Hyppää pääsisältöön

Vanhan valtaus 1968 oli opiskelijoiden kapina demokratian ja tasa-arvon puolesta

Vanha ylioppilastalo Helsingissä vallattiin marraskuun 25. päivä 1968. Valtaus oli tapahtuma, jossa opiskelijaoppositio vaati muutoksia yliopiston hallintoon ja opetuksen sisältöön. Valtaus oli saanut pontta maailmalla vaikuttaneesta opiskelijaliikehdinnästä. Ilona Laurikaisen vuonna 2006 ohjaamassa Tosi tarinassa: 1968 palataan marraskuisen päivän hetkiin ja tunnelmiin sekä 1960-luvulla vallinneeseen ilmapiiriin.

Liisa Liimatainen ja Riitta Suominen muistelevat ohjelmassa tapahtumia ja niiden saamia käänteitä. He myös pohtivat syitä, jotka johtivat opiskelijoiden radikalisoitumiseen 1960-luvun Suomessa, sillä täysin tyhjästä ei suomalainenkaan opiskelijaliikehdintä syntynyt.

Keväällä 1968 suomalaisissa tiedotusvälineissä tilaa sai ympäri maailmaa vaikuttanut vasemmistolainen opiskelijaliikehdintä, joka vaati korkeakoulujen uudistamisesta, demokratiaa, anti-imperialismia ja sosialismia. Samalla protestoitiin Vietnamin sotaa vastaan.

Rakennuksia vallattiin, osoitettiin mieltä ja jopa mellakoitiin Yhdysvalloissa, Latinalaisessa Amerikassa, Länsi- ja Itä-Euroopassa, Lähi-idässä, Afrikassa ja eräissä Aasian maissa. Osa opiskelijoiden ja poliisin välisistä yhteenotoista oli väkivaltaisia ja verisiä. Vuotta kutsuttiinkin "hulluksi vuodeksi".

Suomessa tilanne vaikutti rauhalliselta toukokuussa 1968 ainakin Suomen Ylioppilaskuntien Liiton puheenjohtajan Ulf Sundqvistin (sd) mukaan. Hän totesi tv-haastattelussa, ettei Suomessa ole vielä näkynyt radikaalia liikehdintää.

Kuitenkin vapun alla Helsingissä opiskelijat järjestivät mielenosoituksen, jossa tuettiin Länsi-Saksan radikaaleja opiskelijoita. Lisäksi vappuna oli Jyväskylässä marssittu opintotuen ja opintodemokratian puolesta. Syksy puolestaan alkoi Tampereen yliopiston opiskelijoiden maksulakolla, joka oli vastalause lukukausimaksujen korotusta vastaan. Kapinamieliala levisi nyt todenteolla pääkaupunkiin.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) oli tullut Riitta Suomiselle tutuksi, sillä hän toimi sen hallituksessa. HYY:n ilmapiiri suureellisine juhlineen ja neidittelyt ja herroittelut toivat hänen mieleensä sääty-yhteiskunnan. Sen sijaan opiskelijoille tärkeät asiat eivät saaneet hallituksessa vastakaikua. Varakkaan HYY:n tuhlaileva ja elitistinen juhlinta herättikin pahennusta opiskelijoissa, joilla oli monenlaisia ongelmia samaan aikaan ja kun maailmalla kärsittiin sodista sekä nälästä, Suomisen sanoo.

Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla oli tarkoitus järjestää marraskuussa ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhla. Niin sanottu opiskelijaoppositio arvosteli juhliin käytettyä rahamäärää ja sen mielestä rahat olisi voitu käyttää parempaan kohteeseen. Opiskelijat arvostelivat myös sitä, että ylioppilaskunta oli liiaksi etääntynyt opiskelijoista ja taloustoimikunnan katsottiin tekevän liian paljon yhteistyötä liikepankkien kanssa. Opiskelijaradikaalit vaativatkin päästä ylioppilastaloon keskustelemaan opiskelijoiden asemasta. Kun vaatimukseen ei suostuttu, sisälle päätettiin pyrkiä väkisin.

Ylioppilasteatterin silloinen johtaja Timo Kallinen muistelee ohjelmassa, että sisään päästiin, kun ulko-oven yksi ikkuna särjettiin. Se puolestaan säikäytti vartijat.

Sisällä ylioppilastalossa kokoontui eri työryhmiä, jotka pohtivat muun muassa julkilausumaa vapaammasta yliopistosta.

Ylioppilaita Vanhalla ylioppilastalolla
Vanhan ylioppilastalon valtaajia marraskuussa 1968 Ylioppilaita Vanhalla ylioppilastalolla Vanha ylioppilastalo,1968

Olimme sukupolvi, jolle annettiin se usko, ettei kehityksellä ole rajoja.― Liisa Liimatainen

Suomeen 1960-luvulla rantautunut opiskelijaliikehdintä osui otolliseen maaperään. Suomi oli tuolloin konservatiivinen, vahvasti yhtenäiskulttuurin turruttama maa. Kaivattiin uutta ajattelutapaa ja uusia toimia, jotta ummehtunut ilmapiiri olisi saatu pois. Myös monenlaiset sosiaaliset kysymykset vankeinhoidosta asunnottomuuteen kiinnostivat, Riitta Suominen toteaa. Hänen mukaansa kaivattua uutta ajattelua ja näkökulmia tarjosi muun muassa yliopistolla melko tuore valtiotieteellinen tiedekunta ja sen opettajat.

Uudenlainen maailma aukesi myös vuonna 1967 perustetun Marraskuun liikkeen kautta myös niille, jotka eivät tunteneet vähäosaisten elämää. Liikkeen kärkinimiä olivat Ilkka Taipale ja Claes Andersson. Suomisen mukaan kyse oli siitä, että vähäosaiset itse ryhtyisivät vaatimaan oikeuksia. Mukana oli myös lääkäreitä ja juristeja sekä valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoita.

Kaikkialta tuli uutisia opiskelijaliikkeistä ympäri maailmaa ja Pariisin keväästä. Se oli ajan henki ja me oltiin osa sitä.― Liisa Liimatainen

Kielitaito ja matkustelu ulkomailla avarsivat myös opiskelevan suomalaisnuorison maailmankuvaa ja järjestötoiminnan kautta päästiin solmimaan suhteita muiden maiden opiskelijoihin. Liisa Liimatainen oli au pairina Ranskassa 1962–1963 Algerian sodan aikana. Liimataisen mukaan ranskalaisperheessä hänelle näytettiin "älyllisen sitoutumisen maailma". Käytännössä se tarkoitti sitä, että Ranska tuli merkitsemään hänelle samaa kuin älyllinen vasemmisto. Monella 1960-luvun opiskelijanuorella oli kontakteja länsimaiseen uusvasemmistoon.

Maailmanparannusinto ja kansainväliset esimerkit radikaalista toiminnasta vaikuttivat voimakkaasti 1960-luvun opiskelevaan nuorisoon. Liimatainen näkee ideologisen maailmanparannusinnostuksen taustalla sen, että heidän sukupolvensa oli rajattoman kehitysuskon lapsia. Hänen mukaansa heille annettiin usko, että mitä tahansa voi tehdä. Kehitykselle ei ole rajoja.

Tšekkoslovakian miehitys päätti osaltani vaiheen, jossa olimme leikkineet kuin lapset aurinkoisella nurmella.― Liisa Liimatainen

Bulgarian Sofiassa kesällä vuonna 1968 järjestetty nuorisofestivaali oli kansainvälinen tapahtuma, jossa oli maailmantuntua, Liimatainen kertoo. Osallistujia tuli ympäri maailmaa. Suomalaiset osanottajat pääsivät myös osoittamaan mieltä. Liimatainen kertoo, kuinka mielenosoitukset olivat spontaaneja ja kohdistuivat muun muassa amerikkalaista imperialismia vastaan. Vaikka kyseeessä oli Neuvostoliiton etupiirissä oleva Varsovan liiton maa, Isännät eivät mielenilmauksista olleet mielissään. "Onkohan nykyihmisellä mitään käsitystä, millaista on järjestää epävirallista poliittista toimintaa Neuvostoliiton vaikutuspiirin alaisessa maassa", hän pohtii. Kun Neuvostoliitto miehitti saman vuoden elokuussa Tšekkoslovakian, se oli takaisku rajattoman kehitysuskon lapsille. "Se lopetti vaiheen, jossa olimme leikkineet kuin lapset aurinkoisella nurmella", tiivistää Liisa Liimatainen ajatuksensa miehityksestä.

Marraskuussa 1968 Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä opiskelijoiden kapinointi sujui maltillisesti muutamaa käsikähmää ja valtausta vastustaneiden oikeistolaisten opiskelijoiden heittämiä savupommeja lukuun ottamatta. Valtaus kesti vuorokauden ja sen päätteeksi 26. marraskuuta valtaajat siivosivat jälkensä. Sitä ennen he olivat muun muassa lähettäneet presidentti Urho Kekkoselle sähkeen, jossa opiskelijat pyysivät presidenttiä jättämään väliin ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlan. Kekkonen kuitenkin tuli tilaisuuteen, joka oli siirretty Konservatorioon. Juhlapuheessaan hän kuitenkin ilmaisi tukensa valtaajille.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto