Hyppää pääsisältöön

Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille?

Kun seuraavan kerran kuljet kuivahkoilla kankailla, karuilla rämeillä tai tuntureilla, pysähdy hetkeksi ja huomaa tämä korpinmusta marja. Variksenmarja, harakanmarja, sianmustikka, kaarnikka – lapsella on monta nimeä, vaikkei se niin rakas ole ollutkaan. Päinvastoin, vieläkin se tunnetaan heikosti – vain harva sitä poimii ja moni luulee sitä syömäkelvottomaksi.

Tuoreeltaan marjan maku saattaa oudoksuttaa, se ei vedä vertoja mustikalle. Mutta mehuna ja hillona maku on erinomainen, jopa täydellinen. Ota reseptit talteen jutun loppupuolelta.

Kaarnikkaa voi poimia pitkälle syksyyn

Variksenmarjan sato on lähes yhtä suuri kuin mustikalla, noin 120 miljoonaa kiloa vuosittain. Marjan satokausi on pitkä – heinäkuun loppupuolelta lumentuloon saakka. Ylitalvisia marjoja voi poimia vielä keväälläkin. Silti yli 95 % sadosta jää poimimatta.

Marjalla olisi hyvät edellytykset tulla mustikan veroiseksi hittimarjaksi myös terveellisten ominaisuuksiensa puolesta – kuitupitoisessa ja paljon flavonoideja sisältävässä kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa.

Kaarnikanvarpuja
Variksenmarjan pohjoisessa kasvava laji maistuu paremmalta kuin etelän laji. Kaarnikanvarpuja Kuva: Anna-Kaisa Brenner/Yle variksenmarja (luonnonmarjat),Variksenmarja,variksenmarjakasvit,kaarnikka

Tuulipölytteisyytensä ansiosta variksenmarjan sato pysyy vuodesta toiseen vakaana; toisin kuin mustikalla, jonka satoennusteet vaihtelevat vuosittain. Varsinaisia satoennusteita ei variksenmarjalle edes laadita, mutta Luonnonvarakeskuksen erikoistutija Rainer Peltolan omakohtainen arvio on, että tänäkin vuonna etenkin pohjoisen lajin sato vaikuttaa tavanomaisen hyvältä. Pohjoisessa variksenmarjan sato on muutenkin huomattavasti suurempi kuin etelässä.

– Etelässä marjat ovat pieniä ja niitä on vain vähän, mutta pohjanvariksenmarjaa näyttää olevan ihan mukavasti, Peltola sanoo ja toteaa, että kuivuuskaan ei variksenmarjaa juurikaan haittaa.

Variksenmarja ei ole variksen marja

Lokki syöttää variksenmarjaa poikasilleen kalliolla
Lokinpoikaset opettelevat syömään kaarnikkaa. Lokki syöttää variksenmarjaa poikasilleen kalliolla Kuva: Oddne Rasmussen lokit (lokit),variksenmarja (luonnonmarjat),lokit (rantalinnut),Variksenmarja

Variksenmarjalla ei ole mustan värin ohella juuri tekemistä variksen kanssa, varikset eivät nimikkomarjaansa erityisemmin suosi. Marjojen historiasta tiedetään, että kaikkiin tummanvärisiin marjoihin, myös nykyään niin suosittuun mustikkaan, on aiemmin suhtauduttu varauksella.

Variksenmarjan nimi kertoneekin enemmän siitä, että marjaa on halveksittu.

Kansanperinteessä varista on yleisesti pidetty huonoa onnea tuovana lintuna. Variksenmarjan nimi kertoneekin enemmän siitä, että marjaa on halveksittu, Saksassa sillä on ollut jopa lievästi myrkyllisen marjan maine. Varis esiintyy marjan nimessä muissakin kielissä: crowberry, kråkbär, Krähenbeere.

Kaarnikka tulee saamen kielen sanasta gáránas (korppi)

Pohjois-Suomessa variksenmarjaa kutsutaan kaarnikaksi; nimen taustalla on saamen kielen gáránas (korppi). Siitä juontuu myös suomen vanha korppia tarkoittanut sana kaarne, joka esiintyy lähinnä vanhoissa Raamatun teksteissä. Kansanperinteessä korppia on arvostettu ja pidetty viisaana lintuna, joskin sen on variksen tavoin pelätty tuovan huonoa onnea.

Myös saamelaisessa uskomusperinteessä korppi on ollut huonon onnen lintu, jolla on kuitenkin ajateltu olevan erityinen onnenhöyhen, leavvedolgi, siipiensä alla. Sen jos onnistui saamaan, menestys oli taattu niin metsästyksessä kuin muissakin askareissa.

Kun saamelaiset puhuivat marjasta, he tarkoittivat kaarnikkaa

Saamelaisten ja muidenkin alkuperäiskansojen keskuudessa kaarnikkaa on aina arvostettu. Se on ollut niin tärkeä ruokamarja, että jopa yleinen marjaa tarkoittava sana muorji on tarkoittanut kaarnikkaa.

Huurteinen variksenmarja
Kaarnikkaa voi hyvin poimia lumentuloon asti. Huurteinen variksenmarja Kuva: Ole Husby variksenmarja (luonnonmarjat),variksenmarja (variksenmarjakasvit, variksenmarjat)

Edesmennyt kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju mainitsee kirjassaan kolttasaamelaisista, että variksenmarja on ollut ainoa marja, jota koltat ovat keränneet talven varoiksi. Marjoja sitten lisättiin jäisinä keiton sekaan tai niiden päälle kaadettiin kuumaa poronrasvaa. Saamelaiset ovat tehneet kaarnikasta myös ns. kappatialmas-herkkua, jossa marjat survottiin poronmaitoon tai heraan, survos säilöttiin ja annettiin jäätyä.

Kiiruna koiras.
Kiiruna selviää talvesta syömällä kaarnikkaa. Kiiruna koiras. Kuva: Risto Salovaara linnut,kiiruna,vesilinnut

Kaarnikalla on hoidettu kuumetta, päänsärykyä ja väsymystä. Sillä on pystytty myös ehkäisemään keripukkia pitkän talven aikana. Variksenmarjassa onkin enemmän C-vitamiinia kuin esimerkiksi puolukassa.

Kaarnikka on ollut ja on tärkeää ravintoa myös pienille ja isoille eläimille kärpistä karhuihin. Kaarnikan avulla esimerkiksi kiiruna selviää kylmästä talvesta tunturissa. Marjat säilyvät pilaantumatta talven yli, minkä vuoksi ne ovat tärkeimpiä ravinnonlähteitä myös muuttolinnuille.

Kaarnikka soveltuu erinomaisesti säilöntään

Hillojen ja mehujen keittäminen ei Suomessa ole kovin vanha perinne. Tavalliselle kansalle siihen oli varaa oikeastaan vasta, kun sokerin hinta laski 1900-luvun alussa, aikaan jolloin rautatie oli rakennettu ja sokerijuurikkaan viljely aloitettu.

Yleensä marjat ovat parhaimmillaan tuoreina, mutta kaarnikkaa kannattaa ehdottomasti myös säilöä. Tuoreeltaan moni saattaa mieltää kaarnikan maun oudoksi, mutta yllättyy, kuinka hyvää mehua ja hilloa siitä saa.

Toisille taas kaarnikka maistuu sellaisenaan ilman sokeria. Savukoskelainen Anu Tossavainen kertoo, että kaarnikka on yksi häneen lempimarjoistaan, maultaan miellyttävä ja monipuolisesti käytettävä.

Päivä ei voi mennä persielleen, kun kulauttaa aamulla ensimmäiseksi lasillisen kaarnikkamehua kitusiin.― @anutossavainen

Anu tekee kaarnikasta tuoremehua kuumentamatta, jolloin marjan terveelliset ominaisuudet saadaan paremmin hyödynnettyä. Hunajalla makeutettu mehu on Anun mukaan oikea antioksidanttipommi, jota kannattaa nauttia aamuisin laimentamattomana.

– Päivä ei voi mennä persielleen, kun kulauttaa aamulla ensimmäiseksi lasillisen kaarnikkamehua kitusiin, Anu hehkuttaa Instagramissa.

Kaarnikkamehua pullossa ja kaarnikkahilloa purkissa
Kaarnikkamehu on täyteläisen tummaa ja hillo marjaisaa. Kaarnikkamehua pullossa ja kaarnikkahilloa purkissa Kuva: Sara Vertanen/Yle Säilöntä,variksenmarja (luonnonmarjat),Variksenmarja,kaarnikkahillo

Mehun ohella Anu on tehnyt kaarnikasta myös hilloa ja perinteistä kiisseliherkkua, johon loppuvaiheessa lisätään lakkoja.

– Olen myös joskus kokeillut valmistaa yrttisuolaa, jossa on variksenmarjaa mukana. Se antaa kauniin värin ja maun, sopii sekä lihalle että kalalle.

Kaarnikkatuoremehun ohje

1,5 litraa kaarnikoita (tuoreena tai pakastettuna)
1 litra vettä
15-20g sitruunamehua
hunajaa

Survo marjat. Lisää vesi ja sitruunamehu. Säilytä seosta viileässä viikon verran. Sekoita välillä. Siivilöi mehu siiviläkankaan läpi, makeuta pienellä määrällä hunajaa tai sokeria. Kuori vaahto pois pinnalta ja pullota. Mehu säilyy viileässä.

Iisalmelainen Jonna Pehkonen alkoi kiinnostua variksenmarjasta, kun sitä tuli poimuriin mustikkaa ja puolukkaa poimiessa. Jonna on valmistanut kaarnikkamehusta hyytelöä, joka sopii hyvin esimerkiksi juustokakkuun.

– Mehu kannattaa laskea harson läpi ennen sokerin lisäämistä, niin ei jää sattumia, Jonna opastaa.

Kaarnikkahyytelön ohje

1 litra kaarnikkamehua
800-1000g sokeria

Mittaa mehu ja sokeri kattilaan. Sekoita kunnes sokeri liukenee. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia sekoittamatta. Tee hyytelötesti: ota ruokalusikallinen seosta kylmälle lautaselle, jäähdytä nopeasti jääkaapissa tai pakastimessa. Tee lusikalla hyytelöön vako. Jos vako ei umpeudu, jatka keittämistä ja tee taas uusi testi, kunnes se umpeutuu, jolloin hyytelö on valmista. Lopuksi kuori vaahto ja purkita hyytelö kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje hyvin ja säilytä viileässä.

Skip Instagram post

Jos variksenmarjan maku ei erityisemmin miellytä, kannattaa kokeilla yhdistää sitä johonkin hapokkaampaan marjaan, kuten mustaherukkaan. Annin Uunissa -leivontablogia pitävä Anni kehitti Yle Luonnolle Mennään metsään -kampanjaan liittyen upean kaarnikkakakun, jonka väliin tuli kardemummalla maustettua kaarnikkamustaherukkahilloa. Ota Annin resepti talteen.

– Kun maistoin pakastettua marjaa sulaneena, niin siinä oli kyllä aika hurja maku. Olin itsekin aika yllättynyt, miten ihana kakusta tuli, Anni kertoo.

Bloggaaja Anni ja valmis kaarnikkakakku
Annin kaarnikkakakun pohjassa on valkosuklaata ja välissä kaarnikkamustaherukkahilloa sekä vaniljarahkakermatäyte. Bloggaaja Anni ja valmis kaarnikkakakku Kuva: Sara Vertanen/Yle leipominen,kakut,Variksenmarja,kaarnikkakakku

Kaarnikka sopii erinomaisesti viininvalmistukseen

Norjassa kaarnikkaviinillä on pitkät perinteet, siellä sitä on valmistettu jo 1100-luvulla, kuningas Sverre Sigurdinpojan ajoista lähtien. Tarinan mukaan saksalaiset olivat tuoneet maahan niin paljon viiniä, että siitä oli tullut yhtä halpaa kuin oluesta, minkä seuraksena kansa humaltui. Kuningas Sverren valistuspuheen myötä viinin maahantuonti lopetettiin.

Färsaarten karun luonnon keskellä kasvaneella Sverrellä oli ilmeisen hyvät tiedot luonnonantimien hyödyntämisestä ja hän ehdottikin, että tuontiviinin sijasta alettaisiin tehdä viiniä kaarnikoista. Osaamistaan hän jakoi myös Grönlantiin ja Islantiin.

Variksenmarja ja sen varpu, grafiikka
Variksenmarja ja sen varpu, grafiikka Kuva: Annukka Palmén-Väisänen/Yle variksenmarja (luonnonmarjat)

Suomalaisilla marjaviinien valmistajilla on erittäin hyviä kokemuksia variksenmarjasta – ainakin jos sitä käyttää muiden, mielellään hapokkaiden luonnonmarjojen rinnalla. Marja on helppo puristaa ja se on mehukas.

Marjaviinialan yrittäjä Terttu Nurmela Ranua Revontuli Oy:stä on valmistanut kaarnikkaviiniä jo parikymmentä vuotta. Hänen kokemuksensa on, että pelkästä variksenmarjasta koostuva viini on hankala saada käymään. Kotiviinin valmistajalta vaaditaankin kärsivällisyyttä ennen kuin onnistuneeseen lopputulokseen päästään.

– Käyminen helpottuu jos yhdistää kaarnikkaan vaikkapa ripauksen mansikkaa, Nurmela vinkkaa.

Tumma variksenmarja on oivallinen väriaine, joka tuo viiniin syvyyttä.

Variksenmarja on viininvalmistajien suosiossa erityisesti siitä syystä, että se on oivallinen väriaine, joka pieninäkin määrinä käytettynä tuo viinille syvyyttä. Rönnvikin Viinitilalla Pälkäneellä variksenmarjaa on yhdistetty mustaherukkaan, josta on saatu täyteläistä tummaa viiniä, joka sopii hyvin ruokaviiniksi.

– Mehun kanssa kannattaa ainakin kotivalmistuksessa olla tarkkana, ettei sitä valu lattialle tai roiskiinnu seinille. Se väri ei nimittäin lähde sitten millään pois, opastaa Eila Rönni.

Variksenmarjan plussat

  • helppo poimia, ei värjää käsiä
  • pitkä poiminta-aika, hyvä säilyvyys - voi säilöä myös veteen
  • helppo pakastaa, marjat pysyvät kauniina ja kokonaisina myös sulaneina
  • kuivaaminen helppoa ja nopeaa
  • erinomainen janon sammuttaja ja mehumarja
  • viini upean väristä ja maultaan miellyttävän pehmeää

Kaarnikka on terveysmarja

Variksenmarja on kuitupitoinen marja. Kuitu ylläpitää suoliston terveyttä, estää ummetusta, antaa kylläisyyden tunnetta, tasoittaa verensokerin vaihteluita, alentaa veren kolesterolia ja sen on todettu myös ehkäisevän paksusuolen syöpää.

Useinkaan ei tulla ajatelleeksi, että tuontihedelmissä on vähemmän kuitua kuin luonnonmarjoissa. Useimmissa luonnonmarjoissa kuitua on noin 3 grammaa 100 grammassa, variksenmarjassa sitä on jopa 5,6g/100g.

Tärkein ominaisuus on korkea antosyaanipitoisuus

Variksenmarja on myös hyvä flavonoidien lähde, erityisen paljon se sisältää ns. antosyaaneja – luonnon tummia väriaineita – jotka edistävät terveyttä ja voivat estää monia hitaasti eteneviä sairauksia. Marjojen sisältämät yhdisteet toimivat elimistöä suojaavina antioksidantteina. Variksenmarjalla kokonaisantioksidanttipitoisuus on suurempi kuin monella muulla marjalla.

