Hyppää pääsisältöön

Mysteriet Eeva on kuuron nuoren tarina 60-luvulta: "Elämän pitää jatkua, vaikka on vaikeaa olla onnellinen"

Ylen Arkistohelmiä -sarjan dokumentissa Mysteriet Eeva, Eevan arvoitus, kuvataan viittomakielisen nuoren naisen arkipäivää kesäisessä Helsingissä. Vuonna 1969 julkaistun dokumentin on toimittanut Bosse von Willebrand. Elokuvan jälkeen nähdään haastattelut Eeva Tuomesta sekä von Willebrandista.

“Maailma on kaunis, mutta ovatko ihmiset onnellisia? Elämän pitää jatkua, vaikka on vaikeaa olla onnellinen”, pohtii 17-vuotias Eeva Tuomi maailman menoa. Tuomi on ollut pienestä pitäen kuuro ja hän on tottunut siihen, että maailma on kova.

"On vain jaksettava taistella", hän toteaa.

Kovassa maailmassa yksittäiset päivät ovat kuitenkin kauniita. Ja sellaisena on kuvattu Eevan eräs sattumanvarainen päivä aurinkoisessa Helsingissä.

Eevan lisäksi tarinan keskiössä on kaksi lomailevaa nuortamiestä, joiden kanssa vietetään aikaa leikkien ja vitsaillen. Toinen heistä on puolalainen kuuro ja toinen vaasalainen ruotsinkielinen mies.

1960-luvulla elämä kuurona ei ollut helppoa. Vähemmistöjen ihmisoikeudet jäivät paikoin taka-alalle ja tämä näkyi esimerkiksi siten, että kuurot joutuivat usein huonosti palkattuihin ammatteihin.

Mutta mitä tapahtui Eevalle?

Dokumentin jälkeen Ylen Arkistohelmiä -ohjelmassa nähdään Bosse von Willebrandin ja Eeva Tuomen jälleennäkeminen kuurojenkoti Åvikissa. Kohtaaminen on vuosien jälkeen lämmin ja Tuomi muistelee kuvausprosessia hyvillä mielin.

Nuoruusiän jälkeen Tuomi muutti Raumalle töihin. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko muuttaa takaisin ja haastatteluhetkellä hän asuu Åvikin kuurojenkodissa.

Bosse von Willebrand kertoo elokuvallaan pyrkineensä kuvaamaan kuurojen todellisuutta. Aluksi ohjelmassa ei ollut lainkaan puhetta, mutta työryhmä koki sen olleen liian haasteellinen katsojalle. Moni saattaisi luulla, että televisiossa olisi jotain vikaa, mikäli ääntä ei kuuluisi ollenkaan.

Sittemmin eläköitynyt von Willebrand kertoo muuttaneensa Helsingistä Savoon. Hän toteaa sen olleen mullistava kokemus.

"On ollut hienoa asua Sisä-Suomessa ja tutustua seudun ihmisiin. Vasta nyt ymmärrän mikä Suomi oikeastaan on".

Von Willebrand kertoo dokumenttien avulla voitavan ymmärtää ympärillä tapahtuvaa, sekä ennakoida tulevaa.

"Jos emme tunne historiaamme, emme selviä tulevaisuudesta. Meidän on tiedettävä, miten tämä maailma on kehittynyt nykyisen kaltaiseksi".

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa alettiin esittämään myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto