Hyppää pääsisältöön

Nuotit jäi iskän autoon - Soittotuntien kootut selitykset

Pasi Lyytikäisen pilapiirros
Pasi Lyytikäisen pilapiirros Kuva: Pasi Lyytikäinen Pilapiirros,pasi lyytikäinen

Kohtaaminen luokan ovella. Oppilas tiedustelee, että onkos opella nyt avaimet mukana, kun viikko sitten unohtui. Vastaan myöntävästi ja kysyn onko soittoläksyt nyt harjoiteltu, kun viikko sitten unohtui.
- Joo... Siinä kävi nyt tällä kertaa niin, että kun iskä vei auton Tampereelle huoltoon, niin ne nuotit taisivat mennä siinä mukana. Kyllä aika varmaan pitäisi ensi viikkoon saada ne jo takaisin.

Miksi ei ole harjoiteltu soittoläksyjä? Miksi ei ole oltu tunnilla? Miksi nuotit ovat jääneet kotiin?
Musiikkiopistojen opettajat avautuvat soittotuntien hulvattomista selityksistä ja sattumuksista.
Uskomattomat tarinat piirtää kuviksi säveltäjä Pasi Lyytikäinen.

Pasi Lyytikäisen pilapiirros
Pasi Lyytikäisen pilapiirros Pilapiirros,pasi lyytikäinen

Piano-ope:
- Millaisia kappaleita soitat mieluiten?
Syksyn uusi oppilas:
- Mä tykkään semmosista temperamenttisista, jotka on d-mollissa.
Ja alkaa soittaa hurjana Karibian merirosvoja

Kuvitusta
Kuvitusta hashtag

Kyselin loman jälkeen oppilaan kuulumisia:
- Mites sujui loma?
Oppilas:
- Hyvin! Me mentiin rappiolle.
No selvisi, että mummolahan se. Mistä lie mummola saanut nimensä?

Kuvitusta
Kuvitusta hashtag

Opettelimme ensimmäistä vuottaan soittavan eskarilaisen kanssa hänen elämänsä ensimmäistä A-duuri asteikkoa. Kun asia oli mennyt perille, hän tuumasi, että oli aika surullisen kuuloinen kappale. Sopisi kuulemma hautajaisiin tai mummolaan.

Kuvitusta
Kuvitusta hashtag

Rupesimme työstämään oppilaan kanssa uutta kappaletta.
Oppilas:
- Mä arvasin, että tää alkaa taas.

Pasi Lyytikäisen pilapiirros
Pasi Lyytikäisen pilapiirros pilakuvat,pasi lyytikäinen

Kommentointi suljettu 31.12.2018. Kiitos kommenteista!

Kommentit
  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.