Hyppää pääsisältöön

Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

Tanssiva karhu-raadin puheenjohtaja Jukka Viikilä Kaukametsän salissa Kajaanissa Runoviikolla
Kirjailija, Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilä Tanssiva karhu-raadin puheenjohtaja Jukka Viikilä Kaukametsän salissa Kajaanissa Runoviikolla Kuva: Yle / Raili Tuikka Jukka Viikilä,Tanssiva karhu,runot,runous,Kajaanin Runoviikko

Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018.

Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään. Runous on lahjoittamista, kielellisten löydösten jakamista muiden kanssa, ja parhaimmillaan runo on silloin kun se puhuu asioista, joista vain runon keinoin on mahdollista puhua.

Raati sai luettavakseen kiinnostavia oraallaan olevia poetiikkoja

Mitä vähemmän vuoden runoudesta on löydettävissä kokoavaa temaattisuutta tai sisäistä toisteisuutta, sen parempi. Runo syntyy siitä maailmasta missä runoilijakin elää, ja sallii aiheikseen ja materiaalikseen maailman kaikkinensa. Jos ennen modernistinen runo kuvasi kotimaista koivunlehteä putoamassa, nyt runoilija ottaa aiheistonsa koko maailmasta. Yllättävän monet runot on kirjoitettu matkoilla.

Otannan perusteella Suomessa kirjoitetaan ihailtavan monipuolista runoutta. Runouden kustantaminen on sirottunut suurilta kustantamoilta pienemmille ja vielä pienemmille. Kukaan tuskin pystyy hallitsemaan koko runon kustantamisen kokonaisuutta.

Kuka tahansa voi saada runonsa pienellä vaivalla kirjaksi. Tämä voi lisätä runouden diversiteettiä kun portinvartioita on yhä vähemmän, mutta myös vastakkaisesti luoda hallitsemattomuutta, jossa merkittävät säkeet hukkuvat väljemmin kriteerein kirjoitetun runouden tulvaan.

Runovuodessa onkin merkittävintä jo etabloitujen runoilijoiden poikkeuksellisen vahva taso. Monet heistä julkaisivat tämän otannan aikana parasta runouttaan. Raati olisi nostanut mielellään tuntemattomampia tekijöitä esiin ja saikin luettavakseen kiinnostavia oraallaan olevia poetiikkoja, mutta kokemus jyräsi tänä vuonna. Kustantajissa sen sijaan pienet loistivat.

Suomalaisella runoudella on mahtavia vuosia edessään

Oli miellyttävää liittyä raatiin, jolla on vuosien kokemus vuodenpaksuisten runopakettien arvioimisesta. Minkäänlaisia esteettisiä linjauksia ei ollut havaittavissa, ellei sitten linjauksena pidä hyvää kirjoittamista. Ainoastaan ääripään kokeilevuus sai raadin jakautumaan. Vallattomimmalla uudistusmielellä tai laboratoriorunoudella, niin kuin sitä kutsun, ei tämän vuoden mittelössä menestynyt, vaikka sellainenkin kopisi erityisen laadukkaana eteiseni lattialle.

Kiitän luottamuksesta ja onnittelen voittajia. Suomalaisella runoudella on mahtavia vuosia edessään.

Jukka Viikilä

Tanssiva karhu- voittaja Lassi Hyvärinen, Kääntäjäkarhun voittaja Kaisa Ahvenjärvi, Tanssiva karhu-raadin jäsenet Erja Manto, Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä puheenjohtaja Jukka Viikilä
Tanssiva karhu- voittaja Lassi Hyvärinen, Kääntäjäkarhun voittaja Kaisa Ahvenjärvi, Tanssiva karhu-raadin jäsenet Erja Manto, Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä puheenjohtaja Jukka Viikilä Kuva: Yle / Raili Tuikka Tanssiva karhu,Lassi Hyvärinen,Kaisa Ahvenjärvi,Erja Manto,Minna Joenniemi,Jukka Viikilä,Marit Lindqvist
Keskustele
  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri