Hyppää pääsisältöön

Merikartan reunoilla

Saaristolaiselämää linssin läpi

Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.

Märket – luoto kahden maan rajalla

Pohjanlahden suulla Ahvenanmerestä kohoaa pikkuruinen luoto, Märket, jonka kallioilla seisoo vuonna 1885 valmistunut majakka. Märket on Suomen läntisin kiinteällä maalla sijaitseva alue ja sen lävistää Suomen ja Ruotsin välinen raja. Vuonna 1981 valtakunnan rajaa tarkistettiin siten, että majakka saatiin kokonaisuudessaan Suomen puolelle. Märket automatisoitiin 1977 ja jätettiin kylmäksi seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Suomen Majakkaseura ryhtyi toimeen rajujen sääolosuhteiden rappeuttaman majakan pelastamiseksi vuonna 2007.

Sit ku alkaa tottuun täällä olla, ei halua pois muuttaa.― Ragnar Eriksson

Majakka on tunnelmallinen henkilökuva Märketin majakanvartijasta, hurmaavasta Ragnar Erikssonista, joka tarinoi työstään kaukaisella pikkuluodolla keskellä Ahvenanmerta ja pohdiskelee meren olemusta. Yli kahdenkymmenen majakalla vietetyn vuoden jälkeen eristäytyneisyys ei enää tarkoita yksinäisyyttä eikä rohkeus pelasta alati muuttuvan meren mahdilta. Heikki Aarvan ja Matti Ijäksen ohjaama lyhytdokumentti valmistui 1976 – vuonna, jona Märket oli viimeisen kerran miehitettynä.

Lue lisää: Majakka – tarinoita Suomen kaukaisimmalta luodolta

Kallankarit – saaret, joita hallitsevat kalastajat

Perämerellä, noin kuudentoista kilometrin päässä Kalajoen kaupungin rantaviivasta, sijaitsee kaksi saarta, joita hallitsevat kalastajat. Ihan kirjaimellisestikin, sillä vuonna 1771 Ruotsin kuninkaan säätämän lain mukaan Kallankarien asioista päättää karikokous. Saarten itsehallinto on tarkoittanut muun muassa sitä, että saarelaisten mukaan Kallankarit eivät liittyneet Euroopan unioniin muun Suomen mukana.

Viimeksi, joskus 30-luvulla, täältä karkotettiin yksi hailuotolainen poika, joka oli varastanut naapurikämpästä paperirosseja. Hänet työnnettiin veneessä ulapalle.― Haminamestari Jukka Pirttijärvi

Kalakarin vaari on Esko Favenin vuonna 1967 ohjaama puolituntinen dokumentti Kalajoen edustalla sijaitsevan Kallankarin kalastajayhdyskunnan historiasta.

Arkistohelmiä – Arkivpärlor -ohjelmassa nähtiin Allan Helsingin vuonna 1972 tekemä dokumentti elämästä Maakallassa, jota täydennettiin näyttämällä millainen oli asumisoikeuden saarelle saaneista kalastajista koostunut karikokous vuonna 2008. Dokumentti kertoo saaren erikoislaatuisuudesta, sen luonnosta, kalastajista, säännöistä ja kirkosta, joka piirtää Maakallan profiilia mereltä katsottaessa. Kirkko liittyy myös sääntöihin, sillä kalastajien oli pakko osallistua aamuhartauteen ja jumalanpalveluksiin. Tällöin ei kukaan päässyt muita ennen kalarysille.

Lue lisää: Suomen vanhin itsehallintoalue Kallankarit unohtui EU:n ulkopuolelle

Tammio – ranta-aittoja, syreenikujia ja taidenäyttelyitä

Tammio on lähes alkuperäisenä säilynyt saaristolaiskylä itäisellä Suomenlahdella. Saaripirtillä on taidenäyttelyitä ja kirpputori, ja vanhassa kalamajassa paikallista elämää esittelevä museo.

Kun pohjatuuli tuivertaa ja ulkona on 26 astetta pakkasta, henkeä ei voi ulkona vetää.― Katri Suomalainen

Esko Tommolan, Reijo Pasin ja Riitta-Sisko Jukkala-Benischin toimittamat dokumentit Saariston silmä sammuu (1970) ja Saariston silmä syttyy (1971) pureutuvat saaren viimeisten asukkaiden työntäyteiseen arkeen. Dokumenttien keskiössä on pariskunta Katri ja Vilho Suomalainen, jotka ovat asuneet saarella vuosikymmenien ajan.

Lue lisää: "Saaren ihmisen tulee aina tietää, mitä tekee" – Dokumenttipari kuvaa elämää autioituvassa Tammion saaressa 1970-luvulla

Joka tarpeeksi on ollut täällä, ei enää voi riistäytyä irti yksitoikkoisesta rytmistä. Parhaimmin sen ymmärtää karulla ulkosaarella, jossa vain tuuli ja meri keskustelevat, ja ihmisellä on oravan osa. Hän sieppaa murusensa tilaisuuden ilmaantuessa.― kirjailija Henrik Tikkanen Saaristomeri-ohjelmassa 1968

Haapasaari – pienoiskunta Suomenlahdella

Noin 25 kilometriä Kotkasta kaakkoon sijaitseva Haapasaaren saaristo koostuu useasta pienemmästä saaresta ja luodosta, mutta asukkaita on vain pääsaarella. Saaren sisään muotoutunut suojaisa satama on ollut myrskyn noustessa monen merenkulkijan pelastus. Kalastaminen oli aikoinaan alueen tärkein elinkeino. Haapasaarelaisten kalastajien saaliit vietiin pääasiassa Viroon. Siellä meren herkut, suurimmaksi osaksi silakat, myytiin tai vaihdettiin perunoihin ja viljaan, jotta syötävää löytyisi myös kylminä talvipäivinä. Haapasaaresta vietiin kiviainesta Pietarin rakentamiseen. Samoista kivistä on rakennettu myös saaren tähystys- ja merkinantotorni Puokki. Se valmistui vuonna 1862.

Luonto on rakentanut Haapasaarelle oman sataman, jota ihmiset ovat parannelleet.― Pienoiskunta Suomenlahdella -ohjelman selostaja Olavi Puusaari

Olavi Puusaaren ohjaama Pienoiskunta Suomenlahdella vuodelta 1964 on leppoisa ja paikoitellen poeettinen kuvaus tuolloisesta Suomen pienimmän kunnan elämästä.

Sodan jälkeen alueen vesistöt olivat erittäin vaarallisia sinne sijotettujen merimiinojen johdosta. Haapasaarelta löytyy vuonna 1961 pystytetty muistomerkki menehtyneiden miinanraivaajien kunniaksi.

Lue lisää: Haapasaari kävi kauppaa merenelävillä ja kivillä

Söderskärin majakka

Pellingin saaristossa sijaitseva Söderskärin majakka valmistui vuonna 1862. Alustavat piirustukset majakasta teki Albert Edelfelt, jotka Ernst Lohrmann sitten lopullisesti valmisteli. Nykyisin matkailukohteena toimiva majakka on yksityisomistuksessa.

Sodan aikana Söderskärin majakalla oli tärkeä tehtävä. Saarella toimi pieni ilmatorjuntayksikkö sekä lennätin- ja puhelinkeskus. Söderskär säästyi kuitenkin hyökkäyksiltä ja säilyi asuttuna myös sodan aikana, vaikka majakka olikin pimeänä tuon ajan.

Majakan valo sammutettiin lopullisesti vuonna 1989. Tämän jälkeen ympäristöministeriö perusti rakennuksiin riistantutkimusaseman, jonka toiminta lakkautettiin vuonna 2007.

