Hyppää pääsisältöön

Suomalainen musiikkivideo elää ja voi hyvin – “Hyvä musiikkivideo saa katsojansa sanomaan wowee!”

Sannin Pornoo-musiikkivideon kuvauksissa.
Karim Saheb ohjasi Sannin Pornoo-musiikkivideon. Sannin Pornoo-musiikkivideon kuvauksissa. Kuva: Karim Saheb Sanni,musiikkivideot,Pornoo

Youtuben merkitys musiikin striimauskanavana on huomattava, ja siksi myös musiikkivideoiden tulevaisuus näyttää hyvältä.

Pitkä matka on tultu siitä, kun Music Television ja Jyrki olivat jokaisen suomalaisen musiikkidiggarin päätoimiset kanavat musiikkivideoiden kuluttamiseen.

Jyrkin viimeinen lähetys nähtiin vuonna 2001, ja Music Television eli MTV näyttää nimestään huolimatta tänä päivänä lähinnä amerikkalaisia tositv-sarjoja.

Tarkoittiko tämä sitten musiikkivideon kuolemaa?

Ei sentään, vaikka Capitol Music Groupin luovan ja videotuotannon varatoimitusjohtaja Danny Lockwood toteaakin Billboardin haastattelussa, että internetin yleistymisen myötä musiikkivideoiden budjetit supistuivat joksikin aikaa merkittävästi.

Pitkällä aikavälillä muutos nimittäin oli Lockwoodin mukaan parasta, mitä musiikkivideoille on sattunut: ennen MTV päätti suppeahkolla videosoittolistallaan, mitkä videot päätyivät katsojien kulutettavaksi.

Nykyisin katsojat valitsevat itse, mitä haluavat katsoa ja kuunnella – Lockwoodia lainaten, kuluttajien silmämunat ovat nyt arvokkaampia, kun ne eivät ole passiivisia.

Vuonna 2018 kansainvälisessä musiikkikentässä on nähty videoita, jotka ovat kiinnittäneet lyhyessä ajassa satojen miljoonien, aktiivisten silmäparien huomion.

Childish Gambinon vaikuttava, heti ilmestyttyään meemiksi kasvanut This is America, Draken jo lähes 800 miljoonaa kertaa katsottu God’s Plan sekä The Cartersin tyylikäs Apeshit ovat kukin tahoillaan teoksia jotka todistavat, että musiikkivideo taidemuotona on kaikkea muuta kuin kuollut.

Miltä suomalainen musiikkivideo näyttää?

Myös suomalaiselle musiikkivideokentälle on noussut viime vuosina useita uusia nimiä, jotka tekevät mielenkiintoisia, oman näköisiään ja rajoja rikkoviakin musiikkivideoita.

Viivi Huuska laittoi Pete Parkkosen tanssimaan puolialasti juoksevan veden alla videollaan Kohta sataa ja Nelli Matulan kyykyttämään ihailijaansa Lemmikki-videollaan.

Patrick Lindholmin ja Mikko Roulamon videolla Tuure Boeliuksen Lätkäjätkä-Villessä nähdään jääkiekkomaailmaa kohauttanut kahden pojan romanttinen pukuhuonekohtaus.

Sanni ryöstää pankin Pornoo-biisinsä tahtiin Karim Sahebin ohjauksessa.

Millainen on suomalaisen musiikkivideokentän nykytila, Oulun Musiikkivideofestivaalien taiteellinen johtaja Jaakko Mattila?

– Aika monelta kantilta parempi kuin koskaan aikaisemmin, esimerkiksi Anton Tammi tekee tällä hetkellä kansainvälistä uraa musiikkivideoiden parissa. Onhan meillä aikaisemminkin ollut kansainvälisiä tekijöitä, mutta juuri nyt tilanne vaikuttaa erityisen hyvältä, kommentoi Mattila, ja jatkaa:

– Tekninen taso kotimaisessa videossa on korkea, mutta kuten monessa muussakin asiassa, omaperäisyys on vaikea juttu.

Mattila on toiminut ennen pestiään maailman vanhimpana musiikkifestivaalina tunnetun OMVF:n taiteellisena johtajana myös sen tuomaristossa.

Pelkästään tänä vuonna esikatseltavia kotimaisia musiikkivideoita kertyi 321, joista 120 kilpailee elokuun lopussa muun muassa maamme parhaan musiikkivideon tittelistä.

Suuren osan kilpailuvideoista useampaan kertaan katsoneena Mattila on osuva ihminen kertomaan, millaisia trendejä suomalaisessa musiikkivideossa tänä vuonna on nähtävissä.

Mattilan mukaan perinteisesti kaikkein käytetyin elementti suomalaisessa musiikkivideossa on metsässä juokseva henkilö tai olento.

Suomessa luonnon käyttäminen taustana on paitsi toimiva, myös halpa ratkaisu: metsää ja luontoa meiltä ei varsinaisesti tarvitse etsiä.

– Droneajosta on tullut uusi metsäjuoksu, Mattila lisää.

– En haluaisi olla negatiivinen, mutta harvassa videossa dronea on käytetty niin, että se toisi jotain uutta. Toki sellaistakin tapahtuu, hän huomauttaa.

Animoitujen videoiden kasvaneesta määrästä Mattila on mielissään. Kun jokainen kohtaus joudutaan miettimään videotyypin työläyden vuoksi tarkkaan, on lopputulos usein keskimääräistä mielenkiintoisempi.

Mitä Mattila sitten kaipaisi enemmän suomalaiseen musiikkivideoon?

– Tarinankerronnallisuutta, legendoja ja myyttejä. Intertekstuaalisuutta kotimaiseen kulttuuriin. Tarinat ovat kiinnostavia, jos ne tehdään hyvin.

Suursuosikit pärjäävät myös Youtubessa

Mikäli Suomen Youtuben katsotuimpien videoiden listausta on uskominen, suomalaisella musiikkivideolla menee mallikkaasti.

Vuoden 2017 suosituimpien musiikkivideoiden kärkikymmenikköön mahtui kahdeksan täysin suomalaista tuotantoa olevaa teosta.

Suurin osa kärkikymmeniköstä on artisteja, joiden kappaleet ovat muutenkin maamme kuunnelluimpien joukossa: listalta löytyy niin Robinia, Evelinaa kuin Haloo Helsinkiäkin.

Se ei ole mikään ihme, sillä suosituimpia suomalaisvideoita listanneen artikkelin mukaan Youtube on Suomen käytetyin musiikkipalvelu.

Siksi oman musiikin löytyminen Youtubesta on varsin olennaista myös suomalaisille artisteille, vaikka vielä miljoonillakaan katselukerroilla ei palvelun kautta varsinaisesti rikastuisi.

Musiikkivideo ei ole vain artistin mainos

Vaikka musiikkivideo toimii yksinkertaisimmillaan artistin tai tämän uuden kappaleen markkinointina, voi sillä myös luoda ja vahvistaa muusikon artisti-imagoa.

– En usko, että tänä päivänä kenenkään on pakko tehdä musiikkivideota, oman somen voi täyttää myös muunlaisella promolla. Musiikkivideo on mielestäni kuitenkin hyvä tapa syventää artistikuvaa, sanoo musiikkivideo-ohjaaja Jaakko Jokela.

Jokela on ohjannut viime vuosina musiikkivideoita useille suomalaisille artisteille. Intohimoisena hiphopin ystävänä hänen tekemiinsä töihin lukeutuu erityisesti videoita suomirapin saralta.

Esimerkiksi YleX:n ensinäytössäkin esitetty Mouhouksen Hiljasexxx-video, DeezyDavidin Faijas kyselee ja viimeisimpänä julkaistu Sonnyn Vihaan sua ovat Jokelan ohjaustöitä.

Mouhouksen Hiljasexxx-musiikkivideon kuvauksista.
Mouhouksen Hiljasexxx-musiikkivideo kuvattiin Koskenkorvassa Etelä-Pohjanmaalla. Mouhouksen Hiljasexxx-musiikkivideon kuvauksista. Kuva: Jaakko Jokela Mouhous,musiikkivideot

Ohjaaja Karim Sahebille puolestaan on tärkeää, että musiikkivideolla on joku merkitys.

View’n debyyttialbumi Leave a Commentin tekoprosessista kertovan lyhytelokuvan ohjannut Saheb on myös esimerkiksi F:n Hajoaa-videon takana.

Suurelle yleisölle hänen työnjälkensä tuli tutuksi viimeistään hänen ohjattua musiikkivideon Sannin keväällä ilmestyneelle Pornoo-sinkulle.

– Mun mielestä musiikkivideon tekemiselle pitäisi aina löytyä joku syy, muuten se on vain video. Tai mainos, Saheb toteaa.

– Musiikkivideota on kiva tehdä, jos on jotain rehellistä sanottavaa. Tai jos kyseessä on haastava biisi, joka kirjallisesti on jäänyt sellaiseen pisteeseen, että tekijä haluaa viedä sitä vielä pidemmälle videon avulla.

Saheb pitää videon tekoprosessissa tärkeänä artistiin tutustumista: hän haluaa tietää paitsi miksi kappale on tehty, myös millainen artisti on kyseessä.

Mitä hän haluaa kappaleellaan sanoa, kuka hän on ja mitä hän tarvitsee.

– Juttelimme Sannin kanssa reippaat pari tuntia kaikesta muusta kuin mistä piti. Sanoin sen tapaamisen jälkeen, että mä tulin tänne toivoen saavani lisäymmärrystä siitä, mistä tässä videossa on kyse, ja nyt olen vain entistä enemmän hukassa, Saheb nauraa.

– Sitten me päätettiinkin ryöstää pankki. Sannin omalla panoksella oli suuri merkitys: ellei hän olisi itse ollut kiinnostunut tällaisesta, ei ikimaailmassa olisi voitu tehdä sellaista videota. Ei sitä voi tuputtaa.

Millainen on hyvä musiikkivideo?

Hyvään musiikkivideoon ei löydy tiettyä kaavaa, mutta Mattila sanoo, että kilpavideoita katsottaessa joukosta erottuu aina muutamia videoita yli muiden.

Sellaisia, jotka haluaa katsoa heti uudelleen, tai joita ei ihan heti tajua.

– Miten se video auttaa sitä kappaletta, nostavatko ne toisiaan ylös jotenkin. Kyllä se on kaikkein tärkein juttu, Mattila selittää.

Nikke Ankaran Pahoi poikii -musiikkivideon kuvauksissa.
Jaakko Jokela on ohjannut myös Nikke Ankaran Pahoi poikii -musiikkivideon. Nikke Ankaran Pahoi poikii -musiikkivideon kuvauksissa. Kuva: Jaakko Jokela Nikke Ankara,musiikkivideot

Jokela on samoilla linjoilla.

– Muutamissa projekteissa kappaletta on kuunneltu yhdessä muiden tekijöiden tai tuttujen kanssa ennen videon tekemistä. Valmiin videon nähtyään samat ihmiset saattavat tulla kommentoimaan, että tämä biisi syttyy eloon tämän videon kanssa, Jokela kertoo.

– Hyvä musiikkivideo on sellainen, joka saa katsojansa sanomaan wowee!, Saheb tiivistää.

Musiikkivideon uudet kuvakulmat

Vuonna 2018 musiikkivideoita kulutetaan erityisesti jo mainitun Youtuben sekä Vimeon kautta.

Lisäksi Instagramin merkitys musiikkivideoiden alustana todennäköisesti kasvaa.

Esimerkiksi Juulian, Pyhimyksen ja OPBeatsin muodostama Opium-yhtye julkaisi tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena mainstream-yhtyeenä kaikki musiikkivideonsa suoraan Instagram Storiesiin.

Muuttaako Instagramin yleistyminen musiikkivideoiden alustana tapaa tehdä musiikkivideoita?

– Se on ehkä se uusin formaatti, että tehdään laajan cinemascopen sijaan vertikaali- eli pystyvideoita. Anton Tammi teki Lykke Lille vertikaalivideon, vähän kuin promona sille viralliselle Hard Rain -videolle. Lisäksi jonkin verran nähdään kännykällä kuvattua videota. Se toimii ihan hyvin, jos jälki on hyvää ja video sopii biisin tyyliin, Mattila kommentoi.

– Joistakin OMVF:n kilpailun videoista myös huomaa, että ne on tehty pieneltä ruudulta katsottaviksi. Efektit saattavat näyttää kännykän tai tietokoneen näytöllä hyvältä, mutta suurelta elokuvateatterin ruudulta katsottaessa niistä tulee huono olo, hän lisää.

Saheb ja Jokela eivät usko Instagram-optimoidun vertikaalivideon mullistavan musiikkivideokenttää.

– Olen ajatellut sen optiona, että onpa siistiä, kun voidaan tehdä ihan erilaisia kuvia uudesta kuvakulmasta. Kuvakerronta toimii kuitenki samalla tavalla, Jokela avaa.

– Sisältö menee kuitenkin kaiken edelle, kuvasuhteiden ja muun. Horisontaalina kuvatusta videosta ei tehdä vertikaalia vaikka pyydettäisiin. Kyllä kuvaustilanteessa pitää jo tietää, miten ja millaista materiaalia tullaan käyttämään, Saheb sanoo.

Taiteellinen panostus on riski, joka saattaa kannattaa

Musiikkivideo saatetaan Mattilan mukaan tehdä ikään kuin kappaleen taustavideoksi Youtubeen, ja kasvavana trendinä tällaiseen taustavideoon lisätään myös kappaleen lyriikat.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö artistin tai levy-yhtiön olisi kannattavaa panostaa uutuuskappaleen promoamisen rinnalla esimerkiksi videon visuaalisuuteen tai taiteelliseen puoleen.

Jos video onnistuu hyvin ja menee viraaliksi, myös panostus kannattaa.

Esimerkkinä tällaisesta onnistumisesta Mattila mainitsee Oulun musiikkivideofestivaaleilla vuonna 2016 vierailleen ohjaaja Ian Pons Jewellin tekemän musiikkivideon Naughty Boyn La la la -kappaleeseen.

Boliviassa kuvatun videon kokonaisbudjetti oli arviolta 20 000 puntaa – Mattilan mukaan kansainvälisten, suurten artistienkin budjetit voivat olla samaa luokkaa kuin suurten kotimaistenkin tekijöiden videot.

La la la -videolla on tällä hetkellä 925 miljoonaa katselukertaa Youtubessa, eli se on tehnyt tuotantoyhtiölleen satojen tuhansien voiton.

Näin se on kääntynyt myös levy-yhtiölle voitolliseksi panostukseksi.

Entä Suomessa? Onko videon ohjaajalla taiteellinen vapaus vai määrääkö levy-yhtiö, millainen video tehdään?

– Se riippuu levy-yhtiöstä, ne ovat kaikki ihan erilaisia. Olen kerran mennyt neuvottelupöytään ja lukenut mun suunnitelman runomitassa. He sanoivat, että kuulostaa hyvältä, toivottavasti myös näyttää, Saheb kertoo.

– Levy-yhtiöt eivät ole ikinä olleet liian osallisia makuuni, kyllä artisti saa tosi ison vapauden. Tietysti yhtiö miettii paljon sitä kaupallista tulokulmaa – se saattaa rajoittaa tai vaikuttaa, tai sitten siitä tarvitsee vain puhua läpi, Saheb jatkaa.

– Mutta artisti voittaa aina. Ainakin mun tapauksissa, joka kerta on voittanut.

Mattila huomauttaa, että musiikkivideolla on tärkeä rooli ohjaajan urakehityksessä. Moni tekijä lähtee urallaan liikkeelle musiikkivideosta tai lyhytelokuvasta.

– Siinä on mukavaa nähdä riskinottoa, koska monesti ainoa palkkio, jonka ohjaaja siitä saa on se, että työ sopii ohjaajan omaan portfolioon tai tyyliin, Mattila toteaa.

Mikäli video sopii artistin musiikin kanssa hyvin yhteen ja siitä syntyy toimiva symbioosi, se hyödyttää Mattilan mukaan molempia osapuolia – sekä kaupallisesti levy-yhtiötä.

– Musiikkibisnes on muuttunut radikaalisti ja keskittyy koko ajan enemmän striimaukseen. Youtube on yksi suurimmista kanavista, jonka kautta musiikkia kulutetaan – sanoisinkin, että musiikkivideon tulevaisuus näyttää hyvältä, Mattila kuittaa.