee näkemään?” Lähden testaamaan tätä ajatusta Evolle, jossa sijaitsee eräs Etelä- Suomen laajin vanhan metsän alue. Metsäluonnon asukkaista valtaosa on hyvin pieniä ja piilottelevia. Aion sukeltaa tähän hiljaiseen maailmaan.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Pihlaja

    Kirjailija Anni Kytömäen herkkä luonnehdinta pihlajasta.

    Kotipihan pihlaja on lapselle usein ensimmäinen puu: siinä on monta haaraa, oksia alhaallakin, sen syliin on helppo kiivetä. Jos putoaa, putoaa matalalta

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.