Hyppää pääsisältöön

WC:n pesy ym. juttuja joita naiset rakastavat

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

WC:n pesy ym. juttuja joita naiset rakastavat

Ensi alkuun on aggressionsuuntausmielessä todettava, että jos otsikko ottaa teitä kupoliin, syy ei ole minun, vaan erään nimettömän työtoverini. (Hän esiintyy tässä nimettömänä sen takia, etten minä en ole mikään vasikka. )

Mutta otsikon syntyyn siis . Työtoverini kertoi kahvin ääärellä, että, kuulemma. jos Ameriikassa tehdään teeveesarja tai ohjelma jonka nimi loppuu sanoihin ”..joita naiset rakastavat”, niin ohjelman katsojamenestys on taattu.

Siltä pohjalta muodostui tämä otsikko. Syy siis ei ole minun - jos otsikko suututtaa, älkää huutako minulle, huutakaa Kaavolle.

Kuitengin -

Peseskelin tässä yhteen suvunsisäiseen muuttoliikkeeseen liittyen erään vessa/kylppärin tavallista innokkaammin. Olin varautunut kunnon litkuilla, joiden tuoteselosteessa oli kannustava määrä varoitusmerkkejä; irvistäviä pääkalloja, säteileviä atomiytimiä, kaasunaamareita, ylösalaisin olevia ristejä ja muita graafisia pelotteita.

Kaikki tuotteet olivat kuitenkin normaalien lähikauppojen valikoimaa - ammattilaiset käyttävät sellaisia aineita, joita ei ilman koulutusta kannata käyttää. Paitsi jos haluaa valkaista asuntonsa, eikä piittaa pienistä tai keskisuurista myrkytystiloista. (Myrkytystila kuulostaa ihan luontevalta maatalouden sivuelinkeinon nimeltä, joskin moraalisesti hiukan kyseenalaiselta.)

Selän lepuuttamiseksi ja työasennon ergonomisoimiseksi minulla oli apuna pikku jakkara, ja työkaluina muovi- ja juuriharjoja (varrellisia ja varrettomallisia), karkeita sieniä (karkeat sienet kuulostavat ihan lastennäytelmän hahmoilta, joilta on tukalassa paikassa, kulissien kaatuessa, päässyt kiroustulva) kaksi vessaharjaa, paperi- ja joitain kuitupyyhkeitä, urheilijoitten palautusjuomaa (jolla ilmeisesti voisi saada vaikka mehtään karanneita urheilijoita takaisin..) ja niitä äskenmainituita äpättejä.

Huomasin touhutessani, että vessan siivous on puoliksi välinelaji, ja puoliksi siinä menestyminen on asennekysymys.

Minulla ei ollut kiire. Lomani oli justiin alkanut, ja päätin jo etukäteen, että en ota pulttia, vaan käytän joka tapauksessa kaksi iltaa sen veskin siivoukseen. Että ei tartte raataa kuin elukka.

Riisuuduin suunnilleen sellaiseen asuun jota trapetsitaiteilijat käyttävät työasuna, paitsi minun kostyymissäni ei ollut röyhelöitä eikä niitä lameejuttuja. (Ohne bling.)

Ennen kuin edes välineet olivat paikalla, olin hiessä kuin sika. Ulkona oli +29 vaikka oli ilta, ja siivous tapahtui tuulettamattomassa kivitalossa, johon helleaurinko oli räkittänyt kuukauden.

Aloitin työn juomalla urh. palutusjuomasta puolet.

Sitten päätin tehdä kaikkiikävät hommat ensin, ellei työn logiikka vaatisi muuta järjestystä.

Mietin, mitkä ne ikävät homat ovat, ja totesin että hankalat paikat jossa on pinttynyttä likaa, jota joutuu keljussa asennossa nitkuttmaan jollain sienellä, joka mahtuu tekemään vain noin 3 millimetrin edestakaista liikettä.

Suihkutin kyseiset paikat kloorilla ja vaikka millä pirulla, ja jätin ne vetäytymään. (Eikös jostain puurostakin sanota, tahi muusta muhennoksesta, että annetaan vetäytya 90 min, tms.)

Löysin kyseisestä asunnosta vanhan Aku Ankka -taskukirjan, ja luin sitä silmillä. Kirja hyvä, ja siinä oli kaikkia kivoja sivuhahmoja, joita ei enää nykyisin näe. Välillä pyyhin nenäliinalla otsalta silmille valuvaa hikeä, joka oli tujakkaa kuin etikka. Ja haisi siltä.

Hankalimpien paikkojen vetäytydyttyä pitkän tovin kävin pinttyneen lian kimppuun kaikkine karkeine sienineni. Ja totesin, että jos miehet joutuisivat siivoamaan vessoja hyvin usein, touhuun olisi kehitetty vaikka minkämoisia työkaluja.

Miehistä kun on hauskaa (keksiä? ja ) ostaa työkaluja, ja tuntea urheutta siitä, mihin kaikkiin erilaisiin koitoksiin ja vastoinkäymisiin on mitä erikoisimmin ja harvinaisimmin työkaluin varautunut. Työkalupakin täydentämisessä on jotain samanlaista auvoa - tyyntä onnen tilaa - jota ihminen kokee katsellessaan kuivaa puupilkettä täynnä olevaa liiteriään syksyllä.)

Minulla oli yksi hyvä kotimainen työkalu. Tietynlainen varrellinen harja, jolla sai sihi-sihi-sihitettyä pinttynyttä likaa useimmista puolihankalista paikoista koko ruhon painollaan harjaan nojaten.

Mutta varsinkin WC-pöntön taustaa ja sen ”läpikulkutunnelia” pinttyneestä liasta puhtaaksi nelin kontin ”kynsiharjalla” nitkuttaessaan tunsi, että kaikkia keksintöjä ei WC:nsiivousalalla ole läheskään vielä tehty.

Niinpä voimani loppuivat hirmu äkkiä, ja join loput urheilijoidenpalautusjuomasta.

Huuhtelin, ja sitten huuhtelin uudelleen, jätin ikkunat ja veskin ovet selälleen tuulettamismielessä, ja läksin pois, ja elin muuta elämää melkein vuorokauden.

Sittä seuraavana iltana menin tekemään loput. Asunto oli tuulettunut noin kaksi Celsius-astetta viileämmäksi. 27-asteinen huusholli sai minut hikeen hetkessä vaikka olin jälleen trapetsiasussani, mutta nyt oli puhtautettavana enää vain helppoa lattia- ja seinäpintaa, lavoire, joka ei ollut pahalla korkeudella, hiukan kalkista himmentyneitä putkistoja, ja lopuksi peilikaappi, kaikkein viimeisenä senpeilipinta, jolle mikrokuituliin antoi säihkyvänkoskemattoman virginaalikiillon.

Työssä oli ollut iso työ. Siihen oli mennyt kaksi upeaa lomapäivän illansuuta ja iltaa. Mutta en - jälkikäteen ajatellen - olisi halunnut nuita iltiä viettää millään muulla tavalla, niin palkitsevaa se vessansiivoushomma lopulta oli.

Ymmärrän hyvin, miksi naiset aika usein - tai jopa aina - huomaamatta pidättävät vessansiivousoikeuden itselleen, niin että miespuolinen aviohenkilö (tai avo-) saattaa elää koko elämänsä luullen, että asunnosa on itsepuhdistuva WC ja kylppäri.

(Ja että kalsarikeiju tuo kaappiin puhtaita kalsareita, paitakeiju tuo paitoja jne.)

(Ja mies ihmettelee, miksei ole olemassa viinakeijua. Ja sitä mies vasta ihmetteleekin, jos näkee naisen pesevän saunaa. Saunaa. Onko hullumpaa kuultu. Aivan kuin joku ryhtyisi pesemään saippuaa!)

Taannoisen Uuden Suomen Ollin sanoin kysymme nyt tarinan opetusta, ja vastaame hänen sanoillaan:

Tästä opimme, että emme opi mitään.

P.S. Jonain päivänä saatan silti keksiä vessanpesytyökaluja. Ja takaan, että silloin naisten vessanpesymonopoli murtuu.

Eläköön sukupuolien välinen kilpailu, eikö niin!

(Ei?)

Miettii, hyvää kesää toivottaen nimim. ”Lomille jäänyt Yksi, monten puolesta”.

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat