Elina Saunamäki
Yle
Kun digilaitteisiin tutustuu ensimmäisiä kertoja, voivat digimaailman tavat tuntua vierailta. Huono käytettävyys vaikeuttaa digikulttuurin omaksumista, jos klikkailujen jälkeen päätyykin täysin väärälle sivulle. Hyvästä käytettävyydestä eivät hyödy vain aloittelijat, sillä helppokäyttöiset digilaitteet ja -palvelut takaavat mutkattoman käyttökokemuksen jokaiselle.
Harva kiinnittää laitteidensa käytettävyyteen huomiota, kun kaikki toimii. Toisin on silloin, kun käyttökokemus on nihkeä. Huonosta käytettävyydestä on parjattu esimerkiksi pääkaupunkiseudulla HSL:n matkakortinlukijaa, jonka logiikkaa on ollut vaikea omaksua nopeasti – etenkin, jos takana kuumottelee pitkä jono muita bussiin haluavia.
Mistä se johtuu, että osa digilaitteista, sovelluksista ja verkkopalveluista tuntuu niin vaikeilta käyttää, etenkin aloittelijan mielestä? Ja voiko vaikeakäyttöisistä älypuhelimista tai sekavista verkkosivuista olla jotain todellista haittaa – yksilölle tai yhteiskunnalle?
Digimaailman tavat täytyy ensin opetella, jotta niiden mukaan osaa toimia
Facebookiin kirjautuminen tai sovellusten lataaminen tablettiin on digisukupolvelle arkisen tuttua. Siksi monen netissä surffaavan on vaikea ymmärtää, miksi osalle ihmisistä nuo asiat tuottavat vaikeuksia.
– Digilaitteiden, sovellusten ja verkkosivujen logiikan ymmärtäminen perustuu konventioihin. Konventiot ovat opittuja tietoja, eräänlaisia yhdessä sovittuja tapoja tai vakiintuneita menettelyjä. Niiden avulla ihmiset tietävät, miten toimia eri tilanteissa tai mitä tietyt asiat tarkoittavat, kertoo suunnittelija ja strategisti Petteri Laamo, joka on digitaalisen palvelumuotoilutoimisto Redandbluen toinen perustaja.
Bussin stop-napin painaminen saa bussin pysähtymään seuraavalla pysäkillä. Vihreä kyltti oven yläpuolella tarkoittaa hätäpoistumistietä. Kotona kengät jätetään eteiseen, mutta työpaikalla kengät pidetään jalassa. Ihmiset ovat oppineet toimimaan automaattisesti oman kulttuurinsa konventioiden mukaan.
Ongelmia syntyy, jos konventio on uusi tai erilainen toisessa kulttuurissa. Suomalainen on oppinut konvention, jossa peukalon näyttäminen tarkoittaa onnentoivotusta. Mutta Lähi-idästä tulevalle ei ehkä kannata peukuttaa, sillä heille peukalon näyttäminen on negatiivinen ele.
– Digipalveluiden konventiot ovat kuin uuden kulttuurin tapojen opettelua. Digimaailmassa suurennuslasin symboli tarkoittaa hakukenttää. Jos sitä ei tiedä, voi luulla suurennuslasin suurentavan tekstin kokoa, Laamo havainnollistaa.
Jos käsite “Kirjaudu sisään” on tuttu vain hotellin vastaanotosta, saattaa ihminen pelätä kirjautumisen maksavan hänelle jotain. Sisään- ja uloskirjautuminen ovat kuitenkin digimaailman yleisimpiä konventioita, joiden ymmärtäminen on välttämätöntä verkkopalveluiden käyttämiseksi.
Moni digimaailmaan tutustuva kertoo tuntevansa itsensä hölmöksi, kun ei ymmärrä termien merkityksiä. Kyse ei ole kuitenkaan tyhmyydestä. Vasta-alkajan täytyy ensin opetella uudet konventiot, digimaailman oma kulttuuri.
Arkkitehtoninen ajattelu siirtyy rakennuksista verkkoon
Vaikka ymmärtäisi kattavasti nettiajan konventioita eli sovittuja sääntöjä, monet digipalvelut saattavat silti aiheuttaa harmaita hiuksia. Toisinaan taas törmää digipalveluihin, joiden käyttö on erityisen helppoa.
Tätä erottavaa tekijää kutsutaan käytettävyydeksi ja käyttökokemukseksi.
Käytettävyys tekee asioista niin selkeitä, ettei käyttäjän tarvitse hämmästellä, mitä hänen pitäisi seuraavaksi tehdä. Hän voi suorittaa haluamansa tehtävän tuloksellisesti, tehokkaasti ja miellyttävästi.
– Käyttäjälähtoinen suunnittelu ei ole ajatuksena uusi: Arkkitehdit ovat jo vuosisatoja suunnitelleet mahdollisimman toimivia rakennuksia, jotka palvelevat tarkoitustaan. Kodin pääovi on harvoin suunniteltu suoraan olohuoneesen, koska ajan kuluessa märät kengät vahingoittaisivat lattiaa. Tästä syystä on järkevää sunnitella ulkovaatteille oma huone, eteinen, Laamo kuvailee.
– Digipalveluissa tämä sama arkkitehtoninen ajattelu siirretään verkkoon luomalla digitaalisia alustoja, joissa on selkeä liikkua. Kun käytettävyys on kunnossa, löydät valikosta reitin hakemasi tiedon äärelle tai saat haluamasi tehtävän suoritettua. Voit myös aina peruuttaa takaisinpäin jos painoit väärää nappia, etkä joudu aloittamaan etsintää alusta. Käyttökokemuksesta pyritään tekemään intuitiivista, eli käyttäjän ei tarvitse erikseen miettiä, mitä tietystä painikkeesta tapahtuu, tai mitä palvelulla pystyy ylipäätään tekemään, Laamo sanoo.
Hyvät käyttöohjeet eivät tee laitteesta tai palvelusta käytettävää
Palvelut tai laitteet, joissa tarvitaan paljon käyttöohjeita, eivät ole usein kaikista käytettävimpiä. Jos henkilö joutuu tarkistamaan ohjeista, mitä hänen pitää tehdä, se hidastaa ja monimutkaistaa käyttäjäkokemusta.
– Kun ensimmäinen Applen iPhone lanseerattiin, sen käyttötapa oli hyvin erilainen kuin silloisen markkinajohtaja Nokian puhelimissa. iPhonen käyttökokemuksesta onnistuttiin tekemään niin intuitiivinen, ettei laitteen mukana toimiteta nykyään edes käyttöohjeita. Applen laitteita oppivat käyttämään pienet lapsetkin, sillä sen käyttöliittymä on tehty niin selkeäksi, Laamo kertoo.
Applen iPhonen lanseerauksen jälkeen älypuhelinten käyttöliittymät alkoivat hyödyntää suuria kuvakkeita, zoomausta, sivuliikkeitä ja muita ihmisen luonnollisia toimintatapoja. Sivulle pyyhkäisy muistuttaa digilaitteissa kirjan sivun kääntämistä sormella, joten moni ymmärtää toimintalogiikan ilman kirjallisia ohjeita.
Fyysisen maailman käytettävyysongelmat voi olla helpompi huomata kuin digitaalisen maailman. Moni huomasi Helsingin metron uudet opastekyltit, jotka on suunniteltu siten, että matkailijan pitää ensin etsiä uloskäyntien kartta löytääkseen haluamansa uloskäynnin.
Käyttöohjeet opaskyltteihin tuntuvat naurettavilta, mutta samaan ongelmaan moni törmää digimaailmassa: jos symboleita, kuten suurennuslasia tai valikkoa tarkoittavia kolmea päällekäistä viivaa ei ole selitetty, tarvitsee diginoviisi myös niiden ymmärtämiseen käyttöohjeita.
Miten käytettävyys eroaa saavutettavuudesta?
Käytettävyyden lisäksi myös saavutettavuus auttaa ihmisiä käyttämään verkkopalveluita ja digilaitteita.
– Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että jo verkkopalvelun suunnitteluvaiheessa huomioidaan erilaiset käyttäjät ja heidän tarpeensa. Tällä pyritään varmistamaan kaikille tasavertaiset mahdollisuudet käyttää digipalveluja, vaikka olisi esimerkiksi kuulo- tai näkovamma, motorisia vaikeuksia tai muita toimintarajoitteita, kertoo käyttökokemusasiantuntija Valeria Verkhovskaia teknologiayritys Eficodesta.
Saavutettavuutta lisäävät esimerkiksi näkörajoitteisille tarkoitettujen ruudunlukuohjelmien huomiointi, kuvien kuvailutekstit tai kuulovammaisia huomioivat tekstitykset videoissa.
Kuvailutekstien avulla sokea saa käsityksen, mitä kuvassa näkyy, sillä ruudunlukuohjelma lukee sivustolla olevat tekstit ja tiedot käyttäjälleen. Mutta samalla kuvailutekstit auttavat myös Googlen kuvahakua käyttävää, sillä hakukoneet etsivät kuvista tietoa juuri kuvailuteksteistä.
– Saavutettavuus ei koske vain aistirajoitteisia. Looginen navigointi lisää saavutettavuutta, mutta myös kaikkien käyttökokemusta. Kenelle tahansa saattaa myös tulla väliaikaisia toimintarajoitteita, esimerkiksi leikkauksen jälkeen kipsissä olevan käden takia, Verkhovskaia huomauttaa.
Käytettävyys ja saavutettavuus siis tukevat toisiaan. Saavutettavuus parantaa teknisiä ja fyysisiä mahdollisuuksia päästä digipalveluiden äärelle, käytettävyys taas tekee palveluista ymmärrettävämpiä ja kognitiivisesti helpompia käyttää.
Tuplaklikkaus voi tiputtaa seniorin digimaailmasta
Käytettävyys ja saavutettavuus saattavat vaikuttaa jopa siihen, tippuuko osa suomalaisista digikelkan kyydistä. Erityisesti eläkeikäiset ovat jäämässä ulos digiyhteiskunnasta osittain sen vuoksi, että palvelujen käyttö tuntuu liian vaikealta – vaikka monilla heistä kognitiiviset ja motoriset taidot muuten riittäisivät digipalvelujen käyttöön.
Aalto-yliopiston professori Antti Oulasvirta tutkii ja kehittää tietotekniikan käytettävyyttä. Hän yhdistää työssään kognitiotiedettä, tietojenkäsittelytiedettä ja matemaattista psykologiaa, joiden avulla etsitään laskennallisesti parasta mahdollista käyttöliittymää.
– Oma kiinnostukseni käytettävyyteen erityisesti seniorien näkökulmasta heräsi, kun isoisäni halusi eläkepäivien virikkeeksi digitoida vanhoja valokuvia. Isoisä osti tuliterän tietokoneen, jolla digitointiin tarkoitettu ohjelma pyörisi hyvin. Alkajaisiksi hän kohtasi kuitenkin ongelman: koska isoisän käden hienomotoriikka oli heikentynyt, ohjelman käynnistäminen tuplaklikkauksella ei onnistunutkaan, Oulasvirta kuvailee.
Monilla vanhuksilla tuplaklikkaus, eli hiiren näpäytys kaksi kertaa nopeasti, ei onnistu koneen vaatimassa ajassa. Isoisän hyvä idea pysähtyi siis siihen, ettei koko ohjelman avaaminen ilman apua onnistunut.
– Harvemmin me digitaitoiset mietimme sitä, kuinka moni hiirellä ja tietokoneella tehtävä asia voi olla melkeinpä mahdoton suorittaa ilman tuplaklikkausta. Digiyhteiskuntaan kuuluminen voi jäädä niinkin pienestä kiinni, ellei käytettävyyteen kiinnitetä huomiota.
Siksi käytettävyyttä tulisi miettiä myös yhteiskunnan näkökulmasta.
Kuilu nuorten ja vanhusten digitaidoissa vaikuttaa siihen, ketkä pääsevät osallistumaan yhteiskunnan toimintaan
Myös digitaitojen taso vaikuttaa siihen, tuntuuko verkkopalvelu helpolta vai vaikealta käyttää. Suomen kohdalla kuilu nuorten ja vanhusten digitaidoissa on hälyttävä. Teollisuusmaiden talousjärjestö OECD:n tekemä kansainvälinen aikuistutkimus PIAAC on tutkinut vuonna 2013 tietotekniikkaa soveltavaa ongelmanratkaisutaitoa. Vaikka maailmanlaajuisesti Suomi on ehdoton kärkimaa digitaalisessa ympäristössä toimimisessa, on sukupolvien välinen kuilu hälyttävä.
– Nuorten taitotaso on digiasioissa todella korkea, mutta vanhemmalla väestöllä taas suhteessa todella matala. OECD:n tutkimus osoittaa, että Suomessa on kansainvälisesti suurimpia kuiluja sukupolvien osaamistason välillä, Oulasvirta sanoo.
Alle 35-vuotiaiden suomalaisten ryhmissä 90 prosenttia suoriutui vähintään alimman taitotason mukaisesti, suurin osa sen yli, kun testattiin ongelmanratkaisutaitoja tietokoneella. 60-65-vuotiaiden ikäryhmässä vain 30 prosenttia suoriutui alimman taitotason mukaisesti tai sen yli. 60-65-vuotiaista siis jopa 70 prosenttia ei suorittanut tehtäviä tietokoneella ollenkaan tai he jäivät alimman suoritustason alapuolelle.
– Arkemme digitalisoituu jatkuvasti, joten digitaalisten perustaitojen osaamisesta tulee entistä tärkeämpää. Väestömme kuitenkin ikääntyy entistä nopeammin. Jos emme tee asialle mitään, yhä suurempi osa ei enää pysty osallistumaan yhteiskuntamme toimintaan, Oulasvirta kertoo.
Huono käytettävyys ei vain polta pinnaa vaikeaselkoisen lomakkeen äärellä. Se aiheuttaa myös syvällisempiä ongelmia.
– Kun asiat digitalisoituvat ja osa ihmisistä jää huonon käytettävyyden vuoksi ulkopuolelle, sillä on vakavia vaikutuksia yhteiskunnalle sekä yksilölle. Ihminen voi erakoitua yhteydenpitotapojen vähentyessä tai hän ei pysty hoitamaan helposti arkisia asioita, kuten laskujen maksamista tai veroilmoituksen täyttöä. Ihmiselle ei saisi syntyä huonojen digipalvelujen vuoksi tunnetta, että yhteiskunta jättää hänet ulkopuolelle, Oulasvirta huomauttaa.
Myös EU ja Suomen valtio ovat lähteneet ratkaisemaan saavutettavuusongelmaa
Koska aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä, myös Suomen valtio on aloittanut toimet erityisesti saavutettavuuden parantamiseksi. Hallitus jätti eduskunnalle toukokuussa lakiesityksen, joka velvoittaa viranomaisia tarjoamaan parempia digipalveluita kansalaisille. Taustalla on vuonna 2016 voimaan astunut EU:n saavutettavuusdirektiivi, jonka tarkoituksena on parantaa julkisten verkkopalveluiden saavutettavuutta.
Käytettävyyttä tutkivan professori Oulasvirran mukaan tämä on hyvä alku. Pelkkä saavutettavuus ei kuitenkaan ratkaise ongelmia, jos samalla ei muisteta huolehtia käytettävyydestä.
– Saavutettavuus on lähtökohta, josta kannattaa aloittaa. EU-direktiivin saavutettavuusstandardit ovat hyödyllisiä, mutta melko teknisiä. Siksi ne eivät yksinään takaa hyvää käyttökokemusta, Oulasvirta sanoo.
– On tärkeää, että yhteiskunnallista ja poliittista tahtoa asian parantamiseen on. Mitä useampi palvelu kiinnittää asiaan huomiota, sitä käytettävämpiä palveluja ihmiset alkavat vaatia, jolloin hyvästä käytettävyydestä tulee automaatio ja standardi. Näin voimme yhdessä pitää huolta siitä, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus pysyä digiyhteiskunnassa mukana, Oulasvirta summaa.
Nettiä ikä kaikki -kampanjassa suomalaiset opettivat läheisilleen yli 5000 digitaitoa. Auttaminen tietenkin jatkuu!
Tarvitseko apua digiasioissa? Liity Digitreenien Facebook-ryhmään!
