Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Sähköisiä kuvia kokeilustudiolta

Yleisradion kokeilustudio, sisäkuva, käsitelty
Yleisradion kokeilustudio, sisäkuva, käsitelty Yleisradion kokeilustudio

Kun 1970-luvulla kuuli radiosta sanan "kokeilustudio", oli syytä vääntää volyyminappulaa kovemmalle. Luvassa nimittäin oli jotakin jota ei muualta juuri kuullut: kokeellista ja elektronista musiikkia.

Ja hyvässä lykyssä vielä hieman sähköiseen populaarimusiikkiin kallellaan olevaa hurjastelua. Sellaista kuuli harvoin radiosta.

Maaperä oli otollinen. Progressiivisen rockin tekijät olivat jo ehtineet tutustuttaa suuren yleisön siihen ajatukseen, ettei kaiken populaarimusiikin tarvinnut olla vain kolmen minuutin listahittejä tai niin sanottua euroviisukamaa, vaan ne kaikki oudot elektroniset äänet saattoivat antaa musiikille aivan uusia suuntia ja näyttää kuulijoilleen aivan uusia musiikillisia maisemia.

Sergeant Pepperit, Pink Floydit, King Crimsonit, Emerson, Lake and Palmerit ja Hawkwindit ynnä muut olivat jo tuttuja, mutta meillä Suomessa ei rockmusiikissa vielä 1960-luvun loppuvuosina ja 1970-luvun alkuvuosina oltu kovinkaan kokeellisia tai elektronisia.

Syyt olivat ilmeiset. Täällä ei juurikaan ollut elektronisia soittimia, ei esimerkiksi Mellotroneja tai Minimoogeja, ja vain harvat ja valitut pääsivät oikeaan äänitysstudioon tekemään musiikkia oikealla studiolaitteistolla. Siis kun radiossa mainittiin, että jokin musiikki oli tehty Yleisradion kokeilustudiossa, oli syytä kuunnella. Sieltä saattoi tulla hyvin kiinnostavaa tavaraa.

Yleisradion kokeilustudiosta kuului outoja ääniä vuonna 1973. Tuolloin Yleisradion tv-keskuksen pommisuojassa - siis maan alla - tehtiin sananmukaisesti underground-musiikkia. Ryhmä oli kirjava, mutta päämäärätietoinen valikoima muusikoita ja studiotekniikan ammattilaisia, mukana olivat Teppo Hauta-aho, Mikael Helasvuo, Antero Honkanen, Jarmo Sermilä ja Edward Vesala, ja tällä kokoonpanolla syntyi vuonna 1973 tehty ja vuonna 1974 äänilevyllä julkaistu legendaarinen albumi Ode to Marilyn.

Tämä klassikkoalbumi on nyt julkaistu uudelleen, ja ensi kertaa CD-muodossa. Kulttuuriteon takana on paljon muutakin hyvää tehnyt Svart Records, jonka ansiosta monet sekä kulttuurihistoriallisesti että musiikillisesti tärkeät äänitteet ovat tulleet saataville. Ja kuinka paljon hienoa, mutta liki unohtunutta musiikkia meillä onkaan menneinä vuosikymmeninä tehty!

Kerrotaan, että Ode to Marilyn -albumin valmistumiseen kului 160 studiotyötuntia, siis 20 täyttä 8-tuntista työpäivää. Tuo oli vuonna 1973 valtaisa ja ennenkuulumaton studiotyömäärä, ainakin meikäläisessä mittakaavassa. The Beatlesin huhuttiin käyttäneen Sergeant Pepper -albumiinsa yli 300 - eräiden arvioiden mukaan jopa yli 700 - studiotuntia, mutta se olikin The Beatles. Tuon ajan normaalit pop- ja rocklevyt tehtiin huomattavasti lyhyemmässä ajassa.

1970-luvun puoliväli oli Yleisradio kokeilustudion kulta-aikaa. Se oli ainutlaatuinen paikka, jossa idearikkaat musiikintekijät pääsivät kokeilemaan asioita, joita muualla ei ollut mahdollista kokeilla. Tekemään musiikkia, jollaista muualla ei ollut mahdollista tehdä. Elektronista musiikkia ei juuri opetettu missään eikä sen tekemiseen tarvittavaa laitteistoa juurikaan ollut saatavilla.

Tässä suhteessa Yleisradio oli hyvin sopiva ja luonteva paikka kokeilustudiolle, täällä oli laitteistoa ja ammattitaitoa, ja eräs olennainen seikka oli se, että Yleisradion äänitehostearkisto oli kiinteässä yhteydessä kokeilustudioon. Siksi kokeilustudiossa tehdyssä musiikissa saattaa kuulla niin paljon erilaisia tehosteita, pääosin luontoääniä.

Ja äänitehostearkiston syövereistä syntyi myös toinen varhainen suomalaisen kokeellisen ja elektronisen musiikin mestariteos: Åke Anderssonin ja Antero Honkasen vuonna 1977 julkaistu albumi Reidarin sähköiset kuvat. Andersson ja Honkanen toimivat päätyönään Yleisradion tuon aikaisessa erikoistuotannossa äänitarkkailijoina ja samalla he olivat kokeilustudion luottomiehiä. He avustivat kokeilustudiossa työskennelleitä säveltäjiä, ja tekivät myös itse musiikkia.

Reidarin sähköiset kuvat oli idealtaan haastava ja erikoinen teema-albumi: elektronisten sävellysten sarja taidemaalari Reidar Särestöniemen maalausten herättämien mielikuvien pohjalta. Särestöniemen maalaukset ovat voimakkaita ja persoonallisia, värikkäitä ja materiaalisia.

Antero Honkasen ja Åke Anderssonin nauha- ja elektronimusiikkiteokset tuntuivat jo ilmestymisaikanaan 1970-luvun puolivälin jälkeen erittäin sopivilta ääniteoksilta kertomaan Särestöniemen maalausten maailmasta, ja siltä ne tuntuvat edelleen. Nimittäin nyt niitä on taas mahdollisuus kuunnella.

Svart Records jatkaa kulttuuritekojensa sarjaa ja on uudelleenjulkaissut Reidarin sähköiset kuvat -albumin, nyt ensi kertaa CD-muodossa, Petri Kuljuntaustan hyvillä kansiteksteillä varustettuna.

Ja täytyy todella sanoa, että nyt, yli neljäkymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen Reidarin sähköiset kuvat kuulostaa jopa entistä paremmalta. Etenkin kun sen suhteuttaa yli neljään kuluneeseen vuosikymmeneen ja siihen, mitä kaikkea ne ovat tuoneet mukanaan. Tämä on aitoa käsityötä, ajalta ennen midiä ja digitaalista äänen käsittelyä, ajalta ennen protoolsia ja hiiren avulla säveltämistä.

Entä miltä kuulostaa 2010-luvun puolivälissä tehty musiikki, jossa tavoitellaan 1970-luvun elektronisen musiikin sävyä, tunnelmaa ja estetiikkaa? Miten digiajan laitteisto taipuu retroon ja nostalgiaan? No, mehän tiedämme että valtaosin aika hyvin. Ja erittäin hyvin kun asialla on englantilainen syntikkaretron veteraaniryhmä Airscuplture. Kolmihenkinen ryhmä, joka julkaisi ensialbuminsa jo vuonna 1995. Se oli ikimuistettava albumi Impossible Geometries, jonka tarkkanäköistä ja improvisoitua retrotulkintaa ainakin minä ihmettelin tuolloin, reilusti yli 20 vuotta sitten.

Ja kuinka hienoa onkaan jälleen muistaa ja huomata, että Adrian Beasley, John Christian ja Peter Ruczynski eli Airsculpture on edelleen olemassa ja tekee musiikkia. Yhtyeen tuore, vuonna 2018 ilmestynyt albumi Travelling Light on äänitetty E-Day Festivalin konsertissa Hollannissa vuonna 2015.

Ja homma toimii edelleen. Musiikki elää ja kaikki vanha hyvä on tallella, etenkin kolmikon alkuperäinen idea siitä kuinka elektronista musiikkia on hedelmällisintä tehdä: improvisoiden ja yleisön edessä.

Saksalainen Gerald Arend on paitsi äänisuunnittelija myös muusikko. Hän on työskennellyt pelimusiikkien ja pelien äänisuunnittelun parissa, ja tehnyt siinä ohessa jo neljä sooloalbumia nimellä Klangwelt.

Hänen musiikkinsa vie meidät eräällä tapaa menneisyyteen, nostalgian ja retron maisemiin, mutta enemmänkin 1980-luvun kuin 1970-luvun tunnelmiin.

AVARUUSROMUA 5.8.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
HAUTA-AHO, HELASVUO, HONKANEN, SERMILÄ & VESALA: Painajaisia (Ode to Marilyn, 1974)
HAUTA-AHO, HELASVUO, HONKANEN, SERMILÄ & VESALA: Lohdutus (Ode to Marilyn, 1974)
ÅKE ANDERSSON JA ANTERO HONKANEN: Kaukonen ennen vanhaan (Reidarin sähköiset kuvat, 1977)
ÅKE ANDERSSON JA ANTERO HONKANEN: Kevään kukka suopursu tuoksuu (Reidarin sähköiset kuvat, 1977)
AIRSCULPTURE: Travelling Light - osa - (Travelling Light, 2018)
KLANGWELT: Scars (The Incident, 2018)

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.