Petri Lehtola
Yle
"Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.
Kirsti Doukas halusi jo nuoresta pitäen muotoilijaksi, tarkemmin sanottuna vaatesuunnittelijaksi. Sattuma kuitenkin puuttui peliin, kun 18-vuotias Doukas huomasi Helsingin Sanomissa pienen rivi-ilmoituksen vapaana olevasta koruntekijän paikasta. Hän päätti hakea työtä ja sai pestin. Avautui uusi maailma, josta ei ollut paluuta.
Doukas valmistui vuonna 1989 kultasepäksi. Tämän jälkeen hän hakeutui Helsingin Taideteolliseen korkeakouluun ja valmistui taiteen maisteriksi. Jo opintojen aikana hän teki koruja Kalevala Korulle.
Eeva Vuorenpään käsikirjoittamassa ja ohjaamassa dokumentissa tutustutaan korutaiteilijan työhön, joka on tarkkaa ja vaatii luovuutta. Lähikuvassa nähdään, miten rauta taipuu ja miten korujen hopeareunukset saavat opaalisydämen.
"Hyvältä kultasepältä vaaditaan teknistä taitoa ja pitää osata tehdä käsillään tarkasti. Myös hyvä muodontaju ja esteettinen silmä tarvitaan, sillä korut edustavat kauneutta ja estetiikkaa", Doukas kertoo.
Kirsti Doukas on kivunnut määrätietoisesti suomalaisen korumaailman huipulle. Kotimaan lisäksi hänen tuotantoaan on ollut esillä alan merkittävimmillä messuilla Euroopassa ja Aasiassa.
Jos ihmisellä on tarpeeks luja tahto ja kova halu saavuttaa asioita, niin kyllä ne yleensä onnistuu. Se vaatii vain sitä työtä ja sitkeyttä ja täytyy olla valmis tekemään asioiden eteen töitä.
Kirsti Doukas sai Vuoden kultaseppä -nimityksen vuonna 1999 ja muotoilun valtionpalkinnon 2006. Lisäksi hänet on palkittu Pro Finlandia -mitalilla vuonna 2014.
Palkinnot ja kunnia eivät ole tulleet ilman luopumisia. Dokumentissa Doukas avautuu siitä, miten viimeiset kymmenen vuotta ovat menneet pitkälti töissä.
"Kyllähän mä oon tietysti hirveän pitkään rakentanut uraa ja tehnyt töitä sen eteen. Muut asiat ovat jääneet vähän vähemmälle."
Alajärveltä, maatilalta kotoisin oleva nainen kertoo oppineensa jo pienestä pitäen tärkeän elämänohjeen: kun tehdään, tehdään kunnolla. Myös maatilan lehmät ovat inspiroineet Doukasin työtä – yhdestä korumallista voi bongata nimittäin utareet.
