Hyppää pääsisältöön

Jamiroquain ympäristökriittisessä happofunkissa pärisevät V-moottorit ja kokaiini

Stillejä Jamiroquain Die Too Young -videosta
Don't want no war, no, no, no, we're too young to die. – Jamiroquai, Too Young to Die Stillejä Jamiroquain Die Too Young -videosta Jamiroquai

Brittiläisiltä acid jazz -lähteiltä maailmanlistoille purkautunut Jamiroquai on epätavallinen 1990-luvun musiikillinen menestystarina. Nörttimäisellä pieteetillä soittavaa funkpumppua saattoi ihastella anarkiaa puhisevan teinin lisäksi jäyhempikin nuottipoliisi. Elävä arkisto koosti yhtyeen musiikkivideoita kahdelta vuosikymmeneltä.

Somebody tell me why does all
Mankind only tamper and touch?
Have a habit where they-bite off
More they can chew
And now it's too much
― Jamiroquai, Deeper Underground

Itsekseen demoja askarrellut Jason Luís Cheetham eli Jay Kay kirjoitti levytyssopimuksen Acid Jazz Recordsin kanssa 1991. Reilu parikymppinen Jay kokosi projektinsa ympärille soittajakatraan, jolla äänitettiin Jamiroquain ensimmäinen single When You Gonna Learn?

Kappale herätti mielenkiintoa, ja Jay siirsi bändin miljoonasopimuksen saattelemana Sonylle, joka julkaisi yhtyeen ensimmäisen pitkäsoiton Emergency on Planet Earth (1993). Too Young to Die on Jamiroquain toinen singlejulkaisu.

Eurooppalaisiin urheiluautoihin ja aiemmin myös kokaiiniin mieltynyt Jay tunnetaan ympäristöarvojen puolestapuhujana ja eläinoikeusaktivistina. Suomessa 1993 antamassa haastattelussaan nuori laulaja sanoi ympäristönsuojelun tylsähkön maineen kaipaavan apua.

1995 ilmestynyt The Return of the Space Cowboy oli debyyttikiekkoakin suurempi menestys Euroopassa ja Japanissa. Sinkuksi lohkaistu Space Cowboy kävi kurkkimassa myös Yhdysvaltojen tanssimusiikkilistan kärjessä.

Jamiroquain sävellystyyli on Jayn diktatuuri: laulaja hyräilee kullekin soittajalle näiden osuudet. Yli 26 miljoonaa myytyä albumia viestii, että metodi toimii. Yhtyeen kolmas täysipitkä, Travelling Without Moving (1996), tituleerattiin Guinnessin ennätystenkirjassa kaikkien aikojen parhaiten myyneeksi funk-albumiksi. Viimeistään tässä vaiheessa jenkitkin olivat koukussa.

Cosmic Girl -videolla Jay pääsi mielipuuhansa pariin eli rälläilemään italialaisilla superautoilla. Virtual Insanity taasen pokasi 1997 MTV Video Music Awards -tapahtumassa neljä palkintoa, muun muassa Best Video of the Year -pystin.

1998 Jamiroquai puuhaili Godzilla-elokuvan soundtrackille ikonisen hitin Deeper Underground.

Futures made of virtual insanity now
Always seem to, be governed by this love we have
For useless, twisting, our new technology
Oh, now there is no sound for we all live underground
― Jamiroquai, Virtual Insanity

Seuraavan kiekon äänitykset olivat jo hyvässä vauhdissa, kun basisti Stuart Zender lähti bändistä. Jay dumppasi lähes albumillisen materiaalia ja aloitti alusta uuden basistin, Nick Fyffen, kanssa.

Soittajavaihdoksen johdosta viivästynyt neljäs pitkäsoitto Synkronized putosi hyllyille kesäkuussa 1999. Levyltä kuoriutui yhtyeen jo toinen tanssilistaykkönen, kireä Canned Heat.

Uusi vuosituhat alkoi kitaristin vaihdolla ja päällekarkaussyytteellä, kun Jay tuohtui kuvia räpsineelle paparazzille ja hivautti tämän kameran rikki Attica-yökerhon edessä. Syyte kuitenkin hylättiin. A Funk Odyssey valmistui 2001.

Vuonna 2003 Jay lopetti pitkään jatkuneen, omien sanojensa mukaan "huomattavan" kokaiinin käytön.

Kaksi vuotta myöhemmin uunista pullahti pumpun kuudes studiolätty, uuden basistin tykityksellä ryyditetty Dynamite, jolta sikisi mielipiteet jakava Feels Just Like It Should -musiikkivideo.

Seuraavaa albumia odoteltiin uudelle vuosikymmenelle asti, mutta 2006 ilmestyneelle kokoelmalevylle High Times: Singles 1992–2006 bändi kynäili yhden tuoreen raidan, Runawayn.

2010 ilmestynyt Rock Dust Light Star sai seuraajan vasta maaliskuussa 2017, kun yhtye julkaisi pitkään odotetun kahdeksannen albuminsa. Automatoniksi ristitty nu-disco-eepos käynnisti kiertueen, joka kuljetti Jayn ja poppoon muun muassa Pori Jazz -festivaaleille.

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto