Hyppää pääsisältöön

Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

Penkkaripiru
Penkkareissa Kaisa Häkkisestä tuli piru Penkkaripiru Kuva: Kaisa Häkkisen kotialbumi Kaisa Häkkinen

Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Kouvolan yhteiskoulun penkkareissa otetussa valokuvassa virnistää kuitenkin sarvipäinen piru.

Professori emerita Kaisa Häkkinen on usean vuosikymmenen ajan tarkkaillut tiedeyhteisön ja sitä ympäröivän yhteiskunnan muutosta. Kun Häkkinen aloitti uransa 70-luvulla, tutkijan työtahti oli verkkainen. Määrärahat saapuivat vuosittain, ja tilanteen saattoi luottaa jatkuvan samanlaisena tai jopa vähän parempana. Häkkisen mukaan tutkijoita painavat nykyään jatkuvat arvioinnit sekä tarve julkaista ja hankkia rahoitusta.

— Tutkijan työ on muuttunut aika rasittavaksi. Olen tyytyväinen, että saan nyt eläkkeellä tehdä vapaana tutkijana sitä mitä haluan, Häkkinen sanoo.

Myös tutkimustiedon ja tutkijoiden väheksyntä sapettaa Häkkistä.

— Kun uhraa tutkimusaiheelleen monta vuotta elämästään, niin kyllähän siitä jotain tietää. On surullista, jos tietoa ei osata arvostaa ja käyttää hyväksi.

Naisten saattoi olla vaikeampi saada virkoja, ja naisia pidettiin usein jonkinlaisena apuhenkilökuntana. Nyt tilanne on muuttunut kokonaan.

Toisaalla on kuitenkin menty parempaan suuntaan. Häkkinen aloitti suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opinnot 70-luvun alussa Helsingin yliopistossa. Oppiaineessa oli vain muutama opiskelija ja kaikki olivat tasavertaisia keskenään. Naisten asema tiedeyhteisössä ei kuitenkaan kaikkialla ollut yhtä mutkaton.

— Naisten saattoi olla vaikeampi saada virkoja, ja naisia pidettiin usein jonkinlaisena apuhenkilökuntana. Nyt tilanne on muuttunut kokonaan. Tietenkin on edelleen joitakin miesvaltaisia aloja, mutta etenkin humanististen tieteiden parissa naiset jyräävät.

Kouvolasta pääkaupunkiin

Häkkinen itse on edennyt urallaan määrätietoisesti. Pian ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän muutti Kouvolasta Helsinkiin opiskelemaan. Helsingissä asui isotäti, mutta kauaa ei Häkkinen tädin helmoissa pysynyt. Vain 19-vuotiaana hän meni naimisiin miehensä kanssa, ja nuori pari muutti yhdessä pieneen yksiöön Helsingin Vallilaan. Itsenäinen elämä ilman muiden asettamia aikatauluja oli kiehtovaa.

Kolmannen opiskeluvuoden keväällä Häkkinen kuuli, että Turun yliopistossa on avoinna suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen assistentin paikkaa. Paikkoja oli Suomessa vain kaksi. Hän haki ja sai haluamansa paikan, ja Turun yliopistosta tuli Häkkisen uusi akateeminen koti.

Pariskunnan oma koti löytyi pian Paimiosta. Vaatimattomasta talosta kunnostettiin vuosien varrella koti, jossa sittemmin kasvoivat myös perheen lapset. Kun isännät naapurista myivät peltoa ja toiset metsää, pihaan kaivettiin puolen hehtaarin lampi, jossa viihtyvät muun muassa telkät, sorsat ja sammakot. Oma piha tarjoaa kaivattua vaihtelua työlle.

— Kirjoitustyön vastapainoksi kaipaan kuntoilua, ja lapio on tärkein kuntoiluvälineeni, Häkkinen kertoo.

Piru professoriksi

Uransa aikana Häkkinen on tehnyt tutkimusta ja opettanut monessa oppiaineessa sekä Åbo Akademissa että Turun yliopistossa. Myös tieteen yleistajuistaminen on ollut hänelle aina itsestään selvää.

Häkkisen mukaan tutkimustuloksia voi ja pitää jakaa myös muualle yhteiskuntaan. Eri asia on tosin se, halutaanko niistä kuulla.

— Tutkija ei voi olla säästöpossu, joka vain kerryttää itseensä tietoa.

Häkkinen on onnistunut jakamaan osaamistaan muille, mistä ovat osoituksena muun muassa Linnun nimi -kirjasta myönnetty valtion tiedonjulkistamispalkinto vuodelta 2005, valinta vuoden professoriksi vuonna 2007 ja kirkon kulttuuripalkinto vuodelta 2017.

Tutkija ei voi olla säästöpossu, joka vain kerryttää itseensä tietoa.

— Tunnustuksilla on suuri merkitys. Itselläni on koko ajan tunne siitä, että aina pitäisi tehdä enemmän ja paremmin. Palkinto on viesti siitä, että jotain on saavutettu ja ulkopuolinenkin huomaa sen.

Kaisa Häkkisen menestys ei tule yllätyksenä. Isä arvosti akateemista sivistystä ja toivoi vanhimman lapsensa menestyvän. Häkkinen osasi ratkaista yhtälöitä jo ennen kouluikää ja sittemmin hänestä tuli yksi Kouvolan yhteiskoulun ensimmäisistä kuuden L:n ylioppilaista. Penkkareissa otetussa mustavalkoisessa valokuvassa virnistää kuitenkin mustiin pukeutunut piru hiilihanko kädessä. Ehkä kympin tyttö olikin kiltti vain olosuhteiden pakosta. Sittemmin Häkkinen löysi itsensä A. Oksasen runosta Sydämeni asukkaat. Yks perkele ja yks enkeli taistelevat sydämessä yhä.

Aino Saarenmaa

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • Keskustele täällä talousnäkymistä!

    Syksyn talousnäkymät

    Hyytyykö talouskasvu - ja jos niin käy, mitä siitä seuraa Suomelle? Miltä uuden hallituksen talouspolitiikan päälinjat vaikuttavat? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Mikä maksaa? -ohjelman perinteinen ekonomistiraati. Mukana ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervosta, ennustepäällikkö Ilkka Kiema Palkansaajista ja uutena jäsenenä Etlan tuore toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

    Tietokirjailijalle avautui hylkäämisten historia.

    Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelefeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.