Punaherukoita, taustalla mustaherukoita
Kaarnikka sopii hyvin herukoiden kanssa. Marjoja tulisi syödä noin 2 dl päivässä, monipuolisesti eri marjoja yhdistellen. Punaherukoita, taustalla mustaherukoita Kuva: Sara Vertanen/Yle marjat,punaherukka

Antosyaanipitoisia marjoja käytetään Aasian maissa elintarvike- ja lääketeollisuuden raaka-aineena. Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio kertoo, että myös Suomessa on muutama yritys aloittanut antosyaaniuutteiden valmistuksen.

– Toivottavasti variksenmarja saa jatkossa huomattavasti lisäkäyttöä erilaisten superfoodien, ravintolisien ja kosmetiikkatuotteidenkin valmistuksessa, Moisio pohtii.

Mitä ovat flavonoidit, antosyaanit ja antioksidantit?

Flavonoidit ovat kasveissa esiintyviä, fenolirakenteisia yhdisteitä, joilla osalla on tutkitusti myös hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Variksenmarjan arvokkaimmat flavonoidit ovat ns. antosyaanit, jotka käytännössä ovat sinisiä, punaisia ja mustia väriaineita. Mitä tummempi marja on kyseessä, sitä enemmän se sisältää antosyaaneja. Pohjoisen valoisat kesäyöt lisäävät marjojen antosyaanipitoisuuksia.

Fenoliyhdisteet toimivat elimistössä antioksidantteina. Ne suojaavat soluja ja niiden rakennusaineita vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta, jotka liittyvät moniin hitaasti kehittyviin sairauksiin kuten sydän- ja verisuonitauteihin tai syöpään.

Kaikissa marjoissa on enemmän antioksidantteja kuin hedelmissä tai vihanneksissa.

Marjojen kokonaisantioksidanttipitoisuudet
Marjojen kokonaisantioksidanttipitoisuudet Marjojen kokonaisantioksidanttipitoisuudet Kuva: Annukka Palmén-Väisänen/Yle marjat,taulukot,antioksidantit

Tietoa variksenmarjasta

Variksenmarja ja sen varpu, grafiikka
Variksenmarja ja sen varpu, grafiikka Kuva: Annukka Palmén-Väisänen/Yle variksenmarja (luonnonmarjat),Variksenmarja
  • Tieteellinen nimi: Empetrum nigrum
  • Suomessa kasvaa kaksi variksenmarjan alalajia: etelänvariksenmarja (ssp. nigrum), ja pohjanvariksenmarja (ssp. hermaphroditum).
  • Pohjanvariksenmarja on runsassatoisempi, kookkaapi ja maukkaampi kuin etelänvariksenmarja.
  • 10–30 cm korkea varpu, kasvaa pääasiassa kuivilla ja kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla sekä aapasoiden rämemättäillä
  • Kukkii huhti-kesäkuussa
  • Satokausi heinäkuun loppupuolelta lumentuloon saakka.
  • Paras poiminta-aika elokuun alkupuolella, ylitalvisia marjoja voi poimia myös keväällä.
  • Luumarja, eli marjan sisällä on siemen
  • Maku on mieto ja hieman hapan
  • Hyvä ravintokuidun ja flavonoidien lähde, sisältää erityisen paljon antosyaaniyhdisteitä

Variksenmarja vai kaarnikka?

Marjojen nimet vaihtelevat alueittain. Kun kyseessä on huonommin tunnettu marja, olisiko mielestäsi parempi käyttää vain yhtä nimeä, että tiedetään mistä puhutaan? On pohdittu, kuulostaako kaarnikka myönteisemmältä kuin variksenmarja. Mitä mieltä sinä olet? Kumpaa nimeä sinä haluaisit käyttää? Jatketaan keskustelua kommenteissa. Kommentointi on auki Mennään metsään -kampanjan loppuun asti 7.10.2018.

Lähteet:

Lue myös:

Kommentit