Hyppää pääsisältöön

Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

Penkkaripiru
Penkkareissa Kaisa Häkkisestä tuli piru Penkkaripiru Kuva: Kaisa Häkkisen kotialbumi Kaisa Häkkinen

Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Kouvolan yhteiskoulun penkkareissa otetussa valokuvassa virnistää kuitenkin sarvipäinen piru.

Professori emerita Kaisa Häkkinen on usean vuosikymmenen ajan tarkkaillut tiedeyhteisön ja sitä ympäröivän yhteiskunnan muutosta. Kun Häkkinen aloitti uransa 70-luvulla, tutkijan työtahti oli verkkainen. Määrärahat saapuivat vuosittain, ja tilanteen saattoi luottaa jatkuvan samanlaisena tai jopa vähän parempana. Häkkisen mukaan tutkijoita painavat nykyään jatkuvat arvioinnit sekä tarve julkaista ja hankkia rahoitusta.

— Tutkijan työ on muuttunut aika rasittavaksi. Olen tyytyväinen, että saan nyt eläkkeellä tehdä vapaana tutkijana sitä mitä haluan, Häkkinen sanoo.

Myös tutkimustiedon ja tutkijoiden väheksyntä sapettaa Häkkistä.

— Kun uhraa tutkimusaiheelleen monta vuotta elämästään, niin kyllähän siitä jotain tietää. On surullista, jos tietoa ei osata arvostaa ja käyttää hyväksi.

Naisten saattoi olla vaikeampi saada virkoja, ja naisia pidettiin usein jonkinlaisena apuhenkilökuntana. Nyt tilanne on muuttunut kokonaan.

Toisaalla on kuitenkin menty parempaan suuntaan. Häkkinen aloitti suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opinnot 70-luvun alussa Helsingin yliopistossa. Oppiaineessa oli vain muutama opiskelija ja kaikki olivat tasavertaisia keskenään. Naisten asema tiedeyhteisössä ei kuitenkaan kaikkialla ollut yhtä mutkaton.

— Naisten saattoi olla vaikeampi saada virkoja, ja naisia pidettiin usein jonkinlaisena apuhenkilökuntana. Nyt tilanne on muuttunut kokonaan. Tietenkin on edelleen joitakin miesvaltaisia aloja, mutta etenkin humanististen tieteiden parissa naiset jyräävät.

Kouvolasta pääkaupunkiin

Häkkinen itse on edennyt urallaan määrätietoisesti. Pian ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän muutti Kouvolasta Helsinkiin opiskelemaan. Helsingissä asui isotäti, mutta kauaa ei Häkkinen tädin helmoissa pysynyt. Vain 19-vuotiaana hän meni naimisiin miehensä kanssa, ja nuori pari muutti yhdessä pieneen yksiöön Helsingin Vallilaan. Itsenäinen elämä ilman muiden asettamia aikatauluja oli kiehtovaa.

Kolmannen opiskeluvuoden keväällä Häkkinen kuuli, että Turun yliopistossa on avoinna suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen assistentin paikkaa. Paikkoja oli Suomessa vain kaksi. Hän haki ja sai haluamansa paikan, ja Turun yliopistosta tuli Häkkisen uusi akateeminen koti.

Pariskunnan oma koti löytyi pian Paimiosta. Vaatimattomasta talosta kunnostettiin vuosien varrella koti, jossa sittemmin kasvoivat myös perheen lapset. Kun isännät naapurista myivät peltoa ja toiset metsää, pihaan kaivettiin puolen hehtaarin lampi, jossa viihtyvät muun muassa telkät, sorsat ja sammakot. Oma piha tarjoaa kaivattua vaihtelua työlle.

— Kirjoitustyön vastapainoksi kaipaan kuntoilua, ja lapio on tärkein kuntoiluvälineeni, Häkkinen kertoo.

Piru professoriksi

Uransa aikana Häkkinen on tehnyt tutkimusta ja opettanut monessa oppiaineessa sekä Åbo Akademissa että Turun yliopistossa. Myös tieteen yleistajuistaminen on ollut hänelle aina itsestään selvää.

Häkkisen mukaan tutkimustuloksia voi ja pitää jakaa myös muualle yhteiskuntaan. Eri asia on tosin se, halutaanko niistä kuulla.

— Tutkija ei voi olla säästöpossu, joka vain kerryttää itseensä tietoa.

Häkkinen on onnistunut jakamaan osaamistaan muille, mistä ovat osoituksena muun muassa Linnun nimi -kirjasta myönnetty valtion tiedonjulkistamispalkinto vuodelta 2005, valinta vuoden professoriksi vuonna 2007 ja kirkon kulttuuripalkinto vuodelta 2017.

Tutkija ei voi olla säästöpossu, joka vain kerryttää itseensä tietoa.

— Tunnustuksilla on suuri merkitys. Itselläni on koko ajan tunne siitä, että aina pitäisi tehdä enemmän ja paremmin. Palkinto on viesti siitä, että jotain on saavutettu ja ulkopuolinenkin huomaa sen.

Kaisa Häkkisen menestys ei tule yllätyksenä. Isä arvosti akateemista sivistystä ja toivoi vanhimman lapsensa menestyvän. Häkkinen osasi ratkaista yhtälöitä jo ennen kouluikää ja sittemmin hänestä tuli yksi Kouvolan yhteiskoulun ensimmäisistä kuuden L:n ylioppilaista. Penkkareissa otetussa mustavalkoisessa valokuvassa virnistää kuitenkin mustiin pukeutunut piru hiilihanko kädessä. Ehkä kympin tyttö olikin kiltti vain olosuhteiden pakosta. Sittemmin Häkkinen löysi itsensä A. Oksasen runosta Sydämeni asukkaat. Yks perkele ja yks enkeli taistelevat sydämessä yhä.

Aino Saarenmaa

  • Keskustele tässä energiantuotannosta!

    Onko hajautettu energiantuotanto tulevaisuuden malli?

    Uusiutuvien energialähteiden käyttö on jo monasti taloudellisestikin järkevää. Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ei vaadi massiivisia ja kalliita energiansiirtojärjestelmiä. Voidaanko pienvoimalaitoksilla päästä eroon fossiilisista polttoaineista? Kuinka paljon Suomen energian tuotantoa kannattaisi hajauttaa? Näitä kysymyksiä pohditaan nyt Mikä maksaa -ohjelmassa.

  • Keskustele "vanhoistapiioista"

    Onko vanhojapiikoja vielä olemassa?

    Onko yksineläminen välttämättä ihmisen oma valinta? Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Malin Lindroth sanoo kirjassaan, että hänelle yritetään aina tarjota tätä selitystä, että "niin, nykyäänhän on ok valita yksinolo." Hänelle kyse ei ole ollut valinnasta, vaan hän on jäänyt vastoin tahtoaan yksin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä energiantuotannosta!

    Onko hajautettu energiantuotanto tulevaisuuden malli?

    Uusiutuvien energialähteiden käyttö on jo monasti taloudellisestikin järkevää. Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ei vaadi massiivisia ja kalliita energiansiirtojärjestelmiä. Voidaanko pienvoimalaitoksilla päästä eroon fossiilisista polttoaineista? Kuinka paljon Suomen energian tuotantoa kannattaisi hajauttaa? Näitä kysymyksiä pohditaan nyt Mikä maksaa -ohjelmassa.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Keskustele "vanhoistapiioista"

    Onko vanhojapiikoja vielä olemassa?

    Onko yksineläminen välttämättä ihmisen oma valinta? Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Malin Lindroth sanoo kirjassaan, että hänelle yritetään aina tarjota tätä selitystä, että "niin, nykyäänhän on ok valita yksinolo." Hänelle kyse ei ole ollut valinnasta, vaan hän on jäänyt vastoin tahtoaan yksin.

  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Keskustele tässä kasvuyrityksistä!

    Uskallatko sijoittaa kasvuyritykseen

    Moni on kiinnostunut sijoittamaan kasvuyrityksiin, mutta kokee ettei tiedä niistä riittävästi. Kenelle sijoittaminen kasvuyrityksiin sopii? Millaisia ovat riskit? Vieraina johtaja Markku Jussila Springvest Oy:stä ja toimitusjohtaja Pia Santavirta Pääomasijoittajat ry:stä.

  • Keskustele raitistumisesta

    Miten raitistua?

    Oletko itse raitistunut tai oletko seurannut läheisesi kamppailua alkoholismin kanssa? Mikä auttoi, mikä ei? Pitääkö alkoholistin pyrkiä täysraittiuteen vai riittääkö juomisen vähentäminen?

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Keskustele tässä eläkkeistä!

    Vieläkö eläkepommi tikittää?

    Väki vanhenee ja syntyvyys alenee vuosi vuodelta. Viime vuonna vauvoja syntyi ennätysmäisen vähän eli 47 577. Syntyvyys on laskenut koko tämän vuosikymmenen ajan. Nykyistä vähemmän vauvoja Suomeen syntyi viimeksi 1800-luvulla. Riittävätkö eläkejärjestelmämme rahkeet myös tulevaisuudessa? Kuinka paljon eläkeikämme vielä nousee?