Hyppää pääsisältöön

"Ruutuun tuli sellainen laatikko ja kuului vain piip-piip" – tarinoita äitien mikrotukihenkilöiltä

Kysyimme Ylen sosiaalisen median kanavissa, millaista on toimia omien vanhempiensa tai muun läheisen ikäihmisen “mikrotukihenkilönä”. Saimme kokemuksia liki 60 ihmiseltä. Kysymys tunteista herätti – tunteita. Videolla kuullaan riihimäkeläisen Tarjan ja häntä auttavan tytärpuolen Aulin tarina.

Kyselyn vastaajat olivat neuvoneet eniten omaa äitiään. Useimmin oli neuvottu perustoimintoja kuten tiedonhakua netistä, sähköpostin käyttöä sekä ohjelmien katselua ja kuuntelua esimerkiksi Yle Areenan kautta.

Millaisia tunteita neuvontatilanteeseen sitten liittyi? Yleisimmät vapaassa kuvailussa käytetyt sanat olivat ilo, onnistumisen tunne – mutta myös turhautuminen.

– Itse koin turhautumista, sukulainen lähinnä neuvottomuutta, mutta oppiessaan tyytyväisyyttä ja ylpeyttä, kertoo Eija, joka on auttanut lähes 80-vuotiasta sukulaistaan.

Sukulainen ei Eijan mukaan ensin halunnut itse edes kokeilla:

– Hän kirjoitti vain kaiken sanomani muistiin. Neljännellä kerralla hän suostui itse kokeilemaan netin selaamista ja lehtien lukua ja se alkoikin sujua hyvin itsenäisesti.

Äitien ja tyttärien psykologinen taakka

– Äiti on selvästi turhautunut ja hermostunut, jos asiat eivät suju. Itse kasvatan kärsivällisyyttä, kertoo puolestaan Tuula.

– Tunsin syvää turhautumista, tiivistää Tiina, joka yritti tehdä äidin kanssa veroilmoitusta kotitalousvähennystä varten.

Myös Heidi kertoo, että usein päällimmäinen tunne on turhautuminen:

– Saman asian joutuu selittämään noin 10 kertaa.

Hän arvelee, että tunne johtuu todennäköisesti äidin ja tyttären yhteisestä historiasta.

– Takana painavat aiemmat kiistat ja jopa luovuttamisen pelko – äitini ei olekaan enää vahva ja kaikkitietävä, vaan kaipaa tukea ja opastusta, hän kuvaa.

Heidin kokemuksen mukaan "psykologinen taakka" vähenee, kun digiopastusta antaa vieras henkilö.

Anna on kokenut jopa "epätoivoa ja epäuskoa" neuvoessaan äitiään. Kun tietotekniikka ei ole tuttua, on jo sanasto ihan hepreaa: shift, enter, selain, wlan, pyyhkäisy, kotinäppäin

Annan mukaan myöskään symboleita ei välttämättä ymmärrä. Tämä voi hankaloittaa jopa puhelinpalveluiden käyttöä älypuhelimella: Kun automaattisessa puhelinvaihteessa kehotetaan "valitse 2", on ensin keksittävä, että numerot saa esiin kuvakkeesta, jossa on yhdeksän palluraa riveissä.

Eläkeikäinen nainen ja tytärpuolensa katsovat kännykästä ruukku asvin hoito-ohjetta tms. tietoa kasveista, kasvin edessä.
Netistä löytyy tietoa vaikka kasvien hoidosta. Kuvassa riihimäkeläinen Tarja ja hänen tytärpuolensa Auli. Eläkeikäinen nainen ja tytärpuolensa katsovat kännykästä ruukku asvin hoito-ohjetta tms. tietoa kasveista, kasvin edessä. Kuva: Ilmari Fabritius Nettiä ikä kaikki

Kuvakansiostakin löytyi virheilmoitus

Marko ei ole äitiään neuvoessaan tunteillut. Hän nostaa esiin tyypillisen tilanteen, jossa apua tarvitaan.

