Hyppää pääsisältöön

Eila Roine muistelee Heikki ja Kaija -sarjanäytelmää: "Se osui suoraan kansan sydämeen"

Eila Roine
Eila Roine näytteli suosikkisarjan toista pääosaa, Kaijaa. Eila Roine Kuva: Arja Lento / Yle Eila Roine

Heikki ja Kaija on suomalainen sarjanäytelmä, jota näytettiin televisiossa vuosina 1961–1971. Sarja kertoo tamperelaisen Lehtisen perheen elämästä. Ohjelma on osana Toivotut-draamajulkaisuja. Sarjan toinen päätähti, Eila Roine, pohtii Elävän arkiston haastattelussa sarjan suosiota ja kertoo tarinoita kulissien takaa.

Heikki ja Kaija

  • Heikki ja Kaija aloitti televisiossa 1961 ja sitä tuotti Tamvisio. Kyseiset jaksot olivat suoria, eikä niitä ole tallennetussa muodossa.
  • 1965 tuotanto siirtyi Yle TV2 Teatteritoimitukselle, tällöin alkoivat nauhoitetut jaksot. Suurta eroa suoriin lähetyksiin ei kuitenkaan ollut, sillä ne esitettiin edelleen osittain suorina tai nauhoitettiin ilman uusintaottoja.
  • Sarjan käsikirjoitti Reino Lahtinen.
  • Ohjaajana toimi Pertti Nättilä ja henkilöohjaajana Vili Auvinen.
  • Rooleissa nähtiin pääosin Tampereen Työväen teatterin ammattinäyttelijöitä.
  • Heikin ja Kaijan tuotantohenkilöstö oli suurelta osin sama kuin 1970-luvun suosikkisarjassa Rintamäkeläiset.

Heikki ja Kaija oli ensimmäisiä suomalaisia televisiosarjoja kautta aikain ja se saavutti laajaa suosiota kansan parissa. Televisioiden yleistyessä kotitalouksissa myös ohjelman katsojaluvut nousivat samaa tahtia. Väki samaistui sarjan arkisiin hahmoihin, jotka joivat litroittain kahvia sokurin kera ja tarjoilivat aina myös vieraille murua rinnan alle.

Päähenkilöiden henkilökemiat löytyivät helposti – olihan pääosan esittäjät, Eila Roine ja nyt jo edesmennyt Vili Auvinen, oikea aviopari.

Elävä arkisto tavoitti puhelimitse useasti palkitun, jo eläkkeelle siirtyneen Roineen muistelemaan sarjaa. Mökillään kesäpäivää viettänyt teatterineuvos muistelee saaneensa roolin suosituksen kautta.

"Alunperin sarjan päähenkilöiksi oli kaavailtu Heidi Krohnia, joka oli silloin tunnettu elokuvatähti sekä hänen miestään Stig Fransmania. He olivat kuitenkin siihen aikaan muuttamassa Helsinkiin ja kuvaukset olivat Tampereella. He suosittelivat tuotantoyhtiölle, että ottakaa Eila ja Vili", Roine kertoo sarjaan päätymisestään.

Aluksi tuotanto oli Roineen mukaan hyvin pienimuotoista, sillä televisioitakaan ei monessa huushollissa ollut. Hän kutsuu alkuaikoja pioneeriajaksi.

Ohjelma oli samaistuttava: tavallinen elämä ja tavalliset nuoret ihmiset ilman minkäänlaisia muoti-ilmiöitä.― Eila Roine pohtiessaan sarjan suosiota.

Kymmenen vuotta kestäneen sarjan suosio oli suurta. Roine uskoo suosion johtuneen Reino Lahtisen erinomaisesta käsikirjoituksesta.

"Lahtinen löysi sellaisen sävelen, joka osui suoraan tavallisen kansan sydämeen. Se oli samaistuttava; tavallinen elämä ja tavalliset nuoret ihmiset ilman minkäänlaisia muoti-ilmiöitä", Roine pohtii.

Heikki ja Kaija on myös tunnettu verkkaisesta tahdistaan. 1960-luvun ajankuvaa tarjoilevan sarjanäytelmän jaksot pohjautuvat paljon arkiselle dialogille.

"Kyllä se kerronta saattoi jonkun mielestä olla jopa vähän tylsää. Kuten sanoin, Heikki ja Kaija kuitenkin osui suoraan kansan sydämeen ja ohjelman tuotanto tehtiin hyvin," Roine kertoo ja jatkaa:

"Koska ohjelmaa kuvattiin suorana monta vuotta ja nauhoittamisenkin jälkeen ne olivat käytännössä suoria, niin sen takia me harjoiteltiin kohtaukset oikein hyvin. Harjoittelun kautta osattiin varautua kaikennäköiseen. Se ei ollut sellaista hakuammuntaa, että miltä tämä nyt tuntuisi. Ihan eri tekniikkaa verrattuna nykypäivään."

Tuotantokalusto oli paikoin vaatimatonta. Eila Roine kertookin tapauksista, joissa oli pakko improvisoida uusia kuvauspaikkoja ja -kulmia tilanteisiin, kun kamerat hajoilivat. Hän sanoo sen olleen haastavaa, mutta myös hauskaa.

"Joitain ihan olemattomia teknisiä virheitä vielä tänä päivänäkin harmitellaan televisiossa. Harmittelisivat mieluummin sitä, miten ihmiset näyttelevät!" Roine sivaltaa, mutta jatkaa:

"Toki nykyään on myös paljon todella taitavia, nuoria näyttelijöitä."

Viisi vuosikymmentä televisiossa ja teatterissa loistanut näyttelijäkonkari ei kokenut puolisonsa kanssa näyttelemistä ongelmallisena. Roine ja Auvinen olivat näytelleet jo teatterin näyttämöillä, joten arjen mahdolliset erimielisyydet osattiin unohtaa kameran käydessä. Myös parin yhteiset lapset, Janne ja Tommi Auvinen, oli ohjelmassa mukana Lehtisten Janne-poikana sekä naapurin Tommina.

Monet muistavat Heikistä ja Kaijasta ensimmäisen tallennetun jakson vuodelta 1965, jossa vietetetään Janne Lehtisen ristiäisiä. Kyseessä oli aito oikea kastetilaisuus, joka sisälsi niin papin kuin tarvittavat rukoukset ja virretkin.

"Joku on sanonut minulle, että ne ristiäiset olisivat olleet Suomen ensimmäinen tosi-tv -jakso, mutta mä sanon, että eikä ollut! Meillä oli yhtäaikaa tulossa teatterissa ensi-ilta, nauhoitukset ja kaikki. Lisäksi meillä oli kuukauden ikäinen vauva, jolle olisi pitänyt vielä ristiäiset järjestää. Se oli musiikkia minun korville, kun tuotannosta ehdotettiin, että he haluaisivat järjestää ristiäiset aidosti siinä studiossa," Roine hymähtää.

Jakso oli ristiäisten kulkua lukuunottamatta käsikirjoitettu, joten tositelevisiota se ei ollut. Ristiäisvieraina oli paljon Roineen tuttuja; kummit olivat lapsen kummeja myös kulissien ulkopuolellakin ja Kaijan isää näytteli Roineen oma isä. Myös pappi oli tuttu ja suostui mielellään kuvauksiin.

"Kaikkein rohkein siinä tilanteessa oli pappi. Hän sai taistella tapauksen johdosta arkkipiispaakin vastaan, sillä se oli joissain piireissä kuohuttava ajatus, että television sarjanäytelmässä on aito kastetilaisuus. Ei me oikein ymmärretty, miksi se olisi niin suuri tapaus, jos kaste on todellinen".

Osattiin sitä ennenkin!― Eila Roine

Sarjan kuvauksissa sattui ja tapahtui paljon muutakin. Yhdessä jaksossa Vili Auvisen ja Veijo Pasasen roolihahmot ryhtyivät tapetoimaan talon seiniä.

"Ei sitä tapetointia voinut harjoitella etukäteen. Kun sitä liisteröitiin, niin lattia muuttui tosi liukkaaksi ja he olivat siinä kuin Pekka ja Pätkä jossain liisteritehtaalla. Hehän kaatuilivat siinä täysin ja ihan yrittämättä", Eila Roine naureskelee.

"Ja yhdessä jaksossa oli pari pesukonemyyjää ja he olivat sen ajan miehiä, jotka eivät olleet ikinä pesseet pyykkiä koneella. Kohtauksessa he rupesivat sitten koekäyttämään sitä konetta. Mä kauhukseni katsoin sivusta, kun pesupulveria kaadettiin koneeseen koko pakeillinen. Voit arvata, että sitä vaahtoa tuli, ja sitä tuli paljon! Ja minä en voinut juosta kohtaukseen sisään, ennen kuin he olivat kohtauksessa tietyssä pisteessä. Kumpikin miehistä tuijotti järkyttyneinä sitä vaahtoa ja konetta,"

Ja sanomistahan siitä tuli.

"Riuhtaisin töpselin seinästä ja haukuin heidät kameran edessä ihan sydämeni pohjasta, kun se oli niin järjetöntä! Onneksi vaahto laskeutui ja saatiin vedettyä kohtaus loppuun," Roine muistelee huvittuneena.

Viimeisimmät vuodet teatterineuvos on viettänyt ansaittuja eläkepäiviä. Monet muistavat hänet varsinkin Pikkukakkosen rakastettuna Eila-mummina, vaikka televisiorooleja löytyy lukuisia muitakin. Päätyö on hänellä ollut teatterissa, tosin nyt sekin on jäänyt iän myötä pois.

"Olen jo sen verran iäkäs, ettei terveys riitä teatteriinkaan. Jalat ei pelaa, järki onneksi vähän paremmin", hän kertoo.

Paljon toivotun Heikin ja Kaijan katsojille Eila Roine lähettää lyhyet ja ytimekkäät terveiset:

"Osattiin sitä ennenkin!"

Heikki ja Kaija -sarjan tallennetut 42 jaksoa katsottavissa nyt Areenassa.

Rooleissa:

  • Vili Auvinen – Heikki Lehtinen
  • Eila Roine – Kaija Lehtinen
  • Janne Auvinen – Janne Lehtinen
  • Sylvi Salonen – Lahtiska
  • Veijo Pasanen – Antero Moisio
  • Liisa Roine – Liisa Mäki, "Lissu"
  • Raakel Laakso – Kaijan äiti
  • Ahti Haljala – mestari Ahti Halinen
Keskustele
  • Leijonakuningas Jukka Jalonen

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen haastatteluissa.

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosella on taito saada pelaaja loistamaan ja joukkue kukoistamaan. Saavutusten listalla on muun muassa Suomen mestaruus, olympiapronssi ja MM-kulta. Sietäminen ja intohimo, siinä kaksi asiaa, jotka mestarivalmentaja nimeää menestyksen avaimiksi.

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto