Hyppää pääsisältöön

Suomalaiset jokamiehenoikeudet – maailman laajimmat oikeudet mennä metsään!

Mies hyppää veteen.
Pulahdus metsälampeen - kiitos jokamiehenoikeuksien! Mies hyppää veteen. Kuva: Tommaso Fornoni / Unsplash jokamiehenoikeudet,mennään metsään

Mennään metsään, pulahdetaan luonnonvesiin, herkutellaan luonnon antimilla – koska me voimme! Suomessa saa liikkua ja tehdä luonnossa asioita, mistä monessa muussa maassa vain haaveillaan.

Maastopyöräily, metsäjooga, luontokuvaus, swim run – koska kaikki eivät saa kiksejä marjanpoiminnasta! Onneksi metsässä voi tehdä paljon muutakin.

Luonnossa liikkuminen ei olisi mahdollista ilman jokamiehenoikeuksia.

Kristiina Komulainen kallioisessa metsässä, vierellä teltta.
Kristiina Komulainen kallioisessa metsässä, vierellä teltta. Kuva: Victor Engström Kristiina Komulainen,metsä

Ulkoilmaharrastukset ovat se suomalaisten juttu

Vaikka nykyään suomalaisten ei enää tarvitsekaan hyödyntää metsän antimia henkensä pitimiksi, olemme yhä ulkoilmakansaa.

Ulkoilutottumuksiamme tutkitaan kymmenen vuoden välein, ja ulkona liikkumisen syyt ovat muuttuneet viime vuosina yllättävän vähän. Vuoden 2010 tutkimuksen mukaan kullakin meistä on keskimäärin 13 ulkoiluharrastusta sisältäen muun muassa koiran ulkoiluttamisen, luonnon katselemisen ja mökkeilyn – sekä vaikkapa oksien keräilyn ja pilkkomisen.

Harrastukset kertovat olennaisia asioita luontosuhteestamme, ja lista jäisi tyngäksi ilman jokamiehenoikeuksia. Marjastaminen ja sienestäminen esimerkiksi ovat niin suosittuja kansallisia harrastuksia, että jokamiehenoikeuksien puuttuessa vaikkapa suomalainen kesälomanvietto muuttuisi kertaheitolla!

Kaksi marjanpoimijaa kävelee metsässä
Kaksi marjanpoimijaa kävelee metsässä Kuva: Yle / Houman Taleghani marjanpoiminta,Marjastus

Tutustu jokamiehenoikeuksiin!

Otsikkokuva.
Otsikkokuva. Mennään metsään (kampanja),jokamiehenoikeudet

jokamiehenoikeudet
jokamiehenoikeudet jokamiehenoikeudet

jokamiehenoikeudet
jokamiehenoikeudet jokamiehenoikeudet

Jokamiehenoikeudet ovat sosiaalisia taitoja

Ympäristöfilosofiaan perehtynyt dosentti Markku Oksanen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että jokamiehenoikeuksissa on kyse myös sosiaalista taidoista.

– Ei ajeta metsässä toisia pois sieltä, minne heillä on oikeus mennä, vaan suvaitaan heitä, jotka poimivat liian liki.

– Ihmisten kokemus omasta reviiristä vaihtelee. Metsässä vilahtava marjanpoimija saattaa ärsyttää kovasti, mutta ei kuitenkaan ole sellainen haitta, johon jokamiehenoikeuksissa viitataan. Siksi mielipahalla ei voi perustella vaikkapa marjastuksen tai kulkemisen kieltämistä, vaan rajoitusten pitää perustua lakiin, selventää Suomen Ladun yhteiskuntasuhteista vastaava asiantuntija Anne Rautiainen.

Tea Turunen, Mikko Peltola, Jenni Antinaho
Tea Turunen, Mikko Peltola, Jenni Antinaho Kuva: Yle/Juha Korhonen liesjärvi

Paikallisia tulkintoja ja ohjeistuksia

Ikiaikaiset tapaoikeudet ja perinteet, joihin jokamiehenoikeudetkin perustuvat, ovat monen mielestä kansallisomaisuutta, johon ei ole kajoamista. Paikallisia tulkintoja kuitenkin on, kuten Ahvenanmaalla.

Maakunta ohjeistaa matkailijoita yöpymään muualla kuin luonnon helmassa tai luonnonsatamissa, marjoja ja sieniä saa kerätä kotitarpeiksi mutta ei kaupalliseen käyttöön ja sukeltamistakin säädellään lupamenettelyllä. Tätä perustellaan saariluonnon ominaispiirteillä ja haavoittuvuudella, mutta ohjeet eivät kuitenkaan perustu lainsäädäntöön, vaan paikalliseen käytäntöön.

– Aihe on hankala, koska tähän liittyy myös autonomiakysymys. Ehkä järkevintä on, että asia hoidetaan hallitusti kuten ohjeistuksella, jotta jäljet vapaasta matkailusta jäävät vähäisiksi. Lapissa on samanlaisia jännitteitä kalastamisen vuoksi, pohtii dosentti Markku Oksanen.

Kaksi miestä vetää ahkioita hangessa
Kaksi miestä vetää ahkioita hangessa Kuva: Wynand van Poortvliet / Unsplash.com Ahkio

Suomi, Ruotsi ja Norja samankaltaisia suhteessa jokamiehenoikeuksiin

Islannissa säädettiin jo 1200-luvulla laki (Jónsbók), jonka mukaan maanomistajan on sallittava satunnaiselle matkamiehelle oikeus pyydystää nälkäänsä esimerkiksi riekon ja kapustarinnan kaltaisia lintuja. Polttopuuta sai kerätä vain saaliin kypsentämiseksi.

Kapustarintaa pahimpaan nälkään, kourallinen hasselpähkinöitä...

Ruotsissa 1300-luvun lainsäädäntö takasi nälkäiselle kulkijalle luvan poimia kourallisen hasselpähkinöitä – mutta ei yhtään enempää. Pähkinöiden piti riittää kaikille halukkaille. Samantapaiset säännöt koskivat tammenterhoja, kaarnaa, tuohta ja niintä.

Kun Suomea alettiin asuttaa, luonto kuului kaikille. Kaskeaminen oli yksi jokamiehenoikeuden muoto. Alue kuului kaskeajalleen, mutta kun se jätettiin metsittymään, oikeus alueeseen raukeni ja siirtyi seuraavalle kaskenpolttajalle.

Utuinen metsä
Utuinen metsä Kuva: Yle / Asko Hauta-Aho metsä

Ennen 1700-luvulla alkanutta isojakoa metsä oli käytännössä kaikkien täällä asuvien yhteistä omaisuutta.

Yhteisen historian ansiosta säännöt ja tavat luonnossa liikkumisesta kehittyivät vuosisatojen kuluessa hyvin samankaltaisiksi Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Sen sijaan Tanskassa maanviljelyksestä tuli niin tärkeä elinkeino, että jokamiehenoikeudet jäivät naapurimaita suppeammiksi. Moneen asiaan tarvitaan siellä maanomistajan lupa.

Jopa itäisessä naapurimaassamme saa liikkua luonnossa Tanskaa vapaammin. Venäläiset ovatkin perinteisesti olleet innokkaita marjastajia, sienestäjiä, kalastajia ja metsästäjiä.

Jokamiehenoikeudet ovat suomalaisen elämäntavan kulmakiviä

Jokamiehenoikeudet ovat kulttuuri, johon kasvetaan

Kun jokamiehenoikeuksien kulttuurista, oikeudellista ja luontoliikunnallista merkitystä tutkittiin 25 vuotta sitten, jokamiehenoikeudet koettiin vahvasti kansalliseksi perusoikeudeksi, suorastaan suomalaisen elämäntavan kulmakiveksi. Niiden katsottiin toimivan hyvin käytännössä.

Två flickor paddlar en kanot genom en passage i vassen.
Två flickor paddlar en kanot genom en passage i vassen. Kuva: Yle/Linus Hoffman Kanootti,melonta,Parainen,Saaristomeri,vesiurheilu,melontaretkeily,Livia,Mela,melat

Toisaalta esiin nousi pelko luonnon turmeltumisesta, jos luonnossa liikkujien määrä esimerkiksi turismin myötä kasvaa ja ihmismassat vyöryvät joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Luonto ei kestä mitä tahansa.

– Joku suoraviivaisesti toimiva maastopyöräilijä voi ajatella, että hänellä on oikeus säästä riippumatta pyöräillä metsässä. Märässä maastossa renkaat voivati kuitenkin rikkoa pintakasvillisuutta ja jättää enemmän jälkiä, joten luonnon kestävyyttä ajatteleva pyöräilijä kääntää keulan kotiin ja palaa metsään paremmalla säällä. Luonnon kestävyyden ajattelu antaa jatkumon myös harrastukselle, pohtii asiantuntija Anne Rautiainen.

On vaikea kuvitella, että maassamme luovuttaisiin pitkistä perinteistä nauttia luonnosta jokamiehenoikeuksien sallimalla tavalla.

– Olemme jotenkin kasvaneet siihen kulttuuriin. Meidän ei tarvitse paljon ajatella mitä saa tehdä ja mitä ei, se vaan tiedetään, sanoo Markku Oksanen.

Äiti ja kaksi pikkupoikaa mustikkametsässä
Äiti ja kaksi pikkupoikaa mustikkametsässä Kuva: Yle / Houman Taleghani marjanpoiminta

Anne Rautiainen toivoo, että jokamiehenoikeuksista puhuttaisiin koulussa vielä enemmän, eri näkökulmista.

– Toivon myös, että lapsia viedään luontoon, koska kun he oppivat arvostamaan luontoa, he toimivat automaattisesti myös luontoa kunnioittaen ja siten haittaa aiheuttamatta. Tarvitaan opetusta ja valistusta, se on meidän kaikkien yhteinen tehtävä.

Rajoituksia vai mahdollisuuksia?

Turismi, vapaa-ajan viettoon liittyvät elinkeinot, sienestäminen sekä marjastaminen työllistävät ihmisiä, joten jokamiehenoikeudet ovat rahanarvoisia oikeuksia. Osittain ehkä siihenkin liittyen tuhannet metsätiet ympäri Suomen on varustettu puomein, kettingein ja kieltokyltein. Minun mättäälläni eivät muut poimi!

Takavuosina jokamiehenoikeuksia kavennettiin lakanpoiminnan osalta muutamissa Lapin kunnissa.

– Muistan lapsuudestani, kun Lappiin rakennettiin teitä. Etelästä saapui hillaturisteja, ja poimimisesta saatiin aikaan kiistoja, kertoo Markku Oksanen.

Puomi sulkee hiekkatien
Puomi sulkee hiekkatien Kuva: Yle / Tiina Jensen puomit

Anne Rautiainen tarkastelee jokamiehenoikeuksia rajoitusten sijaan mahdollisuuksina.

– Kun pyöräretkellä näkee tienposkessa kasvavia metsämansikoita, niitä voi täällä vapaasti pysähtyä poimimaan. Niissä maissa, joissa jokamiehenoikeuksia ei ole, marjanpoimijaa saatetaan tirvaista kuonoon, vertaa Rautiainen.

Ihminen ei saa aiheuttaa luonnolle "vähäistä suurempaa haittaa"

Jokamiehenoikeuksien varjolla ei kuitenkaan saa tehdä mitä tahansa. Piittaamattomus voi johtaa vaatimuksiin jokamiehenoikeuksien kaventamisesta.

bild på skräp som plockas up
bild på skräp som plockas up Kuva: Sandra Crawford/Yle Kämäräinen,Roska,Lapinjärvi

– Jokamiehenoikeuksista nauttiva ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa luonnolle, maanomistajalle eikä ympäristölle. Jos tehdään kiellettyjä asioita kuten avotuli, ja se leviää metsäpaloksi, niin silloin jotkut haluavat rajoittaa jokamiehenoikeuksia. Tapaus siis kaadetaan jokamiehenoikeuden syyksi, vaikka syypää oikeasti on piittaamaton törppö ihminen, kuvailee Suomen Ladun Anne Rautiainen.

Asiantuntijat varoittavat, että jokamiehenoikeuksien kaventamisella voi olla kokoansa paljon suurempi merkitys.

– Olisiko Suomi sitten kuten Britannia, jossa tiet ovat maaseudulla usein muurien ja aitojen reunustamia? Etenkin maaseudun ihmisiin jokamiehenoikeuksien poistaminen vaikuttaisi monella tavalla. Sitä paitsi omistaminen vaatii työtä: oma alue pitää merkitä, jos ei halua että muut liikkuvat siellä, pitää rakentaa muuri ja palkata vartijoita. Aika raskasta, toteaa Markku Oksanen.

Ollaan ylpeitä jokamiehenoikeuksistamme – ovathan ne maailman laajimmat!


Grafiikka: Annukka Palmén-Väisänen

Artikkeli päivitetty 18.5.2020/Tiina Jensen: Mennään metsään-kampanja on päättynyt.