Hyppää pääsisältöön

Joe Burrus tahtoi päihittää idolinsa — järjetön temppu koitui kohtaloksi

Avoin hauta ja teksti: Joe Burrus - elävältä haudattu.
Avoin hauta ja teksti: Joe Burrus - elävältä haudattu. Joseph Burrus,viimeinen keikka

Joseph “The Amazing Joe” Burrus oli suuri Houdini-fani. Houdinille elävältä hautaaminen oli liikaa, mutta Burrukselle Houdinin epäonnistuneesta tempusta tuli pakkomielle. Hän päätti järjestää ikimuistoisen näytöksen idolinsa kuoleman vuosipäivän kunniaksi halloweenina 1990.

On halloween-ilta Blackbeardin huvipuistossa Fresnossa, Kaliforiassa.

Pari metriä syvä hauta on kaivettu valmiiksi. Haudan reunalla on läpinäkyvä, muovista valmistettu arkku. Sen äärellä hyörii pujopartainen Joseph Burrus valkoisessa smokissaan. Betoniauto odottaa kulman takana.

Tapahtumaa seuraa paikan päällä puolisentoistasataa ihmistä. Myös Burruksen vaimo ja alta kymmenvuotiaat pojat.

TV-kanava aloittaa suoran lähetyksen ja huvipuistossa tapahtuma toistetaan valtavilta screeneiltä.

Burrusta haastatellaan samalla kun hänen ranteisiinsa kiinnitetään käsirautoja:

— Oletko tajunnut, että betoni alkaa kovettua ensin alhaalta päin?

— Mitä, eikö se muka kovetukaan ensin pinnalta, taivastelee Burrus.

— Oikeasti minua ei edes kiinnosta, sillä tämä ei ole mikään taikatemppu niin kuin näyt luulevan. Tämä on oikeasti vaarallista.

Tämä ei ole mikään taikatemppu. Tämä on oikeasti vaarallista.

Käsirautojen lisäksi Burrus kiedotaan kahleisiin ja sen jälkeen hänet nostetaan muoviseen arkkuun. Sitten arkku suljetaan ja lasketaan haudan pohjalle.

Miehet tarttuvat lapioihin. Maa on märkää. Lapiollinen toisensa perästä kopsahtaa muoviarkun kannelle. Kohta se on peittynyt kokonaan.

Sitten paikalle peruuttaa betoniauto. Kun betoni on valutettu haudan päälle, joku tarttuu vielä lapioon tasoittaakseen märän betonivellin pintaa. Samalla hetkellä betonin pinta romahtaa alaspäin ainakin puoli metriä.

Samalla hetkellä betonin pinta romahtaa alaspäin ainakin puoli metriä.

Kauhistunut yleisö kohahtaa ja lapiomiehet ryntäävät kaivamaan Burrusta esiin. Kaikki ponnistelut ovat turhia.

Kutsumus asettua mahdottomiin olosuhteisiin

Joseph Burrus (1958-1990) oli yhdysvaltalainen taikuri, showmies henkeen ja vereen. “The Amazing Joelle” taikuus ei ollut lasten leikkiä vaan esityksissä piti olla todellista vaaran tuntua.

Burruksen suuri idoli, legendaarinen kahlekuningas Harry Houdini oli aikoinaan kokeillut elävältä hautaamista. Houdini oli kerran haudattu ilman arkkua, mutta maan alla iski paniikki ja kahlekuningas kaivettiin äkkiä ylös.

Houdinin epäonnistuneesta tempusta tuli Burrukselle pakkomielle. Hän hautautti itsensä arkussa maahan, pakeni arkun sivulaudoituksen läpi ja kaivautui maanpinnalle. Temppu oli Burruksen mielestä helppo.

I believe I am the next Houdini and greater.

Entäpä, jos hän joutuisi kaivautumaan betonin läpi? Olihan hän omien sanojensa mukaan taiteilija, jonka kutsumus oli asettaa itsensä mahdottomiin olosuhteisiin ja selviytyä niistä.

Joseph Burrus alkoi valmistautua uransa vaarallisimpaan ja sensaatiomaisimpaan temppuun. Hän rakennutti arkun läpinäkyvästä muovista ja testasi sen kestävyyttä hyppimällä kannen päällä.

Märkä maa ja betonivelli sai aikaan kuitenkin paljon suuremman paineen kuin hintelän oloisen taikurin hyppyharjoitukset.

Mikä saa artistin unohtamaan terveen järjen?

Eikö Burrus ymmärtänyt tai osannut tehdä lujuuslaskelmia vai voittiko pakkomielteinen kunnianhimo terveen järjen? Entä mikä saa taiteilijan laiminlyömään turvatoimet ja tuomaan jopa perheensä katsomaan kuolemanvaarallisia temppuja?

Taikuri Pete Poskiparran haastateltavina ovat itsekin temppujensa riskejä jatkuvasti puntaroivat mentalisti Noora Karma ja kahlekuningas Jari Tapanainen.

Kuuntele Joe Burruksen viimeinen keikka Areenasta nyt tai lataa podcast laitteeseesi myöhemmin kuunneltavaksi.

Blackbeard's Family Entertainment, North Chestnut Diagonal, Fresno, Kalifornia, Yhdysvallat
  • Metsään pysähtynyt juna – Matti Johannes Koivun sukellus modernin Suomen historiaan

    Matti Johannes Koivun kehityskertomus päättyy.

    Modernin Suomen tarina on ihmeellinen, mutta se on aina kesken. Valtavalla sinnikkyydellä ihmiset ovat yrittäneet luoda järjestystä ja hallittua yhteiskuntaa, mutta aina jokin pilaa järjestyksen. Keskeneräisyyden historia päättää Matti Johannes Koivun esseesarjojen trilogian. Mutta miksi muusikko ryhtyi selvittämään mammuttimaisia kysymyksiä? Matti Johannes Koivu kertoo.

  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua