Hyppää pääsisältöön

Mihin seksikohtauksia tarvitaan ja miten niitä oikeastaan tehdään – uusi Tarinanmetsästäjät-konsepti avaa kohtausten tekemistä poikkeavan formaatin näkökulmasta

Anna-Riikka Rajanen roolihahmossaan haistelee vaaleanpunaista ruusua vaaleassa kuvassa.
Anna-Riikka Rajasen hahmo Sirpa haluaa yllättää miehensä saapumalla kaupunkiin ja varaamalla heille hotelliyön. Anna-Riikka Rajanen roolihahmossaan haistelee vaaleanpunaista ruusua vaaleassa kuvassa. Kuva: Yle Anna-Riikka Rajanen,yle draama

Tarinanmetsästäjät on uudenlainen realitya ja draamaa yhdistävä sarja, jossa kierretään 10 suomalaista kaupunkia. Näyttelijät, ohjaajat ja käsikirjoittajat tekevät ainutlaatuisella tavalla yhteistyötä ja viikon aikana syntyy yksi lyhytelokuva jokaisesta kaupungista. Sarjan ensimmäiseen jaksoon kirjoitettiin kaksi seksikohtausta, joiden tekemistä tekijät nyt avaavat. Seksikohtaukset jännittävät ja saattavat aiheuttaa häpeää, toisinaan niiden tekeminen on helppoa. Tarinanmetsästäjien kautta avaamme, miten kohtaukset syntyvät, miksi niitä ylipäänsä kirjoitetaan ja miten ne oikeastaan tehdään?

Tarinanmetsästäjät on tällainen hybridi-ohjelma – me näyttelijät itse loimme paljon materiaalia sarjaa varten, joten oli helpompi suhtautua seksikohtauksiin ja vaikuttaa siihen, mitä teimme", näyttelijä David Kozma kuvailee.

Tarinanmetsästäjät on uudenlainen realitya ja draamaa yhdistävä sarja, jossa kierretään 10 suomalaista kaupunkia. Ryhmäteatterin jäsenet (David Kozma, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Minna Suuronen, Robin Svartström, Diana Tenkorang) metsästävät kaupungeista tarinoita ja hahmoja, joita esitellään käsikirjoittajille. Käsikirjoittajat (Johanna Hartikainen, Ulla Heikkilä, Matti Kinnunen, Juha Kukkonen) valikoivat sopivat tarinat ja hahmot lyhytelokuviin, niitä jalostetaan improvisoiden, ja synnytetään lopulliset tarinat. Joka viikko työryhmä aloittaa uudessa kaupungissa nollasta.

Epätyypillisen toteutustavan lisäksi aikataulu on tiukka: kussakin kaupungissa vietetään viikko, jonka aikana lyhytelokuva myös toteutetaan. Joensuun jaksoon kirjoitettiin kaksi seksikohtausta. Molemmissa kohtauksissa esiintyvä Kozma kertoo, että seksikohtauksille on varattava muita kohtauksia enemmän aikaa, koska ne vaativat erilaista sitoutumista ja läpikäyntiä. “Ohjaaja Ulla Heikkilän kanssa kohtauksista puhuttiin ja ne käytiin selkeästi läpi, jotta kaikki tietävät, mitä tapahtuu; missä kamera on, kuka saa olla kuvausten aikana huoneessa, mistä vastanäyttelijää otetaan kiinni ja niin edelleen", David luettelee. Matti Kinnunen, yksi Joensuun jakson käsikirjoittajista, avaa, ettei seksikohtauksia riemuiten lähdetä tekemään, etenkään Tarinanmetsästäjissä, kun aikaa on vähän – “eivät ne muutenkaan ole helppoja”, hän jatkaa.

Ilman seksikohtauksia draamassa menisimme ajassa taaksepäin

Yleensä työprosessi menee niin, että näyttelijä valitsee seksikohtauksensa: hän lukee käsiksen ja päättää, kiinnostaako häntä vai ei. Tarinanmetsästäjät on hieman poikkeava formaatti, kun tässä varoitusaika on niin lyhyt”, Joensuun jakson seksikohtauksien ohjaaja Ulla Heikkilä selventää.

Näyttelijä Diana Tenkorang kertoo, että improvisoidessa saa esittää ja puhua vielä vapaasti mitä tahtoo, eikä se suoraan vaikuta vielä lyhytelokuvan tarinaan. Hän tarkoittaa, että vaikka Tarinanmetsästäjien improvisaatiokohtauksissa tulisi puhe suhteista tai seksistä, se ei tarkoita, että sen haluaisi tehdä tai sen tulisi päätyä lopulliseen teokseen ja että se tulisi kuvata mahdollisimman ronskisti.

Seksiä ei voi sensuroida kokonaan, tai mennään monta sataa vuotta taaksepäin.― Näyttelijä David Kozma

David Kozma huomioi, että jos sarjoista ja elokuvista jätettäisiin seksikohtaukset pois, se ei olisi normaalia, sillä se on osa ihmisten elämää. “Sitä ei voi sensuroida kokonaan, tai mennään monta sataa vuotta taaksepäin”, Kozma selittää.

Näyttelijä Minna Suuronen toteaa Joensuun jaksossa, ettei seksikohtauksille kannata nauraa, vaan asia on merkitsevä. "Niin kauan kuin ihmisiä on maan päällä, he harrastavat seksiä. Me näyttelijät taas esitämme ihmisten elämää ja tarinoita eikä seksikohtauksien näyttämistä siksi voi välttää. Emme voi tekijöinä ajatella, että se osa pyyhittäisiin pois”, Suuronen avaa näkemystään ja kertoo, että voi tietysti olla myös näyttelijän valinta, ettei näytä työssään tätä osaa ihmisistä.

Seksikohtauksilla katsojalle välitetään viesti esimerkiksi siitä, millaiset välit henkilöillä on, ovatko he parisuhteessa, miten he kohtelevat toisiaan ja millaisia tunteita toinen herättää. Suuronen täsmentää, että aina saa myös kieltäytyä: “jos taas suostuu tekemään kohtauksia, niin niitäkin voi tehdä niin hirveän monella tavalla!”.

Ulla Heikkilä kertoo, että kohtauksien toteuttamiseen on suuren maailman keinoja tai pienen maailman keinoja. "Annetaan ymmärtää, eli voi tehdä pelkästään äänellä tai toteuttaa klassisesti 50-lukulaisittain: näytetään suutelevaa paria ja panoroidaan kamera avoimeen ikkunaan tai ruusupuskaan – keinojahan riittää!"

David Kozma
Näyttelijä David Kozma David Kozma Kuva: Yle / Anne Hämäläinen & Johanna Kannasmaa näyttelijät,tarinanmetsästäjät
Diana Tenkorang
Näyttelijä Diana Tenkorang Diana Tenkorang Kuva: Yle / Anne Hämäläinen & Johanna Kannasmaa näyttelijät,tarinanmetsästäjät
Minna Suuronen
Näyttelijä Minna Suuronen Minna Suuronen Kuva: Yle / Anne Hämäläinen & Johanna Kannasmaa Minna Suuronen,tarinanmetsästäjät
Anna-Riikka Rajanen nauraa
Anna-Riikka Rajanen Anna-Riikka Rajanen nauraa Kuva: Yle / Anne Hämäläinen & Johanna Kannasmaa Anna-Riikka Rajanen,tarinanmetsästäjät

Seksikohtaukset saattavat aiheuttaa häpeää, kun pelkkä sanasto nolottaa

Tenkorang tuo esille, että koska seksikohtaukset ovat vaikeita ja suurin vastuu teosten lopputuloksessa on ohjaajalla, hän myös toivoo, että aloite keskustelusta tulisi ohjaajalta. Tästä kaikki työryhmässä ovat samaa mieltä ja Heikkilä kävikin kohtaukset tarkasti läpi näyttelijöiden kanssa. He selventävät, että kohtauksien toteutuksesta keskusteltiin ja päätettiin yhdessä. Sekä alastomuus että seksuaalisuus voivat olla arkoja asioita ja tekijät ovat tilanteissa myös henkisesti paljaina.

Seksi ylipäänsä on vaikeaa, ja kohtauksia tehdessä on väistämättä annettava jotakin itsestään, jos ei kopioi toisen elokuvan tai sarjan seksikohtausta. Siinä asettaa itsensä aika alttiiksi”, Heikkilä purkaa. Kun kohtaukset toteutetaan, alastomuutta niissä ei välttämättä edes tarvita. “Usein eroottisimpia kohtauksia on oikeastaan ne, jotka voi toteuttaa niin, ettei tarvitse heittää kaikkia vaatekappaleita pois”, arvioi puolestaan Kinnunen ja jatkaa: “Seksikohtauksissa vaikeinta on häpeän kynnyksen ylittäminen – aina on jännittävää mennä toisen iholle. Näyttelijä toimii kuitenkin omalla materiaalillaan; tilanteessa pitää suudella, katsoa silmiin ja näyttää rakastuneelta”, Kinnunen kuvailee.

Kaikille meille on opetettu häpeämään sanoja ihan peruselämässä― ohjaaja-käsikirjoittaja Ulla Heikkilä

Näyttelijä voi kokea vaikeaksi myös oman kropan, ja eri ikävaiheissa miettii eri asioita. Häpeää tuottaa myös sanasto, jota käytetään. Ulla Heikkilä pohtii, että kaikille meille on opetettu häpeämään sanoja ihan peruselämässä, ja totta kai se hankaloittaa myös ammatillisia tilanteita.

Heikkilä kertoo, että vaikka arkaluontoinen kuvaustilanne työryhmässä jotain hävettäisi, on tärkeää ettei häpeäänsä tilanteessa näytä. Jos ohjaaja tai joku kuvausryhmästä alkaa kainostella tai korvat punottamaan, se seksualisoi tilannetta, vaikka asia ei liity seksiin – se on vain näyttelemistä. “Tilanteessa tarvitsee olla reipas”, Heikkilä napakoittaa! Kinnunen on samaa mieltä ja molemmat kertovat, että tärkeintä ohjaustyössä on turvallisen ilmapiirin luominen. “Kuvaustilanteeseen ei sniikkailla sinne kuulumatonta, eikä viljellä huonoa huumoria, se on näyttelijöiden ja heidän työrauhansa suojelemista”, tarkentaa Kinnunen.

Seksikohtauksilla kerrotaan esimerkiksi henkilöiden välisistä suhteista

Näyttelijä Anna-Riikka Rajanen sanoo, että Joensuun jakson seksikohtauksen tekeminen oli helppoa. “Meidän kohtauksesta kuvattiin yksi otos, jossa oli alusvaatteet, fyllit ja peitot päällä”, hän avaa kuvaustilannetta ja kertoo, että jos ei halua olla alasti, senkin voi ja pitää sanoa – eikä välttämättä ohjaajakaan halua kohtauksiin alastomuutta. Kaikki näyttelijät ja tekijät korostavat, että asioista kannattaa keskustella, jotta siitä katoaa tietynlainen jännitys. Rajanen myös luottaa ohjaajaan, muihin tekijöihin ja heidän näkemyksiinsä siitä, mikä toimii.

Keskustelu on seksikohtausta tehdessä siis avaintekijä. Näyttelijöille kaikista tärkeintä on tietää, miten kohtaus toteutetaan. Kohtaus käydään yksityiskohtaisesti ennakkoon läpi, ettei kuvaustilanteessa tule yllätyksiä. Mitä aikaisemmin asia otetaan puheeksi, sen parempi. Kohtauksen tulee myös olla perusteltu: mitä kohtaus tuo henkilöistä lisää, mitä se kertoo, tuoko se ilmapiiriin jotakin muuta? "Kaikkien kohtausten tarpeellisuuden tulee olla selvä, muuten kohtausta ei tarvita. Seksikohtaukset on siinä mielessä erityisiä, ettei monet näyttelijät lähde ilosta kiljuen niitä tekemään. Katsojaakaan ei miellytä se, jos kuvassa on yhtäkkiä pakollinen jyystökohtaus”, Johanna Hartikainen täsmentää ja toteaa, että tällöin päällimmäiseksi jää kysymys, miksi tämä nyt piti tähän laittaa.

Katsojaakaan ei miellytä se, jos kuvassa on yhtäkkiä pakollinen jyystökohtaus.― käsikirjoittaja Johanna Hartikainen

Joensuun jakso on tyyliltään paikoin jopa slapstickia ja farssia, ja samalla sen lyhytelokuva on myös hyvin toiminnallinen. “Elokuva on tyyliltään sellainen, ettei katsojalle voinut jättää vastuuta lukea rivien välistä vaan olimme suorassa toiminnassa ja toiminnallisissa kohtauksissa. Tiukkojen tilanteiden ja ikävien sisääntulojen tyylilajissa, jossa henkilöt ottavat isoja riskejä elämässään kiinnijäämisen suhteen”, käsikirjoittaja Matti Kinnunen avaa syitä, miksi seksikohtaukset kirjoitettiin tähän jaksoon. “Ilman kohtauksia jakso olisi köyhempi, kiltimpi ja kesympi, vähemmän hauska”, hän jatkaa.

Tarinajuonet tulivat jo henkilöiden improvisaatio-osuuksista ja hahmoista, joita käsikirjoittajat lähtivät kirjoittamaan eteenpäin. “Tuntui, että seksikohtaukset kuuluivat hahmoihin – ne oli niihin jo sisäänkirjoitettu”, pääkäsikirjoittaja Hartikainen kuvailee. Hän toteaa, että jos teksti on hyvin kirjoitettu, sen lukemalla ymmärtää, että seksikohtaus kuuluu siihen. Ohjaajan kanssa käydään erikseen läpi, miten se sitten toteutetaan ja lisäksi näyttelijöillä itsellään voi olla toteutukseen omia ideoita. Johanna jättää kirjoittaessaan tästä syystä kohtauksille tulkinnanvaraa, mutta hänestä kaikki on sopivaa. “Helppohan minun on sanoa, kun kirjoitan, enkä esitä niitä”, hän sanoo ymmärtäväisesti nauraen.

Johanna Hartikainen
Käsikirjoittaja Johanna Hartikainen Johanna Hartikainen Kuva: Yle / Anne Hämäläinen & Johanna Kannasmaa Johanna Hartikainen,käsikirjoittajat,tarinanmetsästäjät
Matti Kinnunen
Käsikirjoittaja-ohjaaja Matti Kinnunen Matti Kinnunen Kuva: Yle / Anne Hämäläinen & Johanna Kannasmaa ohjaaja,käsikirjoittajat,tarinanmetsästäjät
Ulla Heikkilä
Käsikirjoittaja-ohjaaja Ulla Heikkilä Ulla Heikkilä Kuva: Yle / Anne Hämäläinen & Johanna Kannasmaa ohjaaja,käsikirjoittajat,tarinanmetsästäjät

Keskustelu on avain seksikohtausten tekemiseen

Usein näyttelijät eivät tunne toisiaan, mikä tekee seksikohtausten tekemisestä entistä jännittävämpää, koska tilanteissa ollaan vielä lähempänä vastanäyttelijää. Joensuun jakson tyylilaji on farssia ja osaa tekijöistä se tuntuu helpottavan. David Kozma toteaa jaksossa, että seksin esittäminen on hänelle “comme ci, comme ça”, mutta jos vedetään överiksi, niin antaa mennä. "Ylipäänsä, jos saa tuoda mukaan huumoria, kirjoittaminen on niin paljon mukavampaa ja hyvällä tavalla kevyempää. Se ei tarkoita sitä, että sisältö olisi turhanpäiväistä höttöä – traagisessakin tarinassa voi olla elämänmakuisia hetkiä ja komiikan kanssa ne tukevat sekä korostavat toisiaan", Johanna selventää kirjoittamistyötä. Komedia on pikkuisen lähempänä myös Davidin sydäntä, ja seksikohtaukset komedian kautta ovat hänestä helpompia tehdä kuin realistiset kohtaukset draamassa.

Seksihän on myös tosi koomista.― käsikirjoittaja-ohjaaja Ulla Heikkilä

Se, että naurattaa, tekee kuvaustilanteesta helpompaa ja luo suojamuurin. Tekeminen on vapautuneempaa”, toteaa Tarinanmetsästäjissä seksikohtaukset ohjannut Ulla Heikkilä. Ohjaajana Ulla halusi, että kohtaukset kuvataan laajoissa kuvissa. Pienessä vessassakin niin laajasti, kuin siinä vessassa pystyi. “Kun kyseessä on komediaa ei tarvita intohimon lähikuvaa, vaan laajoissa kuvissa koko touhun koomisuus paljastuu. Seksihän on myös tosi koomista”, toteaa Heikkilä.

Seksikohtauksissa näyttelevät Anna-Riikka Rajanen, Diana Tenkorang ja David Kozma korostavat luotettavan ilmapiirin tärkeyttä. Vaikka seksikohtauksia on vaikeaa tehdä, kuvaustilanteen henki on määrittelevämpää kuin millä tyylilajilla se toteutetaan. Rajanen kyllä huomioi, että kohkaamisen varjolla pääsee ikään kuin piiloon ja häpeän kynnys katoaa silloin helpommin. “Kuitenkin, vaikka kohtaus olisikin kieli poskella tehty ja komediaa, se ei poista sitä, että olemme itse siinä tilanteessa ihmisinä”, kiteyttää Rajanen.

Katso Joensuun jakso kokonaan Areenasta! Tarinanmetsästäjät vierailevat myös Kotkassa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Kajaanissa, Rovaniemellä, Oulussa, Kokkolassa, Seinäjoella ja Raumalla. Kaikki jaksot Areenassa.

Juttuun päivitetty maininta Kokkolasta, 12.7.

Keskustele