Hyppää pääsisältöön

Saisiko olla voikahvia, frappucinoa tai ehkäpä havuntuoksuiset pannukahvit nuotiolla? Harvalle meistä kahvi edustaa pelkästään yhtä kupillista kofeiinia.

mies ja nainen nautiskelevat elämästä ja kahvista mainosmaisen täydellisesti
mies ja nainen nautiskelevat elämästä ja kahvista mainosmaisen täydellisesti mustavalkoinen

En väitä, etteikö kahvi voi olla osalle meistä vain pelkkä kofeiinitujaus, mutta jos mietit asiaa hetken, niin useimmiten se kyllä kertoo paljon muustakin. Se on esimerkiksi tapa ilmaista itseään, kertoa kuulumisesta johonkin tiettyyn viiteryhmään ja kertoohan se myös ihmisen kyvystä heittäytyä nautintoihin tai vain tyytyä johonkin. Yllättävän usein kahvikupillinen kätkee sisäänsä myös muistoja, tarinoita ja toiveita.

“Yhden kahvin minä vaan”, sanoo nutturapäinen vanha rouva suomeksi eikä ymmärrä ollenkaan, kun australialaisittain englantia puhuva barista osoittaa jo kolmatta kertaa trendikkään helsinkiläiskahvilan tiiliseinää ja pyytää asiakasta valitsemaan sieltä haluamansa. Kielimuuri kahvilan hipsteripartaisen työntekijän ja helmikaulaisen eläkeläistädin välillä ei liity selvästi ainoastaan puhuttuun kieleen.

Mies kahvilassa työskentelee tietokoneella
Mies kahvilassa työskentelee tietokoneella Kuva: Creative Commons/ Reut C / https://www.flickr.com/photos/reutc/5215573553 kahvila

Minä hyppään pyytämättä mukaan ja autan tätiä kertomalla vaihtoehdoista. Mutta ei hän mitään noista halua, vaan:

- Ihan vaan kahvin!

Tädin päättäväisyys on ihailtavaa.

- Ja sitten tuollaisen keksin, hän sanoo ja osoittaa isossa lasipurkissa olevia suklaakeksejä raakakakkuvitriinin päällä...

Valitsen tädiltä lupaa kysymättä vähän vaaleampaa paahtoa hänelle ja tilaan myös sen suklaakeksin. Kaivan vaivihkaa myös oman pankkikorttini esiin, jotta voin maksaa tädin ostokset, jos kahvila tosiaan hyväksyy ainoastaan korttimaksun. Niinhän kassalla olevassa pienessä käsinkirjoitetussa lapussa englanniksi sanotaan. Tätä ei kuitenkaan tapahdu. Tädin tiukasti molemmin käsin puristamasta nahkakukkarosta kaivettu kaksikymppinen on edelleen käypää valuuttaa ja täti saa iltapäiväkahvinsa. Hän kiittää minua ystävällisesti ja istahtaa kahvilan upottavalle sohvalle siitä nautiskelemaan. Keskelle läppäreitä, tuorepuuroja, metallikehyksisiä silmälaseja ja löysiä unisex-nutturoita.

I. K. Inhan valokuvan kuvatekstinä Kalevalan laulumailta -kirjassa pikku tyttöjä ei suudella, vaan ne ''antavat njokkoo'', hierovat nenää tätinsä kanssa
I. K. Inhan valokuvan kuvatekstinä Kalevalan laulumailta -kirjassa pikku tyttöjä ei suudella, vaan ne ''antavat njokkoo'', hierovat nenää tätinsä kanssa njokkoo

Voisi sanoa, että on tultu pitkä matka siitä, kun kahvia tosiaan tilattiin, toivottiin tai tarjoiltiin sanalla kahvi. Kun se sana tarkoitti periaatteessa vain yhtä ainoaa asiaa; sitä kuumaa, mustaa, voimakkaasti tuoksuvaa, maagista ainetta, jonka Liisa-mummo ryysti kukkakuvioiselta asetilta sokeripala hampaidensa välissä. Ja laittoi sitä samaa herkkua myös lapsenlapsensa tuttipulloon nuorilta vanhemmilta salaa. Eli, kun minun kahvihammastani kolottaa, niin voitte uskoa, että se tulee todella syvältä. Siinä kun ei nimittäin puhuta pelkästään kofeiinin himosta vaan myös sen kapaloihin puetun vauvan kaipuusta Liisa-mummon turvalliseen syliin.

Ei siis liene sattumaa, että yksi nuoruuden suosikkityöpaikoistani oli nimenomaan kahvila.

Se sijaitsi Bollatessa, Milanon laitamilla ja oli yhden perheen omistuksessa kuten baarit ja kahvilat Italiassa usein ovat. Perheeseen kuulumattomien työntekijöiden lisäksi siellä työskenteli aika ajoin myös signora Lucian eli rouva omistajan Veneziasta kotoisin olevat iäkkäät vanhemmat ja Massimo, perheen kovapäisen tyttären kehonrakennuksessa kilpaileva insinööri-poikaystävä. Massimo tiesi jo 90-luvun alussa, miten keho kuivatetaan kisakuntoon parsakaalilla ja ilmakuivatulla häränlihalla, bresaolalla, ja hommasi kahvilan siivouskomerossa sijaitsevaan tietokoneeseen internet- yhteyden. Jo tästä kattauksesta voi luultavasti päätellä, että harvoinpa il caffe oli Alan barissakaan ainoastaan pieni kupillinen vahvaa, kuumaa espressoa nopeasti tiskillä juotuna.

Kaksi Cappuchino-kuppia
Kaksi Cappuchino-kuppia Kuva: Yle kahvinjuonti

Oli se tietysti sitäkin. Vähän tuntemattomampi asiakas tuli baariin sisään, maksoi haluamansa tuotteen kassalla, ojensi kuitin tiskillä ja sen jälkeen me pistimme parastamme. Hyvin tehty kahvi on Italiassa nimittäin kunnia- asia eikä mikään erikoiskahviloiden hinnakas tuote. Hinta al banco eli tiskillä nautittuna on suurinpiirtein sama paikasta riippumatta ja hinnan tulee lukea virallisella paperilla kassan lähettyvillä. Tämän vuoden alussa Italian kallein tiskillä nautittu kahvi löytyi Torinosta ja se maksoi euron ja kymmenen senttiä. Paikallisissa lehdissä hintaa kauhisteltiin; Mamma mia, voiko olla, ettei euro tosiaan riitä enää edes kahvikupilliseen?

Eikä hän pysty puhumaan siitä muille kuin minulle. Puolitutulle parikymppiselle baristalle, jonka hän tapaa kello 15 arki-iltapäivisin suodessaan itselleen kahvin mittaisen tauon ennen kotiin palaamistaan.

Alan Barin kahvispesialisti oli calabrialainen Pasquale. Oli kunnia-asia päästä hänen cappuccino-koulutukseensa. Oppia laittamaan kuppiin juuri sopiva määrä kahvia ja vaahdottaa sen päälle täydellinen schiuma eli vaahto. Mutta opin minä niiden muutaman vuoden aikana paljon muutakin. Opin tekemään pitkässä juomalasissa tarjoiltua tahrittua maitoa, latte macchiatoa aamuisin ja caffe macchiatoa eli tahrittua kahvia pääosin iltapäivisin. Lyhyttä ja pitkää kahvia eli ristrettoa ja lungoa pitkin päivää. Opin sheikkaamaan suussasulavaa jääkahvia kesähelteillä ja tarjoilemaan americanon oikeaoppisesti.

Opin senkin, että jopa kyläkahvilamaisessa Alan Barissakin hinnat nousevat, kun asiakkaat tilaavat juotavansa pöytään tarjoiltuna. Että kahvilan kassalla istuu aina joku perheenjäsenistä ja että sekä asiakkaiden että työkavereiden kanssa juttua “heittäessä” kannattaa samaan aikaan kiillottaa koko ajan laseja tai käydä lakaisemassa lattia, ettei signora Lucia saisi megalomaanisia raivareita asiakkaiden edessä.

Opin, että yksi kylän varakkaimmista miehistä, signor Morelli tulee juomaan caffe ristrettonsa eli erittäin “tiukan” espressonsa kello 10 , kantaa sen itse pöytään ja lukee samalla paikallislehden Corriere della seran ilmaiseksi. Että signor Martinoli haluaa konjakkinsa aamuisin kahvin sekaan, caffe correttona ja myöhemmin iltapäivällä ja illalla ilman kahvia. Tuplana.Yhden jääpalan kera.

Opin, että pankissa työskentelevä Mario rakastaa Cat Stevensin musiikkia, sukkakaupan Enrico sairaanhoitajana työskentelevää Silviaa ja korukaupan Francesco itseltäänkin salaa ruokakaupan Mariaa, joka on varattu.

En kvinna håller upp en skylt där det står "HELP".
En kvinna håller upp en skylt där det står "HELP". nainen,help,paniikki,SOS,OMG (kappale),Kris

Että luontaistuotekaupan kauniit naiset juovat iltapäiväcappucinonsa d’orzona eli ohrakahvina. Että signor Santin mielestä Forza Italia - puolue on parasta, mitä maassa on pitkiin aikoihin tapahtunut ja että kirkassilmäinen Anna, joka laittaa kahviinsa makeutusainetta on saanut autolla ajaessaan paniikkikohtauksia. Sairas anoppi ja kolmen lapsen hoitaminen ovat vakuutusvirkailijan työn ohella hänelle yksinkertaisesti liikaa. Eikä hän pysty puhumaan siitä muille kuin minulle. Puolitutulle parikymppiselle baristalle, jonka hän tapaa kello 15 arki-iltapäivisin suodessaan itselleen kahvin mittaisen tauon ennen kotiin palaamistaan.

Opin, että italialaiset kotirouvat voivat kokoontua lounaan jälkeen kahvilan pöytään tarinoimaan, jos he saavat kotihommat aamupäivän aikana tehtyä. Että heidän maailmassaan lattioiden kuuluu kotona olla niin puhtaita, että niiltä voi vaikka syödä ja että alushousutkin kuuluu silittää. Että Ercolen suloinen sisko Irina käy baarissa ainoastaan lauantaisin ja silloinkin vasta iltapäivällä, koska aamupäivisin hän auttaa äitiään siivoamaan ja pyykkäämään, jotta perheen miehet, edellä mainittu isoveli mukaan luettuna saisivat puhdasta päälleen, eikä se ole suinkaan asia, mitä pohjoismaalaisen nuoren tytön kuuluu millään tavalla ihmetellä:


“ Tämä nimittäin on kuule tyttö hyvä Italia eikä mikään sellainen kylmä ja vapaa pohjoinen maa, mistä äidit ja tyttäret suuntaavat yhdessä italialaisiin rantakohteisiin ja iskevät siellä paikallisia miehiä, joiden kanssa menevät sitten yhdessä jaettuihin hotellihuoneisiinsa”, vastasi signora Lucia tyttärineen ja äiteineen ja sai taustakuorokseen Sisiliasta kotoisin olevat Marian ja Susannan, jotka kahvilavuoronsa jälkeen lähtivät tekemään tismalleen samoja hommia kotiin omien äitiensä avuksi.


Mogli buoi, nei paesi tuoi - eli paras vaimo omasta maasta, oli koko edellämainitun naiskatraan suosikkilause, kun kahvilassa alkoi kiiriä selkeä ymmärrys siitä, että perheen oman hurmuripojan sydän on alkanut sykkiä liian vahvasti kohti Pohjoismaita ja kahvilan tasapaino ja tulevaisuus sitä kautta järkkyä.
Ihmisiä lentokentällä.
Ihmisiä lentokentällä. Kuva: All Over Press matkailu,lentokentät,Helsinki-Vantaan lentoasema

Opittuani Italialaisesta kahvilakulttuurista riittävästi, minä palasin Helsinkiin, missä sielläkin oli alettu kahviloissa tarjoilemaan lattea ja cappuccinoa ja nuoret aikuiset ostivat omiin koteihinsa pressopannuja ja kahvikoneita. Jos suomalaisessa teini-iässä kahvilan kahvi oli tarkoittanut kavereiden kanssa juotavaa mustaa ja palanutta juhlamokkaa kevytsavukkeiden kyytipoikana, niin tässä kehityksen vaiheessa ystävien kanssa kokoonnuttiin ruotsalaisten kahvilaketjujen värikkäille sohville kuten Rachel, Monica, Ross ja Chandler New Yorkin Perk Cafessa. Mukit olivat sinisiä ja valtavia ja kahvin sekaan sai itse laitella sopivan määrän kanelia ja kardemummaa.

Tämän päivän nuoret tuskin juovat tai edes tietävät sellaisia käsitteitä, kuin iltapäivä tai iltakahvi. Puhumattakaan lotto-, lähtö- ja saunakahvista.

He eivät vie kesämökkituliaisina Presidenttiä tai Juhlamokkaa vaan ekologiseen paperipussiin pakattua lähipaahtimon reilun kaupan tummapaahtoa, joiden suodattamiseen tarvitaan lasinen erikoispannu ja veden on oltava 92 - 98 asteista. He osavaat valmistaa kotonaan aamuisin voikahvia ja tietävät mitä tarkoittaa flat white, frappino ja cold brew. He osaavat pyytää kahvinsa kaura-, manteli- ja soijamaidolla ja tietävät tarkalleen mistä puhutaan, kun käýtetään termiä hedelmäinen, pähkinäinen tai marjainen. Kahvista on tullut paitsi nautintoaine, myös tuote, jolla ilmaistaan sitä, mitä itsekukin on ja varsinkin sitä minkälaista ryhmää hän haluaa edustaa. Vähän samalla tavalla kuin lapsuuden ja nuoruuden Saludo. Sitä ei meillä kotona näkynyt, koska sitä sai ostaa vain Elannosta ja se taas oli kauppana äänettömästi boikotoitu. Asiaa ei sen enempää selitelty, mutta luultavasti se viittasi poliittisesti liikaa vasemmalle. Ei liene vaikea arvata, mitä kahvia minä tarjoilin omassa kodissani isälleni siinä vaiheessa, kun itsenäistyminen lapsuudenperheestä oli vielä aikuisuudessakin käynnissä.

Saludon logo ja kuppi kahvia
Saludon logo ja kuppi kahvia Saludo,Meira,MOT,Logo

Vaikka kupin sisältö vaihtelee, niin luultavasti tänäkin päivänä kahvihetki tarkoittaa ihmisille pitkälti samaa kuin ennen. Joillekin kahvi on varmasti se tuote, joka ostetaan, jotta kahvilaan pääsee tekemään muutamaksi tunniksi etätöitä, mutta useimmille se on edelleen se hetki päivästä tai viikosta, joka varataan jonkinlaiselle itsensä hemmottelulle. Jos se oli aikoinaan vaikkapa heinäntekokahvi, jonka mummo kuljetti työmiehille vanhojen viinapullojen sisällä, ukin harmaaseen villasukkaan käärittynä tai sunnuntai-iltapäivisin juodut käpykakkukahvit perheen kesken niin luultavasti raakakakku ja hasselpähkinä - frappucino tarjoavat ihan saman tunnelman. Nuorenparin ensimmäiset aamukahvit yhteisessä kodissa ovat nuorenparin ensimmäiset aamukahvit yhteisessä kodissa riippumatta jauhatuksesta tai valmistusmetodista.

kahvi cappucino
kahvi cappucino Kuva: Henrietta Hassinen / Yle kahvi,kahvinkeittimet,Cappuccino,Caffè latte

Mutta, millä sitten itse erottua, kun ei enää voi edes omille lapsille elvistellä 90-luvun alussa hankituilla maidon vaahdotustaidoilla?

Oma erottautumisen tarpeeni kahvin avulla on saanut ihan uuden ulottuvuuden. Yhtäkkiä kaikkein herkullisin kupillinen onkin se kodin hiljaisuudessa nautittu aamukahvi, kun kaikki muut perhenjäsenet ovat vielä nukkumassa ja edessä on ihan uusi, kokonainen päivä. Joskus, jos herään oikein aikaisin toistan rituaalin kahdesti ja usein illalla ennen nukkumaanmenoa aamukahvi houkuttaa jo siinä määrin, ettei malttaisi edes nukkua, kun tietää sen odottavan. Kaikki on niissä hetkissä niin varovaisen toiveikasta ja hetken aikaa mahdollista. Varsinkin juuri sen viisitoista minuuttia kahvin nauttimisen jälkeen, kun kofeiini on imeytynyt kunnolla vereen ja kudoksiin. Kahviloissa sitä vastoin olen ruvennut juomaan vain teetä. Siinä nimittäin on vielä paljon parannettavaa sekä teeveden lämpöasteen, teelaatujen että hinnan kohdalla. Puhumattakaan kahviloiden asiakaspalvelusta. Siitä nimittäin riittäisi paljonkin sanottavaa, mutta olkoon se sitten ihan oma jutunaiheensa.

Mummo puhelimessa
Mummo puhelimessa Kuva: Yle mummo
  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri