Anna-Maija Eräkankaan ohjaama Trunsön Ulla on 1980-luvun puoliväliin sijoittuva aikalaisdokumentti nuoren kaupunkilaispariskunnan sopeutumisesta eristäytyneeseen saaristolaiselämään ja suppeisiin elinkeinomahdollisuuksiin.
Ruettiin miettiin, et mahdettasko me pärjätä.
Kun kaupunkielämä ei ota maistuakseen, muuttavat Ulla ja Kim Nummelin Turusta syrjäiseen Trunsön saareen ammattikalastajiksi. Sähkön puute ja äärimmäiset sääolosuhteet eivät lannista vanhassa nuottamajassa asustelevaa nuorta paria. Töitä pitää kuitenkin paiskia ahkerasti, ja siitäkin huolimatta toimeen tuleminen olisi mahdotonta ilman valtiolta anottua tukea.
Ennen kaikkea kun puhutaan elämästä saaristossa, kyl se ois korkea aika saada sähkö tänne uloskin.
Unisesta saaristolaiskylästä eksoottiseksi veneilykohteeksi
Trunsön saari sähköistettiin kymmenisen vuotta dokumentin julkaisemisen jälkeen vetämällä yhdeksän kilometrin sähkökaapeli Nötöstä 1995. Trunsö kuitenkin hiljeni vuosituhannen vaihteessa, kun viimeiset ympärivuotiset asukkaat muuttivat pois.
Kesäasujia ja venematkailijoita ei ole kuitenkaan unohdettu, sillä 1998 käynnistyi EU:n tukema Trunsön kehitysprojekti, jonka tavoitteena on hiipuneen kyläyhteisön ja kulttuurin elvyttäminen.
Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueeseen kuuluvasta Trunsöstä kehitetään veneilijöille uudistettua ulkosaariston matkailukohdetta. Saarelle on rakennettu jätehuoltokatos, jossa on jätteiden lajittelumahdollisuus, vanhoja rakennuksia on kunnostettu ja suuria määriä romua ja ongelmajätettä on kuljetettu pois.
Hankkeen myötä saarelle on suunniteltu luontopolku, jonka tarkoituksena on ohjata veneilijät ja muut kulkijat tutustumaan saareen ja sen historiaan vahingoittamatta kulutusherkkää luontoa.
