Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

“Rouva Lehtovirta voi mielestäni hyvin, ainakaan hän ei ole kuollut” – kuunnelmasarja Osasto 3 nyt Areenassa

Sairaalan käytävä
Sairaalan käytävä Kuva: Yle sairaalat

Sairaalasarja on radiodraaman muotona harvinainen – pitkillä käytävillä kiitävät sairaalasängyt ja defibrillaattorin iskut näkyvät olevan huomattavasti suositumpia kuvana kuin äänenä. Onneksi Ylen arkistosta löytyy ainakin yksi pioneerituotos: Jorma Palon käsikirjoittama ja Rauni Rannan ohjaama kuunnelmasarja Osasto 3 vuosilta 1988 ja 1989.

12-osaisesta sairaalasarjasta löytyy monia tv-sarjoista tuttuja elementtejä: eksoottisia sairauksia, työpaikkaromansseja, sairaalan budjetin kanssa puljaamista, kollegoiden tulehtuneita suhteita ja vaikeita päätöksiä elämästä ja kuolemasta. Myös muoto on tyyppillinen: jokaisessa jaksossa ratkotaan yksittäinen ongelma, potilastapaus tai jokin henkilökuntaa riepova ongelma. Jatkuvana juonena mukana kulkee esimerkiksi apuhoitaja Villen (Ville Sandqvist) ja osastoavustaja Sarin (Karin Pacius) romanttinen poukkoilu toistensa – ja hiukan muidenkin – kanssa.

Poikkeuksellista sarjassa on kuitenkin se, että potilaat tuntuvat parantuvan hämmentävän harvoin.

Jokainen potilas, jota hoidat, kuolee joku päivä.
― Erkki Heino, osastonlääkäri

Käsikirjoittaja Jorma Palolta löytyy epäilemättä aiheeseen ekspertiisiä: sarjan käsikirjoittaja on paitsi tieto- ja kaunokirjailija myös neurologian profesossori sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori.

Sairaalasarjalle tyypilliseen tapaan Osasto 3:n potilaat ja omaiset vaihtuvat osasta toiseen – pysyvää on vain sairaalan henkilökunta: osastonlääkäri Erkki Heino (Martti Järvinen) sekä hoitajat ja avustajat (mm. Riitta Elstelä, Ritva Koskensuu, Liisa Paatso, ja Soila Komi) – sekä kaikesta marmattava ja kanteluita tehtaileva ikuisuuspotilas, rouva Kumpulainen (Hillevi Lagerstam). Monotonishypnoottisen tunnusmusiikin on säveltänyt Pekka Laitinen ja sitä annostellaan kaarimaljoittain jokaisen osan alussa ja lopussa.

Osasto 3

Sairaalassa ollaan päivittäin elämän suurten ja pienten kysymysten äärellä. Saako parantumattomasti sairas mennä kotiin kuolemaan perheensä kanssa vai pitääkö jäädä sairaalaan tukatta ja turvonnein naamoin? Miten sairaalalla on rahaa lähettää johtokunta joka vuosi laivaseminaariin muttei maalata kellarikäytävään opasteita? Poistetaanko aivokuolleelta Matilta ruokintaletku? Kuinka pärjätä kahvitauoista nillittävän osastonavustajan kanssa?

Riitta Elstelä (osastonhoitaja Riitta Rantanen), Martti Järvinen (osastonlääkäri Erkki Heino) ja Esa Saario (rakennuspäällikkö Jarmo Vasara) Kuva: Yle

Vaikka potilaita menehtyy harva se jakso – tai ehkä juuri siksi – sarja ei ole haudanvakava; Osasto 3:n huumori on hirtehistä ja siihen liittyy ajoittain eritteitä.

Suoli toiminut
― Rouva Lehtovirran hartaasti tutkittu potilaskertomus

Elämä ja kuolema eivät aiheina vanhene, mutta on 1980-luvun lopun sarjassa joitain nostalgisia elementtejä: Yllättävän usein perusterveet nelikymppiset hakeutuvat sairaalaan tähtäimenään sairauseläkepäätös. Ruuminavausta ei tehdä, jos kuolintapaus osuu patologin kesäloman aikaan. Ja ei kai sairaalan ensimmäinen mieshoitaja pese naispotilaiden alapäitä? Entä voisikohan sairaalan käytäville todella saada tupakointikiellon?

Osasto 3:n ensimmäiset kuusi jatkoa kuultiin kesässä 1988 ja toiset kuusi seuraavana kesänä 1989. Yleisötoiveena julkaistu sarja on kuunneltavissa Areenassa 20.8.2019 asti.

Kommentit