Hyppää pääsisältöön

"Saaren ihmisen tulee aina tietää, mitä tekee" – Dokumenttipari kuvaa elämää autioituvassa Tammion saaressa 1970-luvulla

Kaksi henkilöä veneessä Tammion saaren liepeillä.
Dokumentit kuvavat Tammion kalastajasaaren elämää. Kaksi henkilöä veneessä Tammion saaren liepeillä. Kuva: Yle saari,Tammio

"Kun pohjatuuli tuivertaa ja ulkona on 26 astetta pakkasta, henkeä ei voi ulkona vetää", kuvailee Katri Suomalainen Tammion kalastajasaaren talvea. Esko Tommolan, Reijo Pasin ja Riitta-Sisko Jukkala-Benischin toimittamat dokumentit Saariston silmä sammuu (1970) ja Saariston silmä syttyy (1971) pureutuvat saaren viimeisten asukkaiden työntäytteiseen arkeen. Dokumenttien keskiössä on pariskunta Katri ja Vilho Suomalainen, jotka ovat asuneet saarella vuosikymmenien ajan.

Saarelaisen elämä on aina ollut kovaa. Sitä varten moni on lähtenyt täältä pois helpompiin ammatteihin.― Vilho Suomalainen

Suomenlahdella, Tammion saarella, tönöttää 53 tyhjää taloa. Aikoinaan saarella asui yli 350 ihmistä, ensimmäisen dokumentin aikana heitä on jäljellä enää neljä: Suomalaisten ja Hallikaisten pariskunnat. Heistäkin tosin Suomalaiset pohtivat jouluksi muuttoa mantereelle.

Elämä saaristossa ei ole ainaista ruusuilla tanssimista. Väki on auttamatta vanhentunut, eikä kalastus ole tuottanut taloudellista hyötyä pitkiin aikoihin. Ainoat yhteydet mantereelle ovat puhelimen ja kaupassa käynnin varassa. Talvella kaupassa käydään suksilla tai kävellen, jäiden lähtiessä matka taittuu veneellä.

Muonavarastojen tulee olla suuret, sillä kelirikkoon on varauduttava. Mikäli meri raivoaa, on ainoa mahdollinen kulkuväline helikopteri. Myrskytuulen puhaltaessa puhelin pirisee jatkuvasti, sillä lähipiirillä on huoli, ovatko katot ja asukkaat säilyneet ehjinä.

Tammiossa aika kuluu niitä näitä rupatellen, radiota kuunnellen ja töitä tehden. Kevään mittaan on istutettava vihannekset ja juurekset ja verkkojen kunto tulee tarkistaa. Mihinkään ei ole kuitenkaan kiire. Askeettisista olosuhteista huolimatta – tai juuri niistä johtuen, saarella on hyvä olla.

Kyl mie tulisin kipiäks, jos miun tulis olla kesä kaupungis.― Katri Suomalainen

Asukkaiden puheissa toistuvat usein menneisyyden kaipuu. Joskus oli aika, jolloin tuvat täyttyivät puheensorinasta ja tanssikenkien kopinasta. Taipuu se jalka tosin vielä vanhemmalla iälläkin: “Viime juhannuksena vielä valssattiin. Pyydettiin kesälomalaista soittamaan ja vedettiin yksi valssi täällä pimeässä", naureskelee Katri Suomalainen.

Karun arjen saneleman Tammion kylän tyhjeneminen on haikeaa. Saareen liittyy paljon muistoja ja varsinkin kesä on ylitsepääsemättömän kaunis. Silloin saari herää eloon ja tyhjillään olevat talot täyttyvät elämällä kesävieraiden myötä.

Mustavalkofilmistä digitoidut teokset kertovat tarinaa paikasta, jossa historian voi aistia vieläkin. Saariston silmä sammuu ja Saariston silmä syttyy ovat oivia makupaloja nostalgiannälkäisille katsojille.

Kuvassa Vilho Suomalainen
Vilho Suomalainen kertoo kesän olevan hienointa aikaa saarella. Kuvassa Vilho Suomalainen Kuva: Yle Vilho
Kuvassa Katri Suomalainen
Katri Suomalainen saattaa mennä maate jo seitsemältä illalla, sillä illat ovat talvella pimeitä. Kuvassa Katri Suomalainen Kuva: Yle Katri
Kommentit
  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

  • Kun armeijassa oltiin vielä harmaissa

    Dokumentti varusmieskoulutuksesta vuodelta 1974.

    Kuinka suomalainen varusmiespalvelus on muuttunut vuosien varrella? Pienen käsityksen siitä saa Olavi Puusaaren suunnittelemasta ja ohjaamasta dokumentista Ei kenenkään maalla.

  • "Elämähän on hirveän kivaa, kun elämällä on tarkoitus" – Kalle ja Maija Könkkölä rakkaudesta ja vammaisuudesta

    Dokumentti kahden toimeliaan vammaisen avioliitosta 1999.

    Nuorena sokeutunut arkkitehti Maija Könkkölä ja kävelykykynsä jo lapsena menettänyt poliitikko Kalle Könkkölä kertoivat avioliitostaan vuonna 1999 Suomalaisia rakkaustarinoita -sarjassa. Vammaisten olojen parantamisen eteen pitkin elämäänsä työskennelleet Könkkölät kävivät läpi suhteensa alkuajat ja senhetkisen arjen. Arvo Tuomisen dokumentissa he myös muistelivat omia vammautumisiaan ja avasivat elämänasenteitaan katsojille.

  • Ikimetsän vieras istahtaa kannoksi kantojen joukkoon

    1980 valmistunut poeettinen kertomus aarniometsistä

    Ikimetsä on vuonna 1980 valmistunut poeettinen kertomus suomalaisesta metsästä, eläimistä ja kasveista, jotka elävät uhattuina yhä pienenevissä erämaasaarekkeissa.

  • 12-vuotias Arto Melleri kirjoitti Seita-kuunnelman kahdessa ja puolessa tunnissa

    Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään.

    Toimittaja Kalle Ranta-aho haastattelee vuonna 1969 kesälomaansa viettävää Arto Melleriä puhelimen välityksellä. Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään, kirjoitusharrastuksestaan ja sivuaa suhtautumistaan koulunkäyntiin. Haastattelun ja kuunnelman lisäksi kuullaan poikien ja tyttöjen käymä jälkikeskustelu, joka lähetettiin radiossa Seidan ensiesityksen jälkeen.