Seijun Suzuki oli legendaarinen japanilainen b-rikostarinoiden mestari, jonka elokuvia katsoessa ei voi lainkaan aavistaa, mitä seuraavan kulman takaa tulee. Niissä juonen seuraaminen ei olekaan olennaista vaan totaalisen vapaa mielikuvitus.
Teema esittää kuusi Seijun Suzukin elokuvaa Areenassa 2.8.–30.9.2018.
Seijun Suzuki tunnetaan elokuvaohjaajana Japanissa etunimellään, Seijun; kunnianosoituksena siksi harvinainen, että maan nimekkäimpiä ohjaajia kutsutaan sekä etu- että sukunimillään. Hän syntyi Seitaro Suzukina Tokiossa vuonna 1923 ja kuoli helmikuussa 2017. Hän teki 40 ns. b-elokuvaa Nikkatsu-studiolle, joista valtaosa liittyy teemoiltaan yakuza-genreen.
Suzuki aloitti uransa toisen maailmansodan jälkeen apulaisohjaajana ja pääsi Nikkatsulle töihin 1954, ja pari vuotta myöhemmin hän ohjasi ensimmäisen oman elokuvansa. Nyt Teeman esittämässä sarjassa vanhin teos on järjestyksessä 14., Tähtäimessä vankiauto. Muut viisi myöhäisempää elokuvaa lasketaan tekijänsä tunnetuimpiin.
Nikkatsulla oli liukuhihnamainen elokuvien tuotantokoneisto, jossa niukkaa budjettia ja tiukkaa kuvausaikataulua oli noudatettava. Paralleelin tarjoaa tietenkin Hollywoodin 1940-luvun studiosysteemi, jossa ohjaajat tekivät vastaavanlaisissa olosuhteissa film noireja, joista useat ovat monesta koneistosta riippumattomista syistä tänä päivänä oikeutetusti kulttimaineessa. Suzuki muokkasi käsikirjoituksia mielensä mukaisiksi, mikä tietenkin herätti ärtymystä studion johdossa. Hiljakseen syntyi elokuvia, jotka olivatkin Suzukin eikä Nikkatsun näkemyksen mukaisia. Kun tullaan vuoteen 1967, studion johtaja piti elokuvaa Tehtävänä murha (Koroshi ni rakuin) niin käsittämättömänä, että hän erotti Suzukin ja kielsi tämän muiden elokuvien levityksen. Taustalla oli myös Nikkatsun huono taloudellinen tilanne ja ärtymys tulojen menetyksistä.
Mustalle listalle joutunut ohjaaja sai kuitenkin vahvaa tukea faneiltaan, nuoremman sukupolven ohjaajilta ja opiskelijoilta, jotka järjestivät mielenosoituksia ja vaativat Suzukille oikeutta. Vuosia kestäneen prosessin jälkeen studio pyysi anteeksi ja irtisanominen todettiin laittomaksi. Päällä oli siitä huolimatta 10 vuotta kestänyt paitsio, jonka aikana ohjaaja sai tyytyä lähinnä tv-töihin. Lopulta Suzuki kuitenkin palasi ohjaamaan elokuvia – hänen myöhäisempi tuotantonsa on monipuolinen mutta jää kuitenkin 60-luvun varjoon. Länsimaissa hänen kulttimaineensa alkoi 80-luvulla ja retrospektiiveja järjestettiin ympäri maailmaa. Vuonna 2006 Tokion elokuvafestivaali esitti kaikki hänen 48 elokuvaansa. Viimeksi tänä vuonna Suzukin alkutaipaleen harvinaisuudet julkaistiin mittavana bluray-editiona.
Nyt nähtävissä kuudessa elokuvassa Suzukin luottonäyttelijä Jō Shishidolla on päääosa niistä kolmessa. Tämä hamsteriposkinen (implantit!) hurmuri kävelee coolisti puvussaan, aurinkolaseissaan ja ajelee tyylikkäillä avoautoilla – ja pelastaa toimeksiantajiensa kunnian taidokkaalla aseenkäytöllään, paitsi jos nämä viheliäisesti ovatkin kääntyneet häntä vastaan.
Etsivätoimisto 2–3: Kuolkaa paskiaiset! on kreisi rikoskomedia jossa Suzuki ilakoi aikakauden pop-kultturilla. Jō Shishido joutuu jopa laulamaan gangstereiden suosimalla klubilla osallistuen heilansa esitykseen – kohtaus on puhdasta farssia. Jos katsoja tässä elokuvassa, ja miksei muissakin, kokee putoavansa juonen suhteen kärryiltä, ei ole syytä huoleen, Suzukille tärkeintä on edetä mahdollisimman näyttävästi.
Pedon nuoruudessa Shishido on übercool poliisi joka tekeytyy yakuzaksi ja usuttaa kaksi syndikaattia toistensa kimppuun. Petosta petoksen perään ja vahvaksi keitettyä gangsterilientä.
Täysin vakavan roolin Shishido vetää alamaailman ammattitappajana nro 3 joka tajuaa haluavansa ykköseksi, elokuva on tietenkin Tehtävänä murha. Elokuva on Suzukin magnum opus. Kerrotaan että hänelle oli luontaisinta ja otollisinta päättää edellisiltana tai vain vasta kuvaushetkellä mitä tuleman pitää. Ohjaaja oli ainoa, jonka tarvitsi tietää, minne ollaan menossa ja Suzuki lunastaa tällä sen minkä soisi elokuvan olevan useamminkin, kun mielikuvituksella ei ole rajoja. Se pysyy silti genressään ja omintakeisessa maailmassaan.
Esimerkkinä perinteisestä b-elokuvasta, joka vastannee rahoittajiensa odotuksia eikä vielä ole särkenyt muottia, nähdään Tähtäimessä vankiauto. Sen pääosan esittäjä, Michitaro Mizushima, on kuljettamassa vankeja kun autoon tehdään aseellinen hyökkäys ja joukosta valikoituu muutama jotka ammutaan. Vartijaa pidetään syyllisenä ja kun hän joutuu pakkolomalle hän päättää selvittää mitä oikeasti tapahtui. Tämä voisi ihan hyvin olla amerikkalainen film noir, koko asetelma on universaalinen, mutta Suzuki hyödyntää kaikessa omaa visuaalista kekseliäisyyttään, mikä muuttaa ennakoitavan ja tutun riittävän yllätykselliseksi.
Tokion rakkikoira on esitetty Teemalla aiemmin. Tarinan päähenkilö, jota esittää Tetsuya Watari, on aiemmin ollut yakuzapomon luotettu mies, mutta tämän alettua rehelliseksi liikemieheksi Tetsuya joutuu lähtemään omilleen, samalla kieltäytyen liittymästä toiseen gangsteriporukkaan. Lojaliteettikonflikti on punainen lanka, ja kaihoisa laulettu balladi kuljettaa tarinaa, jonka loppuhuipentuman lavasteet tarjoavat mahdollisesti vuoden 1966 elokuvamaailman loistavimmat ja surrealistisemmat puitteet.
Syksyllä samana vuonna sai ensi-iltansa Tappelun elegia, jonka tapahtumat sijoittuvat Japanin toista maailmansotaa edeltävään aikaan. Nuorukainen Kiroku Nanbu käy katolista koulua ja asuu majoitettuna perheeseen, jonka tyttäreen hän on rakastunut. Koska hän ei kykene ilmaisemaan tunteitaan saati himoaan tätä kohtaan hän suuntaa kaiken energiansa osallistumalla tappeluihin, ja uhmaa kaikkia koulun asettamia rajoituksia – yhdessä väkivaltaista käytöstä kannustavien tovereidensa seurassa. Sotaleikeistä innostuneet pojat ovat otollisia subjekteja aktivismille, joka Japanissa johti vallankaappausyritykseen vuonna 1936; tämä heijastuu elokuvan loppumetreillä. Suzuki käytti elokuvan pohjana romaania, jossa Kiroku on myös mukana sotilaana Kiinaan kohdistuvissa hyökkäyksissä. Suunniteltu jatko-osa ei toteutunut Nikkatsun katkaistua välit ohjaajaan.
Johan Förnäs on Teeman elokuvahankkija
- Etsivätoimisto 2-3: Kuolkaa, paskiaiset! (Kutabare akutô-domo - Tantei jimusho 23), Japani 1963. O: Seijun Suzuki. N: Jō Shishido, Reiko Sasamori, Tamio Kawachi, Nobuo Kaneko
- Pedon nuoruus (Yajû no seishun), Japani 1963. O: Seijun Suzuki. N: Jō Shishido, Ichiro Kijima, Misako Suzuki
- Tehtävänä murha (Koroshi no rakuin), Japani 1967. O: Seijun Suzuki. N: Jō Shishido, Koji Nanbara, Annu Mari, Mariko Ogawa
- Tähtäimessä vankiauto (Jûsangô taihisen' yori: Sono gosôsha o nerae), Japani 1960. O: Seijun Suzuki. N: Michitaro Mizushima, Mari Shiraki, Misako Watanabe, Shinsuke Ashida
- Tokion rakkikoira (Tokyo nagaremono), Japani 1966. O: Seijun Suzuki. N: Tetsuya Watari, Chieko Matsubara, Hideaki Nitani
- Tappelun elegia (Kenka erejî), Japani 1966. O: Seijun Suzuki. N: Hideki Takahashi, Junko Asano, Yusuke Kawazu
