Ville Matilainen
Yle
Äärimmäisiä ja harvoin esitettyjä musiikkivideoita tarjoili vuonna 2008 esitetty Musiikki-tv:n Ääripää-sarja. Yöohjelman juontaja ja toimittaja Erno Kulmala muisteli sarjan tekemistä Elävälle arkistolle kymmenen vuotta myöhemmin.
Musiikki-tv:n Ääripäät pysyvästi Areenaan
Elävä arkisto julkaisee Ääripää-sarjan 16 jaksoa Yle Areenaan. Sarjan jaksot on pysyvästi katsottavissa palvelussa.
Aikaisemmin Musiikki-tv:stä on julkaistu Uuden musiikin erikoisohjelmaa ja Musiikki-tv-special-jaksoja.
Vuonna 2006 aloittaneen Musiikki-tv:n aikana Yleisradiossa koettiin monia suurten linjojen muutoksia. Vuoden 2007 keväällä Yle lanseerasi uuden digitaalisen kanavan. Etenkin nuorille suunnattu kanava nimettiin Yle Extraksi ja Musiikki-tv:stä tuli olennainen osa kanavan iltaohjelmistoa. Päivittäisten ohjelmien tavoitteena oli esitellä vuosittain yli 2000 musiikkivideota. Musiikkisarja oli samaa Ylen video-ohjelmien kaanonia 1980-luvun Hittimittarista ja Tuubista lähtien.
Aloittaessa Musiikki-tv:tä esitettiin käytännössä jopa viitenä päivänä viikossa. Omat ohjelmat tehtiin mm. yleisön toivevideoille, uudelle musiikille, klassikoille sekä myyntilistasijoittujille.
"Tuntui siltä, että kaikki muut tyylilajit oli jo katettu ja tarvittiin tätä", juontaja Erno Kulmala muistelee vuonna 2008 käynnistettyä Ääripää-nimeä kantanutta sarjaansa. Harvinaisempia, jopa unohdettuja ja ennen kaikkea äärimmäisiä videoita tarjoilleen yösarjan otsake leivottiin tarkoituksella sellaiseksi, ettei se rajannut mitään musiikkityyliä pois.
Meillä oli yhtäkkiä kymmenen HIMiä tässä maassa ja demopuolella vielä enemmän.
Juontaja Kulmala myös valikoi itse kaikki Ääripäässä esitetyt musiikkivideot. Jaksoja koottiin musiikkityylillisesti laidasta laitaan -periaatteella. Ääripäässä esitettiin mm. black metal- ja gangsta rap -specialit, silkkaan progemetalliin keskittynyt jakso sekä useampia Suomessa vähemmän tunnetuille orkestereille omistettuja osuuksia.
”Toihan oli myös vähän sellainen ad hoc -homma”, Kulmala sanoo. Hän työllisti tuolloin itseään muiden musiikki-tv:läisten tapaan myös radion puolella YleX-kanavalla. ”Musiikki-tv oli silkka sivuduuni. Tein kaikkea muuta päätyökseni. Välillä tuntui, että meni enemmän aikaa maskissa kuin kamera edessä kuvattaessa.”
Media ja musiikki murroksessa
2000-luvun jälkimmäinen puolisko oli paitsi musiikkiteollisuuden myös media-alan suuren murroksen aikaa. Videojätti YouTube aloitti toimintansa vuonna 2005 ja palvelun kehityskulku oli seuraavien vuosien aikana hurjaa. Kesällä 2007 myös Ylen oma suoratoistopalvelu Areena käynnistettiin ja Ylen nettisivuja kehitettiin voimakkaasti yhtiön eri ohjelmabrändien ehdoilla. Myös Musiikki-tv oli television lisäksi alusta alkaen vahvasti läsnä internetissä.
Musiikkivideoiden esittäminen televisiossa oli erittäin kallista. Lisäksi perinteisten video-ohjelmien konsepti alkoi tuntua lineaarisena esitystapana vanhanaikaiselta. Internetissä oli tulevaisuus ja pian videoita ladattiin kiihtyvällä vauhdilla verkkoon katsottaviksi ja kuunneltaviksi. Musiikkivideot olivat myös selvästi menettäneet arvostustaan, eikä niistä oltu taiteellisesti niin kiinnostuneita kuin vaikka 1990-luvulla.
Siitä tuli sellainen vitsi, että mikä kanava tahansa missä ollaan, niin se lakkautetaan.
Vuosikymmenen näkyvimpiä musiikillisia trendejä taas olivat paitsi hevimusiikin kaupallistuminen ja tasapäistyminen, myös suomenkielisen räpin läpimurto.
”Meillä oli yhtäkkiä kymmenen HIMiä tässä maassa ja demopuolella vielä enemmän”, juontaja Kulmala muistelee. "Hienointa mitä 2000-luvun musiikissa tapahtui? Suomen kieli teki uuden läpimurron. Hevin lisäksi suomiräppi kehittyi ja nousi suosituksi. Ne on isoja juttuja kielellisen kasvamisen kannalta."
Vuoden 2008 lopussa Yle Extra tuli tiensä päähän ja Musiikki-tv palasi TV2 -kanavalle. ”Siitä tuli sitten sellainen vitsi, että mikä kanava tahansa missä ollaan, niin se lakkautetaan”, Kulmala muistelee ja viittaa samalla aiempiin työtehtäviinsä vuonna 2006 lakkautetulla YleQ-radiokanavalla.
Valikoituja äärimmäisyyksiä
Ohjelmasarjan sisällöstä toimittaja Kulmalalle on jäänyt mieleen pari erikoislaatuisempaa musiikkivideota.
"Löysin tällaisen norjalaisbändin, kuin Goat the Head. Heidän videonsa, Darwinian Minions, on jäänyt sillä tavalla elämään, että pitää itse aina tasaisin väliajoin kaivaa se katseltavaksi ja jakoon kavereille. Aina jos video päättyy läjäpanokseen, niin sehän on ihan v***n hyvä! Siinä on jotain sellaista. Alastomuutta, rehellisyyttä, kaikkea. Se vain toimii!"
Toinenkin mieleenpainunut video on norjalaisen black metal -yhtyeen tuotantoa. Gorgoroth-orkesteri oli vuonna 2004 esiintynyt erittäin raflaavalla tavalla Varsovassa ja konsertin jälkipyykki johti lopulta orkesterin levytyssopimuksen purkamiseen sekä rikostutkintaan.
"Vastaavaa tuottajaa Anssi Autiota piti konsultoida sen Gorgorothin musiikkivideon kanssa. Bändi oli Puolassa esiintynyt kuten videossa. Lavalla oli seivästettyjä joulukinkunpäitä ja verta oli sotkettu joka paikkaan. Esiintymislavan taustamatto oli korvattu puisilla risteillä, joilla roikkui eläviä malleja. Katolisessa maassa tämä ei aiheuttanut lämmintä vastaanottoa, vaan yhtye kyydittiin rajalle ja annettiin porttikielto maahan. Bändi sitten toisinsi tämän konserttinsa tälle videolle", Kulmala sanoo.
"Visuaalisesti se oli erittäin hieno video, mutta sisälsi kyllä sellaisia asioita, mitä ei välttämättä nykytelevisiossa voisi enää esittää. Silloin se kelpasi perusteluiden jälkeen."
Visuaalisesti se oli erittäin hieno video, mutta sisälsi kyllä sellaisia asioita, mitä ei välttämättä nykytelevisiossa voisi enää esittää.
Mitä Kulmala sitten tuumii ajatuksesta, että Ääripäiden julkaisun myötä hänen kolmikymppinen naamansa on tästä lähtien pysyvästi katsottavissa Areenassa?
“No. Jos työurallaan on päässyt siihen vaiheeseen, että kelpaa Elävään arkistoon, niin sitten on ollut media-alalla jo ehkä liiankin pitkään.”