Lammholm – uskomattoman Doran koti

Dora Siivonen on pienen Lammholmin saaren ainoa vakinainen asukas. Pikkuserkku on huolissaan 87-vuotiaan Doran jaksamisesta, mutta tämä ei tahdo muuttaa punaisesta puutalostaan minnekään. Dokumentti Ulkosaariston uskomaton Dora (2013) seuraa sisukkaan naisen elämää Lammholmilla vuoden ajan.

Kolme vuotta myöhemmin Dora, kotoisin ulkosaaristosta (2016) -dokumentissa Dora juhlii 90-vuotissyntymäpäiväänsä palvelutalossa, jossa hän rakentaa uudenlaista arkea ulkosaaristossa elämiensä vuosien jälkeen. Kalaankin tekisi mieli, mutta yksin ei voi enää merelle lähteä.

Lue lisää: Dora asuu yksin punaisessa mökissä Lammholmin saarella

Trunsö – rauhaa rakastavan veneilijän paratiisi

Trunsön saari hiljeni vuosituhannen vaihteessa, kun viimeiset ympärivuotiset asukkaat muuttivat pois. Kesäasujia ja venematkailijoita ei ole kuitenkaan unohdettu, sillä vuonna 1998 käynnistyi EU:n tukema Trunsön kehitysprojekti, jonka tavoitteena on hiipuneen kyläyhteisön ja kulttuurin elvyttäminen. Vanhoja rakennuksia on kunnostettu, alueelta on kuljetettu pois romua ja ongelmajätettä ja hankkeen myötä saarelle on suunniteltu luontopolku, jonka tarkoituksena on ohjata veneilijät ja muut kulkijat tutustumaan saareen ja sen historiaan vahingoittamatta kulutusherkkää luontoa.

Ruettiin miettiin, et mahdettasko me pärjätä.― Ulla Nummelin

Anna-Maija Eräkankaan ohjaama Trunsön Ulla on 1980-luvun puoliväliin sijoittuva aikalaisdokumentti nuoren kaupunkilaispariskunnan sopeutumisesta eristäytyneeseen saaristolaiselämään ja suppeisiin elinkeinomahdollisuuksiin. Sähkön puute ja äärimmäiset sääolosuhteet eivät lannista vanhassa nuottamajassa asustelevaa nuorta paria. Töitä pitää kuitenkin paiskia ahkerasti, ja siitäkin huolimatta toimeen tuleminen olisi mahdotonta ilman valtiolta anottua tukea.

Lue lisää: Trunsön Ulla – kalastajaelämää sähköttömässä ulkosaaristossa

Utö – merenkulkijoiden turma ja turvasatama

Traagisen historian omaavalla Utön saarella on ollut tärkeä asema merenkulkijoille. Sen lähistön vaikeakulkuiset väylät ovat kuitenkin vaatineet veronsa. Tästä todisteena ovat lukuisat haaksirikot ja laivanhylyt.

Luonto on sirotellut ikään kuin merenkulkijoiden kiusaksi lähes lukemattoman määrän kareja.― Utö – Itämeren portti -ohjelman selostaja Veikko Hannuniemi

Merimiehille saari on tullut tutuksi kauan aikaa sitten. Jo 1200-luvulla tiedetään merenkulkuväylän kulkeneen Utön vierestä. Saarelta on lähtenyt luotseja avustamaan merenkulkijoita 1600-luvulta lähtien. Utö ja siitä kahdeksan meripeninkulmaa eli noin 15 kilometriä koilliseen sijaitseva Jurmo toimivat aikoinaan merirosvojen pesäpaikkana. Vuonna 1973 ilmestyneessä ohjelmassa Utö – Portti Itämerelle rantaudutaan saarelle ja tutustutaan sen tarinaan.

Lue lisää: Utö – merenkulkijoiden turmio ja turvasatama

Saaren läheisyydessä on lukuisia laivanhylkyjä. Vaikeakulkuinen ja karikkoinen vesistö on ollut monen laivan ja veneen kohtalona.

Amerikkalaisen höyrylaiva Park Victoryn onnettomuus jouluyönä vuonna 1947 oli osoitus meren armottomasta voimasta, mutta myös Utön saaren asukkaiden uhrautuvaisuudesta ja rohkeudesta.

Vuonna 1960 lähetetty radio-ohjelma palasi kolmentoista vuoden takaisiin traagisiin tapahtumiin, jossa menehtyi kymmenen amerikkalaista merimiestä.

Utön rukoushuone kuvattuna kesällä 2016.
Utön rukoushuone, jossa sijaitsee turmassa menehtyneiden muistomerkki. Utön rukoushuone kuvattuna kesällä 2016. Kuva: Petteri Riikonen/ Yle Utö,rukoushuoneet,saaristot
Kiitoskirje Utön asukkaille pelastustoimista S/S Park Victoryn haaksirikossa 1947.
Yhdysvaltalaisten viranomaisten kiitoskirje utölaisille, jotka auttoivat rohkeasti onnettomuuden pelastustöissä. Kiitoskirje Utön asukkaille pelastustoimista S/S Park Victoryn haaksirikossa 1947. Kuva: Petteri Riikonen/ Yle kirjeet,Utö,ss park victory,1948

Lue lisää: Höyrylaiva Park Victoryn turma oli jouluyön tragedia 1947

Utön majakka

Utön saaren ensimmäinen majakkatorni rakennettiin 1753. Jo ennen tätä saarella oli 1200-luvulla ja 1500-luvulla tynnyrillä varustettu masto. Ruotsin kruunun määräyksestä saarella aloitettiin luotsitoiminta 1540-luvulla.

Suomen sodassa räjäytettiin ensimmäinen, vuonna 1753 valmistunut pyöreä majakka. Sen tilalle rakennettiin uusi nelikulmainen kivimuurausmajakka, joka valmistui 1814. Tämä runko toimii yhä nykyisen majakan runkona. Vuonna 1906 majakan kiinteä valo vaihdettiin vilkkuvaksi, koska se oli liian hankalasti havaittava.

Utön majakka kuvattuna vuonna 2016.
Utön majakka on jylhä rakennelma saaren huipulla. Utön majakka kuvattuna vuonna 2016. Kuva: Petteri Riikonen/ Yle Utö,Majakka,Utön majakka

Historia purjehti joskus valkoisin purjein läpi saariston, se jylisi ukkosen lailla, ja katosi sitten ukkosen lailla, jättäen kaiken ennalleen.― kirjailija Henrik Tikkanen Saaristomeri-ohjelmassa 1968

Isokari – viimeinen etappi ennen aavaa merta

Isonkarin majakkasaari sijaitsee eteläisellä Selkämerellä Uudenkaupungin ulkosaaristossa. Saaren kallioilta kohoava majakka valmistui vuonna 1833 ja oli käytössä vielä 2014. Sähköistäminen tapahtui vuonna 1952, jolloin lyhtyhuoneeseen tuotiin Pariisissa rakennettu linssi, joka oli ennen ollut Marjaniemen majakalla. Isokari on Bengtskärin jälkeen Suomen toiseksi korkein majakka.

Kun ei enempää ole kuin se mitä tavallinen ihminen tarvitsee siihen jokapäiväiseen elämään, niin on paljon rauhallisempi olla.― Eelis Wallenius

Majakanvartija seuraa Eelis Walleniusta muistelemassa 50-vuotista uraansa Isonkarin majakalla. Wallenius avaa ammatinvalintansa taustoja ja esittelee arkea eristäytyneellä saarella elämänviisauksia säästelemättä.

Lue lisää: Elämää majakanvartijan silmin

Isonkarin majakan lyhdyn piirustukset
Lyhdyn piirustukset Isonkarin majakan lyhdyn piirustukset Kuva: CC BY, Engel Carl Ludvig, Suomen merimuseo Isokari
Isonkarin ulkorakennuksen piirustukset
Asuinrakennuksen pohjapiirros Isonkarin ulkorakennuksen piirustukset Kuva: CC BY, Engel Carl Ludvig, Suomen merimuseo Isokari

Hiittinen ja Rosala – riimuja ja viikinkejä

Lounainen saaristomeri muodostaa omalaatuisen alueen. Alueita käyttivät jo viikingit idänmatkoillaan, jonka jälkeen läntiset siirtolaiset ryhtyivät asuttamaan saaria. Perheet muonamiehineen ja orjineen muodostivat heimoja, jotka taistelivat elämänsä puolesta karua luontoa vastaan. Hiittisillä sekä Rosalalla on pitkät perinteet, sillä asutusta on ollut jo viikinkiajalta lähtien. Hiittisiltä löytyy Suomen ainoa riimukivi ja Suomen toiseksi vanhin säilynyt puinen ristikirkko, joka on valmistunut vuonna 1686.

Syyssaaristo-ohjelmassa vuodelta 1969 tutustutaan muun muassa Tunnhamnin saarelle, joka on tunnettu jo keskiajalta saakka merellisenä välietappina. Tarinan mukaan saari on ollut katolisen kirkon omistama levähdyspaikka.

Suomen ulkosaaristossa etäisyydet ovat pitkät, mutta syyspäivän valo lyhyt.― Selostaja Reijo Vires Syyssaaristo-ohjelmassa.

Hiittisen ja Tunnhamnin lisäksi ohjelmassa vieraillaan myös Borstön saarella, jota selostaja Vires kuvailee "monien haaksirikkojen näyttämöksi". Saaren eteläpuolella, merenpohjassa sijaitsee kolmimastokaljuutti St Mikaelin hylky. Se upposi matkalla Amsterdamista Pietariin vuonna 1747. Borstön huippua koristaa puinen kaljuunakuva Borstön neitsyt, joka valvoo merta ympäri vuoden.

Tavataan taas -ohjelmassa vuodelta 1978 tutustutaan Rosalan ja Hiittisen saaristokyliin sekä niiden asukkaiden arkeen.

Holma on Kasnäsin länsipuolella sijaitseva noin 203 hehtaarin kokoinen saari, jota asuttaa ympärivuotisesti vain kourallinen ihmisiä. Holman länsiosa kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon, johon voi tutustua saaren kahta luontopolkua kulkien.

Ei täältä oikein halua pois, kun tottuu siihen rauhaan.― Maria Sjöberg

Marian saari (1996) tutustuttaa katsojan Holman saarella asuvaan 27-vuotiaaseen Maria Sjöbergiin. Meren ympäröivää elämänrytmiä tarkastellaan lisäksi muun muassa Vänössä ja Berghammissa.

Lue lisää: Saaristolaiselämää Saaristomeren kansallispuiston kyljessä

Bengtskärin majakka

Vuonna 1906 matalalle Bengtskärin kallioluodolle rakennettu majakka sijaitsee 15 meripeninkulmaa Hangosta länsilounaaseen. Nykyisin suosittu matkailukohde oli aikoinaan elintärkeä, sillä lähistöllä tapahtui monia karilleajoja.

Varsinkin toisen maailmansodan aikana majakasta käytiin kiihkeitä taisteluja. Onneksi se selvisi kuitenkin suurimmilta tuhoilta.

Bengtskärin majakan korkeus on merenpinnasta mitattuna 52 metriä, mikä tekee siitä Pohjoismaiden korkeimman majakan.

Bengtskärin majakka
Bengtskärin majakka heinäkuussa vuonna 2016. Bengtskärin majakka Kuva: Petteri Riikonen/ Yle Bengtskär,Majakka
Bengtskärin majakan portaat.
Majakan huipulle pääsee tutustumaan kierreportaita pitkin. Bengtskärin majakan portaat. Kuva: Petteri Riikonen/ Yle Portaat,Majakka,Bengtskär

Ahvenanmaa – Saaristomeren jalokivi

Suomen ja Ruotsin välissä sijaitseva Ahvenanmaa koostuu yhteensä 6 757 saaresta tarjoillen kesämatkailijalle monipuolisen koktailin kaupunki-idylliä, luontokohteita ja saaristolaiskulttuuria.

Filmisepon aurinkoinen katsaus seuraa autolauttaliikennöintiä Suomen, Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä kesällä 1962. Autolauttaliikenne oli taltiointivuonna saavuttanut jo merkittävät mittasuhteet kesämatkailussa. Useat alukset tekivät vuorokaudessa kaksikin edestakaista matkaa Suomen ja Ruotsin välillä. Monet aluksista poikkesivat reitillään myös Ahvenanmaalla. Laivamatkustajien viikkomäärä nousi parhaimmillaan jopa 30 tuhanteen. Kiireisimpinä viikkoina lastattiin autojakin kolmetuhatta.

Aikakauden matkustajamäärien lisäksi katsaus tarjoilee hurmaavana kaunista kesäkuvaa Maarianhaminasta ja Ahvenanmaalta. Sillat ja rauniot värittävät maisemaa — vaikka kyseessä onkin mustavalkoinen taltiointi. Monet Ahvenanmaan maanteistä oli 1962 jo muutettu öljysorateiksi ja autolomailu kasvatti suosiotaan molemmin puolin Pohjanlahtea.

Vuonna 1947 kuvatut mykkäfilmit Ahvenanmaan saaristossa ja Ahvenanmaan helmi esittelevät ahvenanmaalaista idylliä, nähtävyyksiä ja vierailevia kesäturisteja. Kuvamatkalla vieraillaan muun muassa Bomarsundin raunioilla, Kastelholman linnassa, Finströmin ja Jomalan kirkoissa, Färjsundetin sillalla ja Lemströmin kanavalla.

Suomen saariston asukkaat elivät 1960-luvulla nöyrinä mahtavan, oikukkaan ja välillä armottomankin meren lakien alaisina. Kelirikko katkaisi joillain alueilla yhteydet mantereelle kahdesti vuodessa. Uusia keinoja oli keksittävä jäiden saartamien asukkaiden auttamiseksi.

Fennada-Filmin lyhytelokuvassa vuodelta 1973 tutustumme Posti- ja lennätinlaitoksen monivaiheiseen toimintaan ja historiaan Ahvenanmaalla. Filmissä kuljetaan myös postiauton mukana maakunnan tunnetuimpien nähtävyyksien maisemissa.

Merikarvian Ourat – saariryhmä Selkämeren syleilyssä

Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista koostuva saaristo on biologisesti ja maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja kauniin kivikkoinen vesistö tuovat saaristoon oman ainutlaatuisen tunnelman.

Kerran hamassa muinaisuudessa aukeni luojan kivikärryn perälauta ja suisti lohkarevyöryn Selkämereen. Siitä syntyi Ourat.― Karvian Ourat -ohjelman selostaja

Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa ja kesäisessä dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saariin ja asukkaisiin.

Hailuoto – saari joka nousi merestä

Perämeren suurin saari Hailuoto sijaitsee Oulun edustalla. Hailuodolla on ollut pysyvää asutusta jo 1100-luvulta asti.

Perämerestä kohonneen saaren asukkaat ovat sitkeitä kuin puun varsi rantahietikossa, eikä luotolaiseksi niin vaan tulla – ainoastaan synnytään. Dokumentti vuodelta 1984 näyttää Perämeren suurimman saaren elämää ja luontoa eri vuodenaikoina luotolaisten ja kesäasukkaiden silmin ja pohtii mitä tapahtuisi erikoiselle yhteisölle, jos mantereen ja saaren väliin rakennettaisiin kiinteä tieyhteys.

Luotolaisten pääelinkeino on maatalous ja karjankasvatus. Kyllä Hailuodossa toki kalastetaankin. Suurin osa kalastajista on kuitenkin päätoimeltaan maanviljelijöitä. Ammattikalastajia on vain muutamia. Jäkälä on luodon erityisrikkaus. Jäkälät poimitaan kosteina ja nostetaan kuivumaan laatikkoihin. Laatikoita lähtee jopa ulkomaille hautakoristeiksi ja ainesosiksi lääkkeisiin.

Sympaattisessa lyhytelokuvassa seurataan Posti- ja lennätinlaitoksen osuutta Suomen saariston ja mantereen välisten yhteyksien ylläpitäjänä 1960-luvulla. Lossit, lentokoneet, pienveneet ja jopa potkukelkat valjastettiin viestinvälittäjien avuksi Hailuodosta Haapasaareen.

Aika ei pysähdy milloinkaan eikä missään. Kivet pysähtyvät ja jäävät virumaan siihen, mihin jäät ne kerran jätti.― kirjailija Henrik Tikkanen Saaristomeri-ohjelmassa 1968

Vuonna 1968 julkaistu Saaristomeri on runollinen rakkaudentunnustus Sandholmille. Jazzin ja raamatullisten kielikuvien sävyttämä filmikertomus pohtii muun muassa saaristolaisuuden muutosvaihetta, kun uusi sukupolvi tähyää kohti kaupunkia. Saaristoelämän kiteyttävän ohjelman on käsikirjoittanut kirjailija Henrik Tikkanen.

Lue lisää: Henrik Tikkanen näki saaristossa isän, pojan ja muutoksen

Kymmenistä tuhansista saarista ja kallioluodoista koostuvaa Lounais-Suomen saaristoa on usein pidetty maailman kauneimpana saaristona. Aluetta ja sen katoavaa elämäntyyliä käsiteltiin Arvi Auvisen tekemässä vuonna 1975 valmistuneessa ohjelmassa Taistelu saaristostamme. Siinä etsittiin vastauksia saariston kulttuurisiin, taloudellisiin ja geopoliittisiin kysymyksiin.

Lue lisää: Lounais-Suomen saaristo eli henkeään pidätellen

Tv-ohjelmat ja saaristolaki saariston pelastajana?

Median kiinnostus saaristoa kohtaan oli 1960- ja 1970-luvulla suurta. Televisiossa kuin radiossakin esitettiin lukuisia ohjelmia saariston arkeen ja ongelmiin liittyen. Saaristoelämän kiinnostavuutta ja tunnettavuutta lisäsi myös Anni Blomqvistin romaaneihin pohjautuva saaristolaiskertomus Myrskyluodon Maija, jonka Åke Lindman ohjasi tv-ruutuihin vuonna 1976.

1970-luvun puolivälissä alettiin ajamaan saaristolain säätämistä. Eduskunta hyväksyi lain lopulta vuonna 1981. Suurimpia syitä saaristolain säätämiseksi olivat muun muassa saaristoalueiden kuihtuva väestökehitys. Esimerkkinä voidaan pitää vuosien 1950–1975 välilllä tapahtunutta katoa, jolloin saaristoalueiden väestö pieneni noin 30 000 ihmisestä noin 14 000 ihmiseen.

Suuret julkiset panostukset kuten muun muassa tie- ja lossiverkoston kehittyminen sekä koulujen rakentaminen ehtivät kuitenkin pysäyttämään saariston autioitumisen ennen lain voimaan astumista.

Meri- ja saaristo-ohjelmia Yle Areenassa

Artikkelin ohjelmat sekä muita meri- ja saaristoaiheisia ohjelmia on katsottavissa Yle Areenassa.

Sisältää Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelun aineistoa (haettu 07/2018) CC BY 4.0 -lisenssillä.

Kartta-animaatiot: Kim Haldin

Kommentit