Hyppää pääsisältöön

”Skudaa, kaikki yökastelijat!” – Musiikki-tv:n Ääripää ruoppasi videoarkkua syvältä

Musiikki-tv:n juontaja Erno Kulmala vuonna 2007 kuvattuna.
Erno Kulmala juonsi ja toimitti Musiikki-tv:ssä vuosina 2007 ja 2008. Musiikki-tv:n juontaja Erno Kulmala vuonna 2007 kuvattuna. Kuva: Yle/Heli Sorjonen Musiikki-tv,Yle Elävä arkisto

Äärimmäisiä ja harvoin esitettyjä musiikkivideoita tarjoili vuonna 2008 esitetty Musiikki-tv:n Ääripää-sarja. Yöohjelman juontaja ja toimittaja Erno Kulmala muisteli sarjan tekemistä Elävälle arkistolle kymmenen vuotta myöhemmin.

Musiikki-tv:n Ääripäät pysyvästi Areenaan

Elävä arkisto julkaisee Ääripää-sarjan 16 jaksoa Yle Areenaan. Sarjan jaksot on pysyvästi katsottavissa palvelussa.

Aikaisemmin Musiikki-tv:stä on julkaistu Uuden musiikin erikoisohjelmaa ja Musiikki-tv-special-jaksoja.

Vuonna 2006 aloittaneen Musiikki-tv:n aikana Yleisradiossa koettiin monia suurten linjojen muutoksia. Vuoden 2007 keväällä Yle lanseerasi uuden digitaalisen kanavan. Etenkin nuorille suunnattu kanava nimettiin Yle Extraksi ja Musiikki-tv:stä tuli olennainen osa kanavan iltaohjelmistoa. Päivittäisten ohjelmien tavoitteena oli esitellä vuosittain yli 2000 musiikkivideota. Musiikkisarja oli samaa Ylen video-ohjelmien kaanonia 1980-luvun Hittimittarista ja Tuubista lähtien.

Aloittaessa Musiikki-tv:tä esitettiin käytännössä jopa viitenä päivänä viikossa. Omat ohjelmat tehtiin mm. yleisön toivevideoille, uudelle musiikille, klassikoille sekä myyntilistasijoittujille.

"Tuntui siltä, että kaikki muut tyylilajit oli jo katettu ja tarvittiin tätä", juontaja Erno Kulmala muistelee vuonna 2008 käynnistettyä Ääripää-nimeä kantanutta sarjaansa. Harvinaisempia, jopa unohdettuja ja ennen kaikkea äärimmäisiä videoita tarjoilleen yösarjan otsake leivottiin tarkoituksella sellaiseksi, ettei se rajannut mitään musiikkityyliä pois.

Meillä oli yhtäkkiä kymmenen HIMiä tässä maassa ja demopuolella vielä enemmän.― Erno Kulmala raskaan rockin menestyksestä 2000-luvulla.

Juontaja Kulmala myös valikoi itse kaikki Ääripäässä esitetyt musiikkivideot. Jaksoja koottiin musiikkityylillisesti laidasta laitaan -periaatteella. Ääripäässä esitettiin mm. black metal- ja gangsta rap -specialit, silkkaan progemetalliin keskittynyt jakso sekä useampia Suomessa vähemmän tunnetuille orkestereille omistettuja osuuksia.

”Toihan oli myös vähän sellainen ad hoc -homma”, Kulmala sanoo. Hän työllisti tuolloin itseään muiden musiikki-tv:läisten tapaan myös radion puolella YleX-kanavalla. ”Musiikki-tv oli silkka sivuduuni. Tein kaikkea muuta päätyökseni. Välillä tuntui, että meni enemmän aikaa maskissa kuin kamera edessä kuvattaessa.”

Musiikki-tv juontajat Laura Vähähyyppä ja Erno Kulmala vuonna 2008.
Musiikki-tv juontajat Laura Vähähyyppä ja Erno Kulmala vuonna 2008. Musiikki-tv juontajat Laura Vähähyyppä ja Erno Kulmala vuonna 2008. Kuva: Yle/Heli Sorjonen Laura Vähähyyppä,Musiikki-tv,Yle Elävä arkisto

Media ja musiikki murroksessa

2000-luvun jälkimmäinen puolisko oli paitsi musiikkiteollisuuden myös media-alan suuren murroksen aikaa. Videojätti YouTube aloitti toimintansa vuonna 2005 ja palvelun kehityskulku oli seuraavien vuosien aikana hurjaa. Kesällä 2007 myös Ylen oma suoratoistopalvelu Areena käynnistettiin ja Ylen nettisivuja kehitettiin voimakkaasti yhtiön eri ohjelmabrändien ehdoilla. Myös Musiikki-tv oli television lisäksi alusta alkaen vahvasti läsnä internetissä.

Musiikkivideoiden esittäminen televisiossa oli erittäin kallista. Lisäksi perinteisten video-ohjelmien konsepti alkoi tuntua lineaarisena esitystapana vanhanaikaiselta. Internetissä oli tulevaisuus ja pian videoita ladattiin kiihtyvällä vauhdilla verkkoon katsottaviksi ja kuunneltaviksi. Musiikkivideot olivat myös selvästi menettäneet arvostustaan, eikä niistä oltu taiteellisesti niin kiinnostuneita kuin vaikka 1990-luvulla.

Siitä tuli sellainen vitsi, että mikä kanava tahansa missä ollaan, niin se lakkautetaan.― Erno Kulmala muistelee YleQ ja Yle Extra -kanavia

Vuosikymmenen näkyvimpiä musiikillisia trendejä taas olivat paitsi hevimusiikin kaupallistuminen ja tasapäistyminen, myös suomenkielisen räpin läpimurto.

”Meillä oli yhtäkkiä kymmenen HIMiä tässä maassa ja demopuolella vielä enemmän”, juontaja Kulmala muistelee. "Hienointa mitä 2000-luvun musiikissa tapahtui? Suomen kieli teki uuden läpimurron. Hevin lisäksi suomiräppi kehittyi ja nousi suosituksi. Ne on isoja juttuja kielellisen kasvamisen kannalta."

Vuoden 2008 lopussa Yle Extra tuli tiensä päähän ja Musiikki-tv palasi TV2 -kanavalle. ”Siitä tuli sitten sellainen vitsi, että mikä kanava tahansa missä ollaan, niin se lakkautetaan”, Kulmala muistelee ja viittaa samalla aiempiin työtehtäviinsä vuonna 2006 lakkautetulla YleQ-radiokanavalla.

Erno Kulmala.
Erno Kulmala 2007. Erno Kulmala. Kuva: Yle/Heli Sorjonen Musiikki-tv,Yle Elävä arkisto

Valikoituja äärimmäisyyksiä

Ohjelmasarjan sisällöstä toimittaja Kulmalalle on jäänyt mieleen pari erikoislaatuisempaa musiikkivideota.

"Löysin tällaisen norjalaisbändin, kuin Goat the Head. Heidän videonsa, Darwinian Minions, on jäänyt sillä tavalla elämään, että pitää itse aina tasaisin väliajoin kaivaa se katseltavaksi ja jakoon kavereille. Aina jos video päättyy läjäpanokseen, niin sehän on ihan v***n hyvä! Siinä on jotain sellaista. Alastomuutta, rehellisyyttä, kaikkea. Se vain toimii!"

Toinenkin mieleenpainunut video on norjalaisen black metal -yhtyeen tuotantoa. Gorgoroth-orkesteri oli vuonna 2004 esiintynyt erittäin raflaavalla tavalla Varsovassa ja konsertin jälkipyykki johti lopulta orkesterin levytyssopimuksen purkamiseen sekä rikostutkintaan.

"Vastaavaa tuottajaa Anssi Autiota piti konsultoida sen Gorgorothin musiikkivideon kanssa. Bändi oli Puolassa esiintynyt kuten videossa. Lavalla oli seivästettyjä joulukinkunpäitä ja verta oli sotkettu joka paikkaan. Esiintymislavan taustamatto oli korvattu puisilla risteillä, joilla roikkui eläviä malleja. Katolisessa maassa tämä ei aiheuttanut lämmintä vastaanottoa, vaan yhtye kyydittiin rajalle ja annettiin porttikielto maahan. Bändi sitten toisinsi tämän konserttinsa tälle videolle", Kulmala sanoo.

"Visuaalisesti se oli erittäin hieno video, mutta sisälsi kyllä sellaisia asioita, mitä ei välttämättä nykytelevisiossa voisi enää esittää. Silloin se kelpasi perusteluiden jälkeen."

Visuaalisesti se oli erittäin hieno video, mutta sisälsi kyllä sellaisia asioita, mitä ei välttämättä nykytelevisiossa voisi enää esittää.― Erno Kulmala Gorgorothin Carving A Giant -videosta.

Mitä Kulmala sitten tuumii ajatuksesta, että Ääripäiden julkaisun myötä hänen kolmikymppinen naamansa on tästä lähtien pysyvästi katsottavissa Areenassa?

“No. Jos työurallaan on päässyt siihen vaiheeseen, että kelpaa Elävään arkistoon, niin sitten on ollut media-alalla jo ehkä liiankin pitkään.”

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

  • Kun armeijassa oltiin vielä harmaissa

    Dokumentti varusmieskoulutuksesta vuodelta 1974.

    Kuinka suomalainen varusmiespalvelus on muuttunut vuosien varrella? Pienen käsityksen siitä saa Olavi Puusaaren suunnittelemasta ja ohjaamasta dokumentista Ei kenenkään maalla.

  • "Elämähän on hirveän kivaa, kun elämällä on tarkoitus" – Kalle ja Maija Könkkölä rakkaudesta ja vammaisuudesta

    Dokumentti kahden toimeliaan vammaisen avioliitosta 1999.

    Nuorena sokeutunut arkkitehti Maija Könkkölä ja kävelykykynsä jo lapsena menettänyt poliitikko Kalle Könkkölä kertoivat avioliitostaan vuonna 1999 Suomalaisia rakkaustarinoita -sarjassa. Vammaisten olojen parantamisen eteen pitkin elämäänsä työskennelleet Könkkölät kävivät läpi suhteensa alkuajat ja senhetkisen arjen. Arvo Tuomisen dokumentissa he myös muistelivat omia vammautumisiaan ja avasivat elämänasenteitaan katsojille.

  • Ikimetsän vieras istahtaa kannoksi kantojen joukkoon

    1980 valmistunut poeettinen kertomus aarniometsistä

    Ikimetsä on vuonna 1980 valmistunut poeettinen kertomus suomalaisesta metsästä, eläimistä ja kasveista, jotka elävät uhattuina yhä pienenevissä erämaasaarekkeissa.

  • 12-vuotias Arto Melleri kirjoitti Seita-kuunnelman kahdessa ja puolessa tunnissa

    Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään.

    Toimittaja Kalle Ranta-aho haastattelee vuonna 1969 kesälomaansa viettävää Arto Melleriä puhelimen välityksellä. Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään, kirjoitusharrastuksestaan ja sivuaa suhtautumistaan koulunkäyntiin. Haastattelun ja kuunnelman lisäksi kuullaan poikien ja tyttöjen käymä jälkikeskustelu, joka lähetettiin radiossa Seidan ensiesityksen jälkeen.