– Erilaisten virheilmoitusten tai poikkeuksellisten tilanteiden kohdalla neuvon puhelimessa, mitä kussakin tilanteessa kannattaa tehdä. Neuvontatilanteet ovat nopeita, hetkessä tapahtuvia sattumuksia, Marko kertoo.

Myös Kimmon äidillä juuri poikkeustilanteet aiheuttavat avuntarpeen.

– Äidin selostuksista ei ota mitään tolkkua. Hän saattaa sanoa, että ‘no nyt siinä oli sellainen laatikko ja piip-piip-pii vain kuului’, Kimmo kertoo.

Ratkaisu oli etäyhteys äidin koneeseen.

– Sen avulla voi ottaa avun hetkellä koneen haltuunsa, Kimmo sanoo.

Pientä vääntöö tuli!― kyselyyn vastaaja

Heidi kertoo, että hänen äitinsä ihmetteli iPadin ilmoitusta, joka kertoi, että verkkopankkiin kirjautumisessa tapahtui virhe.

– Outoa se olikin, sillä äitini oli yrittänyt mennä katsomaan valokuvia eikä kirjautua verkkopankkiin, hän sanoo.

Hetken aikaa asiaa puhelimessa setvittyään Heidi ymmärsi, että kuvakansiossa oli ruutukaappaus verkkopankin vikailmoituksesta, jonka Heidi itse oli aiemmassa ongelmatilanteessa napannut. Valokuvakansioon jäänyt ruutukaappaus siis hämmensi äitiä.

Aikuisten ja heidän vanhempiensa huonot välit – myytti vai totta?

Suomessa on selvitetty huolella peräkkäisten sukupolvien vuorovaikutusta: Laaja Sukupolvien ketju -hanke tutkii niin sanottuja suuria ikäluokkia, siis vuosina 1945-50 syntyneitä sekä heidän aikuisia lapsiaan.

Tämän tutkimuksen valossa peräkkäisten aikuispolvien välit eivät ole Suomessa erityisen jännitteisiä.

– Ristiriitoja, jotka saisivat sukupolvien välit katkeamaan kokonaan, on meillä hyvin vähän. Yleisin syy niihin on alkoholismi - tuo valitettavasti tyypillisen suomalainen ongelma, tutkija Mirkka Danielsbacka sanoo.

Äitien ja aikuisten tytärten suhde on jännitteisin

Suomen tulokset ovat linjassa kansainvälisen aineiston kanssa: Kun katsotaan aikuisia lapsia, heidän vanhempiaan ja appivanhempiaan, ristiriitoja on eniten äitien ja tyttärien välillä.

Sukupolvien ketju -tutkimuksen aikuisista tyttäristä neljäsosalla oli ainakin silloin tällöin ollut ristiriitoja oman äitinsä kanssa. Pojissa osuus oli pienempi, viidesosa. Kaikkiaan 75-80 prosentilla miehistä ja naisista ristiriitoja oman äidin kanssa oli vain harvoin tai ei lainkaan.

– Länsimaissa äitien ja tyttärien suhde on kiintein. Koska kanssakäymistä on suhteellisen paljon, myös ristiriitoja syntyy jonkun verran, Mirkka Danielsbacka taustoittaa.

Suomalaiset auttajina: Moni auttaa, mutta harvat paljon

Suomessa ja muissa vahvan hyvinvointivaltion maissa moni auttaa perheenjäseniään, mutta harva tekee sitä kovin intensiivisesti.

– Sanotaan, että vahva hyvinvointivaltio vapauttaa ison joukon auttamaan vähän. Heikko sosiaaliturva taas pakottaa pienen joukon auttamaan paljon, tutkija Antti Tanskanen sanoo.

Tämä heijastuu myös lukuihin suomalaisten digiauttamisesta: Alle puolet auttaa aikuisia läheisiään kuukausittain tai useammin, mutta iso enemmistö auttaa joskus. Alle viidesosa ei auta koskaan.

Lainaukset asiantuntijoilta:
Mirkka Danielsbacka, sosiologian dosentti, Väestöliitto ja Turun yliopisto
Antti Tanskanen, sosiologian dosentti, Helsingin yliopisto

Mummi tykkää hymiöistä

Myös mummot ovat opinhaluisia. Päivi kertoo, että hänen 80-vuotias mummonsa kokeili rohkeasti uutta läppäriä.

– Kaikki ohjeet kirjoitti tarkkaan ylös, piirsi näppäimet ja merkit, jotta muistaisi paremmin, hän kertoo.

– Mummo oli ylpeä, kun osasi ja uskalsi. Vähänhän uusi kone pelotti.

Myös Mira on neuvonut mummiaan:

– Mummillani on tabletti ja hän tarvitsee usein apua sen käytön kanssa. Hän pelkää monesti tekevänsä jotain väärin tai painavansa väärää nappia.

Mira on näyttänyt mummille esimerkiksi kuinka käytetään Yle Areenaa ja Katsomoa.

– Mummini on ollut hyvin kiitollinen pienestäkin avusta, vaikka asiat ovat itselle hyvin yksinkertaisia ja pieniä, Mira kertoo.

Anette kertoo, että jotkut asiat ovat isoäidille helpompia kuin toiset. Hän myöntää, että aina ei ole helppoa:

– Joskus on vaikea ymmärtää, kun eletään ihan eri maailmassa. Toinen isoäitini ei osaa käyttää edes matkapuhelinta soittamiseen, ja hänen kohdallaan tietokoneen käyttö on täysin mahdotonta.

Emilia on opettanut isovanhemmilleen tekstiviestin kirjoittamista ja hymiöitä:

– Mummini oli onnessaan, kun näytin, miten kahdella merkillä peräkkäin voi piirtää sydämen! (pienempi kuin -merkki + numero kolme).

Isoäiti ja lapsenlapsi kahvipöydässä, teini-ikäinen lapsi näyttää pöydällä olevaa kännykkää.
Lapsenlapsi on aina mieluinen vieras - ja usein myös hyvä digiauttaja. Isoäiti ja lapsenlapsi kahvipöydässä, teini-ikäinen lapsi näyttää pöydällä olevaa kännykkää. Kuva: Ilmari Fabritius Nettiä ikä kaikki

Tietsikkakieli pitäisi suomentaa

Muutama vastaajista oli itse eläkeikäisiä eli yli 65-vuotiaita. Vaikuttaako ikä oppimiseen, kysyimme verkkokyselyssämme.

– Vaikuttaa aika paljon, sanoo Helena.

– Hiukan hitaampi oppia, mutta hiukan sinnikkyyttä ja kyllä se siitä, tuumii Taisto.

– Toiset eivät halua oppia uusia asioita, toteaa Päivi, joka meni itse kesäkurssille, vaikkei työelämässä ollessaan tarvinnut ATK:ta.

Lopuksi ääneen pääsee Ellen, 85.

Ellen on ollut eläkkeellä 25 vuotta, mutta hän lähetti jo 1990-luvun alkupuolella ensimmäiset sähköpostinsa työskennellesään isossa organisaatiossa. Ellenin arkistot ovat suurelta osin tietokoneella ja materiaalia on paljon.

– Tottahan ikä vaikuttaa oppimiseen. Minä en vieläkään ymmärrä kaikkia termejä. Tietsikkakieli pitäisi suomentaa selkokieleksi. Silloin osaisin kysyä apua oikein.

– Tiedostojen hallinta on ollut minulle hankalinta, pitäisi saada täyssiivous kaikkeen. Sähköposti onkin se ainoa suursiivous, mitä huushollissani teen, 85-vuotias Ellen kertoo.

Ajat muuttuvat, mutta niin myös mummot.

Oletko sinä auttanut vanhempia, isovanhempia tai muuta läheistä ikäihmistä tietotekniikan kanssa? Kerro alle kokemuksesi!
(Jätä kuitenkin pois sellaiset tiedot, joista henkilön voisi tunnistaa.)

Nettiä ikä kaikki -kampanjassa suomalaiset opettivat läheisilleen yli 5000 digitaitoa. Auttaminen tietenkin jatkuu!

Tarvitseko apua digiasioissa? Liity Digitreenien Facebook-ryhmään!

Keskustele