Kuuluisiko yhteiskunnan antaa vanhalle ja köyhälle digilaite – ja siihen opastus?

“Keskiluokkainen Suomi ei ymmärrä, että kaikilla ei oikeasti ole varaa tietotekniikkaan, jota verkkopalveluiden käyttö edellyttää”. Vanhusasiantuntijan mielestä myös digiyhtiöt suhtautuvat laimeasti ikäihmisten asiakasryhmään, vaikka palveluiden helppokäyttöisyys hyödyttäisi kaikkia.

Ikääntyminen heikentää esimerkiksi motoriikkaa ja näköä, se tiedetään. Suuri osa ikäihmisistä kuitenkin pystyisi käyttämään verkkolaitteita ja -palveluita, mutta he ovat jääneet digiyhteiskunnan ulkopuolelle kiinnostuksen, tuen tai rahan puutteen takia.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton (Valli ry) Ikäteknologiakeskus teki vuonna 2017 kyselyn ikäihmisten sähköisestä asioinnista. Yli 75-vuotiaista lähes 70 prosenttia ei ollut koskaan käyttänyt internetiä! 65–74-vuotiaissa osuus oli jo paljon pienempi, mutta tässäkin ikäryhmässä kokonaan netin ulkopuolelle jäi joka neljäs.

– Pääsyy on se, että tietotekniset laitteet ja ohjelmistot eivät ole vieläkään riittävän helppokäyttöisiä.

Näin sanoo Vallin Ikäteknologiakeskuksen erityisasiantuntija Lea Stenberg.

Nuoriso suunnittelee tietotekniikan

– Laite- ja ohjelmistosuunnittelijat ovat usein nuoria miehiä. Minullakin on haastetta eläytyä 80-vuotiaan elämään, mutta ehkä 30-vuotiaalla ohjelmistokehittäjällä on vielä suurempi haaste asettua ikäihmisen nahkoihin, Stenberg napauttaa.

Käytettävyydessä on Stenbergin mielestä parannettavaa jopa monissa koko kansalle tarkoitetuissa palveluissa, kuten julkisten palvelujen ykkössivulla Suomi.fi, terveydenhuollon Kanta-palveluissa tai VR:n sivuilla.

Valli ry lobbaa asiallaan niin viranomaisia kuin yrityksiäkin. Ikäihmisten äänen pitäisi kuuluu paremmin.

– Olemme yrittäneet lähestyä teknologialaitevalmistajia, mutta kiinnostus oli laimeata, Stenberg sanoo.

– Yhteiskehittämistä eli käyttäjien osallistamista suunnnitteluvaiheessa tapahtuu hämmästyttävän vähän.

Meidän keskiluokkaisessa arjessamme voi olla vaikea uskoa, että kaikilla ei ole varaa parinkympin tekniikkakuluun.― Lea Stenberg

A-luokka ei tunne B-luokkaa

– Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, jotka saavat vain kansaneläkettä. Jos ihminen joutuu valitsemaan, mitä lääkkeitä minäkin kuukautena syö, jo parin kympin teknologiakulu voi olla liikaa, Stenberg sanoo.

Keskiluokkaisessa arjessa tätä voi olla vaikea uskoa:

– Esimerkiksi useimmat minun ystäväni ja heidän vanhempansa ovat akateemisesti koulutettuja. Usein joku kertoo tuntevansa 80-vuotiaan, joka ostaa uudet laitteet ja käyttää sujuvasti verkkopalveluja. Hyvä niin. Näemme kuitenkin selvityksistä, että kansa on tässä asiassa jakautunut. On nuorempia hyvinvoivia – ja sitten köyhiä ja vanhoja; A- ja B-luokka.

Lea Stenberg muistuttaa, että tärkeistä verkkopalveluista pitäisi olla aina tarjolla harjoittelualusta. Silloin omia asioita terveystiedoista verkkohakuhistoriaan ei tarvitse näyttää opastajalle. Vallin Ikäteknologiakeskuksen asiantuntija Lea Stenberg lähikuvassa. Kuva: Janne Junttila, Yle Nettiä ikä kaikki

Laitehankintoja toimeentulotuella?

Stenbergin edustaman liiton mielestä tietotekniikan erilaisia yhteiskäyttöpisteitä pitäisi olla paljon enemmän.

– Lisäksi pitäisi voida lainata tai vuokrata laite kotiin. Ja jos laitteeseen ei vain ole varaa, pitäisikö kuluja hyväksyä harkinnanvaraisen toimeentulotuen osana? Stenberg kysyy.

Taloudelliset esteet koskevat myös muita kuin ikäihmisiä: opiskelijoita ja vastavalmistuneita, maahanmuuttajia ja työttömiä.

Eläkkeellä ollessa myös tekniikka vanhenee

Stenberg tietää, että opastustarve verkkopalveluihin on suurta ja jatkuvaa.

– Työelämässä ollessa tietotekniset laitteet ja ohjelmistot pysyvät ajan tasalla. Ne kuitenkin uudistuvat niin nopeasti, ettei tarvita montakaan vuotta taukoa, kun on jo uutta asiaa opeteltavana, hän sanoo.

Stenbergin mielestä kansan digiopintoja ei voi lykätä vain järjestöjen vapaaehtoisten ja huonosti resursoitujen kirjastojen syliin.

– Vaikka Suomessa on kansainvälisesti verrattuna hieno kirjastolaitos, kirjastojen määrä on vähentynyt. Yhä useammassa kirjastossa on vain yksi työntekijä. Voiko olla yhden kirjastovirkailijan varassa neuvoa ja tukea laitteiden käytössä?

– Suomessa on valtava joukko vapaaehtoisia, jotka tekevät arvokasta työtä neuvonnassa. Mutta onko vapaaehtoisten ja järjestojen tehtävä opastaa välttämättömyyspalveluja?

Lea Stenbergin mielestä valtion pitäisi taata kaikille se, että välttämättömien palvelujen käyttöön opastetaan. Lisäksi tärkeissä palveluissa pitäisi säilyttää mahdollisuus asioida kasvokkain.

Nettiä ikä kaikki -kampanjassa suomalaiset opettivat läheisilleen yli 5000 digitaitoa. Auttaminen tietenkin jatkuu!

Tarvitseko apua digiasioissa? Liity Digitreenien Facebook-ryhmään!