Hyppää pääsisältöön

Kyy pöntöllä ja oudosti savuava kääpä

Luontoillan asiantuntijat
Luontoillan asiantuntijat Kuva: Yle / Kuvapalvelu Luontoilta,asiantuntijat

Onko kyy kirjosiepon pöntöllä hyvinkin yleinen ilmiö? Savuaako kääpä? Entä kuinka usein näkee närhen pesivän hirven sarvissa? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä ja näin asiantuntijat vastasivat.

Kyy kirjosiepon pöntöllä

Kyy kirjosiepon pöntöllä
Kyy kirjosiepon pöntöllä Kuva: Jouko Aaltonen kyy,Luontoilta

"Kirjosieppoja kuvatessani ne ruokkivat poikasiaan. Hetken kuluttua havaitsin
kyykäärmeen pöntön suuaukossa."
Kuinka usein tällaista sattuu? Entä mistä johtuu tällainen käyttäytyminen, kysyy Jouko Aaltonen Raumalta.
Jouko kuvasi tilanteen Pyhärannan Rihtniemen lintutornin maisemissa kesäkuun lopulla.

Kysymykseen lähtee vastaamaan Ari Saura.

– Kyllä käärmeen ajaa pönttöön nälkä, Ari toteaa. Kyyn ruokavalioon kuuluvat hiiret, myyrät, päästäiset ja jonkun verran sammakot ja sisiliskot. Pääasiassa se syö pikkunisäkkäitä, mutta joskus myös pienten lintujen poikasia ja jopa munia.

– Kesäkuun loppupuolella kirjosiepon poikaset ovat olleet vielä aika pieniä. Kyy on saattanut niellä ne tuolla pöntössä. Luultavasti se on ensin käynyt puremassa poikasiin myrkkyä ja sitten palannut uudelleen pönttöön syömään ne.

– Jos poikaset ovat olleet pieniä ja höyhenettömiä, niin se on saattanut nielaista kaikki neljä tai viisi poikasta, Ari selvittää.

– En nyt sanoisi, että tämä on aivan tavatonta, mutta harvinaista kyllä. Kyy on toisaalta aika taitava kiipeilijä.

– Kuvan kyyn ruskeasta pohjaväristä ja koosta voi päätellä, että kyseessä on koiras.

Ari Saura lisää vielä, että jos kyy saa ravinnokseen kunnon kokoisia myyriä, niin se ei välttämättä tarvitse ravinnokseen koko kesänä kuin viisi tai kuusi myyrää.

– Viileänä kesänä saattaa riittää jopa viisi myyrää koko vuotena, mutta lämpimänä kesänä vaihtolämpöinen kyy saattaa syödä kymmenenkin myyrää. Ja talven horroksessa se ei sitten syö mitään.

Pystyyn kuivuneen kelon savuava kääpä

Kääpä savuaa?
Kääpä savuaa? Kuva: Pentti Alavaikko käävät,Luontoilta

"Tällainen "savuava" kääpä näkyi hyvin illan loivassa vastavalossa. Läheltä katsoessa sivuvaloon ilmiöitä ei näkynyt."
Onko kysymys mikroskooppisen pienistä itiöistä, kysyy Pentti Alavaikko, joka otti kuvan Roihuvuoressa toukokuussa.

Henry Väre toteaa heti aluksi, että kysymys on tosiaan mikroskooppisen pienistä itiöistä.

– Kuvassa näkyvä sieni näyttää taulakäävältä. Se on ihan yleinen laji ympäri Suomea.

– Taulakääpä kuuluu eniten itiöitä tuottaviin sieniin, Henry jatkaa. Muistelen lukeneeni sellaisen arvion, että taulakääpä pystyy yhdessä tunnissa pölläyttämään ilmaan lähes miljardin itiöitä eli jälkeläisiään.

Taulakääpä on monivuotinen ja se tuottaa elämänsä aikana kymmeniä ellei satoja miljardeja itiöitä. Jotkut itiöistä pääsevät sitten jatkamaan elämäänsä. Kun paljon tuottaa, niin joskus tärppää…

– Jotta itiöt leviäisivät tehokkaasti, tarvitaan sopivat lämpönosteet eli maasta nousevat ilmavirrat.

Studiossa kehutaan vielä Pentin ottamaa valokuvaa. Harvoin pääsee näkemään tällaista tilannetta.

Närhi pesii hirven sarviin

Närhi on rakentanut pesänsä hirven sarviin.
Närhi on rakentanut pesänsä hirven sarviin. Kuva: Jarmo Kemppinen närhi,Luontoilta

"Pesäpaikka etuoven yläpuolella hirven sarvessa kai ole ihan tyypillistä närhelle?"
Näin kysyy Jarmo Kemppinen Ylöjärveltä ja kertoo, että viime vuonna pesästä lähti viisi poikasta.
Montakohan poikasta tänä vuonna...

Kysymyksestä ottaa kopin Pirkka-Pekka Petelius, joka toteaa, että närhi on suhteellisen arka lintu pesinnän suhteen.

Närhi voi tehdä pesän myös jollekin seinustalle, mutta paikkaan missä ei ole paljoa liikennettä, kun pesää rakennetaan.

– Kyseessä on todennäköisesti sama yksilö, joka on oppinut luottamaan teihin, toteaa Jaakko Kullberg.

– Toisaalta se ehkä hakee myös turvaa ihmisympäristöstä. Monet linnut hakeutuvat ihan mielellään ihmisen läheisyyteen, koska silloin muut pedot eivät uhkaa niitä, Jaakko jatkaa.

Närhi on älykäs lintu, kuten varislinnut ovat. Se ei pesi useampaa kertaa samaan paikkaan ellei se toteaisi pesäpaikkaa hyväksi.

Ari Saura kertoo mielenkiintoisen tarinan amerikkalaisista tutkijoista ja närhistä. Vain tuntemattomat ryhmän jäsenet onnistuivat huijaamaan niitä.

Närhi on yksi meidän kauneimmista linnuistamme ja niinpä Jarmolle lähetetään studiosta kateelliset onnittelut!

Pesäpaikka saattaa periytyä myös tuleville närhisukupolville, kuten myös kolmen pisteen pesän lähestyminen – puu, pöytä, tolppa ja sitten vasta pesälle. Närhi on varovainen lintu…

Studiossa kysymyksiin vastaamassa olivat Luontoillan asiantuntijat:

Jaakko Kullberg – hyönteiset
Ari Saura – kalat ja matelijat
Henry Väre – kasvit

Illan isäntänä oli Pirkka-Pekka Petelius.

Luontoillan verkkosivut: yle.fi/luontoilta

Seuraava Luontoilta kuullaan keskiviikkona 15. elokuuta - kello 18.00-20.00.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.

Luonto

  • Osaatko arvioda tuulen nopeuden? Testaa!

    Tuulen voimakkuuttaa voi arvioida itse ympäristön avulla.

    Tuulen voimakkuutta voi arvioida esimerkiksi puita ja merenpintaa tarkkailemalla. Pystytkö päättelemään kuvista, kuinka voimakkaasti tuuli puhaltaa?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.