Iida Rauhalammi
Yle
Joonas Josefsson
Yle
Tyyliblogi Hel Looksista julkisuuteen noussut toimittaja-valokuvaaja Liisa Jokinen on pysäyttänyt ihmisiä kadulla yli 13 vuotta. Hän haluaa valokuvata ihmisten erilaisia tyylejä. Mutta miten porilainen yhtye Dingo ja kentuckylainen opiskelija liittyvät tähän kaikkeen?
80-luvun Porissa oli yksi asia ylitse muiden: Dingo. Se muutti koko kaupungin. Yhtye on yksi legendaarisimmista teinihysteriaa lietsoneista ilmiöistä suomalaisen musiikin historiassa. Ja porilaiset teinitytöt olivat aitiopaikalla. Tarinan mukaan yhtyeen laulajan Nipa Neumannin kotioven edessä jopa yövyttiin.
Yksi faneista oli Porin Käppärän kaupunginosassa asuva neljäsluokkalainen tyttö Liisa Jokinen.
Liisa Jokisen päiväohjelmaan kuului neljännen ja viidennen luokan välisenä kesänä “maastossa päivystäminen.” Se tarkoitti muun muassa bändin rumpali Juha ”Quuppa” Seittosen talolle Pinomäkeen pyöräilyä. Yksi tähtihetki oli se, kun Seittosen hihaton t-paita näkyi narulla kuivumassa.
Maastossa päivystettiin niinä päivinä, kun Dingon keikkakalenterista pystyi päättelemään bändin olevan Porissa. Kerran kenkäkin lensi keskelle risteystä, kun tuli kova kiire polkea pyörällä keikkabussin perässä.
Dingo ei ollut pelkkä yhtye, se oli elämäntapa ja tyyli. Sifonkihuiveja kiedottiin käsivarsiin ja silmät meikattiin kajalilla. Liisa Jokisen perheessä tehtiin itse vaatteita uusien hankkimisen sijasta. Äiti ompeli nuorelle Dingo-fanille upeat tyyliin sopivat pinkkivalkoraidalliset housut. Kangaskauppa Antin palakankaasta ei stretch-kangasta löytynyt, joten housuja piti kaventaa jatkuvasti niiden vähänkin venyessä. Pillihousujen käyttöön kuului tukaluus.
Liisa Jokinen ei muista koskaan suhtautuneensa pukeutumiseen välinpitämättömästi. Jokainen vaate on aina ollut tarkoin harkittu.
Roihahtavimmat idolirakastumiset saattavat teininä olla pikaisia. Dingoaikojen jälkeen Liisa Jokisella oli lyhyt Metallica-fanikausi, joka jätti myös oman jälkensä pukeutumiseen. Kuudennella luokalla Jokinen kulki paidassa, johon oli maalannut itse Metallica-logon.
Liisa Jokinen muistaa tilanneensa raitahousujen lisäksi äidiltään collegepaidan, jossa keskiosa oli musta, toinen hiha aniliininpunainen ja toinen turkoosi. Äitinsä jalanjäljissä hän alkoi ommella jo ala-asteella omia vaatteitaan. Se oli ainoa tapa saada sitä mitä halusi. Itsetehdyt vaatteet erottuivat Porin katukuvassa. Ja juuri se oli kiinnostavaa.
Noin kymmenen vuotta myöhemmin, parin eri kaupungin ja muutamien eri yliopisto-opintojen jälkeen Jokinen mietti ihmisten pukeutumista Tukholmassa lomamatkalla silloisen poikaystävänsä, nykyisen aviomiehensä Sampo Karjalaisen kanssa. He tarkastelivat ruotsalaisten tyylejä ja tajusivat, että Suomessa on itse asiassa kiinnostavampaa pukeutumista. Syntyi ajatus blogista, johon kuvattaisiin persoonallisesti pukeutuvia ihmisiä.
Saman viikon viikonloppuna järjestettiin sopivasti Tuska-festivaali Kaisaniemessä, ja pariskunta meni porteille etsimään kuvattavia.
Jokinen muistaa vieläkin tarkkaan ensimmäiset kuvat ja sen, miten niiden ottaminen jännitti. Vuonna 2005 huomio kiinnittyi erityisesti punk-rock-glam-tyyppeihin. Kuvia alkoi kertyä nopeasti: tapahtumista ja satunnaisesti kaduilta. Jokinen oppi tunnistamaan kaukaa, kuka suostuisi kuviin ja kuka ei. Blogin lukijamäärät kasvoivat ja siitä puhuttiin. Hel Looks -ilmiö oli syntynyt.
Samaan aikaan maapallon toisella puolella Kentuckyn osavaltiossa yläasteikäinen Elizabeth Schad löysi internetistä mielenkiintoisen tyyliblogin, johon oli kuvattu kaukana Skandinaviassa suomalaisia ihmisiä heidän kiehtovissa vaatteissaan. Schad ei tiennyt Suomesta mitään, mutta innostui kuvien katselemisesta.
– Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon ihmisillä oli päällään ja miten hienoja yhdistelmiä useilla kerroksilla vaatteita sai, muistelee Schad.
Hel Looksia seurasivat ulkomailla erityisesti tyyli- ja muotialasta kiinnostuneet. Schad sai rohkeutta pukeutumiseensa juuri Hel Looksin kaltaisia blogeja selailemalla. Kotipaikkakunnan Lexingtonin kaduilla pukeuduttiin turvallisemmin. Kaikki tieto, mitä hän sai muodista ja tyylistä tuli internetin kautta. Hel Looks oli yksi ehdottomia lempiblogeja.
Liisa Jokiselle ihmisten kuvaamisessa on aina ollut kysymys paljon muusta kuin vaatteista. Tyyli on viestinnän muoto. Vaatteet kertovat arvoista ja siitä, mihin ihminen haluaa kuulua. Samaa miettii Schad. Hänelle pukeutuminen on tapa kertoa, mihin hän identifioituu. Se kuvien katselemisessa kiehtoo. Jokainen ihminen kertoo tyylillään omaa tarinaansa.
Jokinen on jatkanut kuvaamista tähän päivään asti. Moni asia on muuttunut. Muun muassa se, miten ihmiset suhtautuvat kuvattavana olemiseen. Ujostelusta ollaan päästy eroon, ihmiset ovat tottuneet olemaan kuvissa. Nykyään myös iloitaan siitä, että saa kuvansa blogiin. Ennen piti esittää “coolia”.
Kolme vuotta sitten Hel Looks ilmoitti menevänsä tauolle. Pariskunta muutti San Fransiscoon Karjalaisen työn perässä. Siellä Jokinen jatkoi kuvaamista. Hel Looksin rinnalle syntyi SF Looks. Vaikka San Fransiscoa ei pidetä varsinaisena tyylikaupunkina, löysi Jokinen kaupungista paljon kiinnostavaa kuvattavaa.
Viime vuonna Karjalainen ja Jokinen muuttivat New Yorkiin. Siellä syntyi Jokisen ylläpitämä blogi NYC Looks, joka jatkaa samaa konseptia kuvaamalla newyorkilaisten tyylejä.
Noin vuosi sitten Manhattanilla Union Squaren risteyksessä Liisa Jokinen näki liikennevaloissa naisen, jolla oli hieno tyyli. Hän kysyi, saisiko ottaa kuvan hänestä blogiinsa. Myös nainen oli kiinnittänyt huomion Jokisen tyyliin: neon-värisiin lenkkareihin ja hienosti laskeutuviin housuihin. Kävi ilmi, että molemmat olivat menossa biojätekeräyspisteelle kierrättämään roskiaan. New Yorkissa kierrätys on alkutekijöissään ja kierrättääkseen pitää todella nähdä vaivaa.
Nainen oli kolme vuotta aikaisemmin New Yorkiin muuttanut Elizabeth Schad.
New Yorkissa moni ihminen on kiinnostunut tyylistä ja muodista. Kaupungissa ei tarvitse selitellä sitä, että rakastaa vaatteita. Silti samanlaisen tyyli-intoilijan löytäminen oli molempien mielestä innostavaa.
Kotiin mennessään Schad googlasi NYC Looksin ja vasta siinä vaiheessa tajusi yhdistää blogin vuosia sitten ihailemaansa Hel Looksiin. Hän oli tavannut Liisa Jokisen, fanittamansa suomalaisen tyylibloggaajan!
Kohtaaminen kierrätyspisteellä johti ystävyyteen.
Schadin mukaan Liisa Jokisen tapa bongata kiinnostavia ihmisiä on yksi blogin menestymisen salaisuuksia. Tärkeää on myös se, miten Jokinen lähestyy ihmisiä. Hänen kanssaan on helppo olla.
Muoti ja tyyli ovat eri asioita.
Vaikka Jokinen tekee blogin lisäksi erilaisia projekteja Suomeen, hän on verkostoitunut tehokkaasti myös New Yorkissa.
Uusin projekti on nettisivu NYC Vintage map, johon on kerätty lähes kaikki New Yorkin vintageliikkeet ja kirppikset.
Jokinen haluaa auttaa ihmisiä löytämään New Yorkin ihania kauppoja ja antaa ideoita pukeutumiseen. Niin kirppiskartan kuin valokuvablogienkin taustalla on toive saada ihmiset miettimään kulutusvalintojaan ja arvostamaan laadukkaita käytettyjä vaatteita. Kyllä, Jokinen haluaa työllään muuttaa maailmaa.
– On inspiroivaa, jos saan yhdenkin ihmisen käännytettyä, ettei hän ostaisi niin paljon ketjuliikkeistä. Ja sitä kautta toivon, että planeetta menisi vähän vihreämpään suuntaan.
Jokinen on tarkka siitä, ettei puhuta muodista vaan tyylistä. Joillain hänen kuvaamillaan ihmisillä saattaa olla hyvinkin “epämuodikkaita” vaatteita, niin kuin esimerkiksi jalassaan muoviset sandaalit “crocsit”.
Epämuodikas voi olla tyylikästä.
Liisa Jokinen ei ole 13 vuodessa kyllästynyt kiinnostavien tyylien metsästämiseen. Hän sanoo rakastavansa jokaista vaihetta kuvaamisessa: kameran laittamista laukkuun, uloslähtemistä, kiinnostavan tyypin bongaamista, kuvien käsittelemistä. Ja sitä, kun ihmiset kertovat tyylistään. Nykyään Jokinen lähestyy mielellään myös ihmisiä, joista ei heti osaa sanoa suostuvatko he kuvaan.
Teiniaikojen Dingo-bongailussa ja kiinnostavien tyylien metsästämisessä on yllättävän paljon samaa. Ainoa ero on se, että Dingo jäi aina kaukaa ihailtavaksi eikä hän koskaan päässyt kovinkaan lähelle idoleitaan. Tai niin Jokinen pitkään luuli.
Muutama vuosi sitten Jokinen katsoi siskonsa kanssa vanhoja valokuva-albumeita, “dingokansioita”, joista löytyi yllättäviä kuvia.
– Sieltä löytyi meistä kuvia keikkabussin sisältä eli me ollaan tungettu itsemme jopa sinne keikkabussiin!
Hel Looks: hel-looks.com (oikeasta yläkulmasta "Archive" pääsee vanhoihin kuviin)
NYC Looks: nyc-looks.com
SF Looks: sf-looks.com
Artikkelin otsikko ja pääkuva vaihdettu 29.8.2018 klo 13:40
