Hyppää pääsisältöön

Vuodenkierto Koloveden kansallispuistossa

Dokumentissa seurataan kansallispuiston elämää vuonna 1989. Koloveden alueella on runsaasti metsiä ja se edustaa näytävine kallioineen suomalaista järvierämaata parhaimmillaan. Puistossa on tiheä saimaannorppakanta ja alueelta on löydetty myös kalliomaalauksia.

Maamme 23. kansallispuisto päätettiin lopulta perustaa Mikkelin lääniin Etelä-Savoon vuonna 1990. Koloveden kansallispuiston perustaminen ei ollut yksiselitteinen operaatio. Ehdotusta oli käsitelty pitkin 1980-lukua ja puiston perustamista vastustettiin etenkin sen vaikutuspiirin kunnissa Enonkoskella, Heinävedellä ja Savonkoskella. Pienet ja köyhät kunnat halusivat alueesta valtion retkeilyalueen, jossa metsien hakkuuta voitaisiin edelleen suorittaa

Suojelualueen perustaminen oli erityisen merkittävää alueella majaileville saimaannorpille. Kolovesi onkin saimaannorpan kotiseutua ja alueella oli vuonna 1989 Suomen tihein norppakanta vesipinta-alan mukaan laskettuna. Norppien lisäksi syvä ja kirkasvetisessä järvessä elää mm. taimenia, Saimaan järvilohia sekä nieriöitä. Saaristoinen järvi on myös oiva tutkimuskohde, koska alueella on runsaasti uhanalaisia kasveja. Alueella tavataan myös useita pöllölajeja ja kololintuja pesimässä.

Virkistyskohteena puisto on oivallinen. Kolovesi on omiaan melontaretkeilyyn ja alueen maisemat ovat Järvi-Suomea edustavimmillaan, jylhine ja jyrkkine rantakallioineen. Koloveden alue on säilynyt luonnonmukaisena pääasiassa hankalien kulkuyhteyksien ja asetettujen hakkuukieltojen takia. Kolovedeltä on löydetty myös esihistoriallisia kalliomaalauksia. Maalaukset kertovat alueen olleen eränkävijöiden suosiossa jo 5000 vuotta sitten.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto