Hyppää pääsisältöön

"Siellä missä kriisi, siellä myös tilaisuus" – Venäjän epävakaista ajoista huolimatta Eija Tervonen uskoi Fredriksonin lakkitehtaaseen

Arvo Tuomisen Tosi tarina: Ei mikään kettutyttö -dokumentissa (1999) seurataan Eija Tervosen elämää tehtaanjohtajana Venäjällä ja tutustutaan Fredriksonin lakkitehtaan historiaan. Samalla se on katsaus itänaapurimme silloiseen taloustilanteeseen ja byrokratiaan naisjohtajan silmin. Tehdas aloitti toimintansa jo vuonna 1887 ja Suomesta se siirrettiin laman keskeltä 1993 Venäjälle.

Milleniumin taitteessa Fredriksonin lakkitehdasta johtaa määrätietoinen Eija Tervonen. Tehdas sijaitsee Nevskyssä, Pietarin teollisuuskaupunginosassa ja rakennuksen nimi on Rabotši, työläinen. Punatiilitalon sisäpihaa koristavat omenapuiden lisäksi Vladimir Leninin patsas.

1990-luvulla Venäjällä riittää kriisejä, jonka takia harvat uskaltavat sijoittaa maahan. Edelleen monet yrityksistä tasapainoilevat kommunistisen ja kapitalistisen ajattelutavan välimailla.

Tervonen kertoo näkevänsä vaikeuksien sijaan 150 miljoonassa venäläisessä hyvän markkinaraon. Myös tuotantotilaa ja koulutettua työvoimaa olisi tarjolla pilvin pimein.

"Siellä missä kriisi, siellä myös tilaisuus", Eija Tervonen sanoo.

Korruptio ja talouden epävakaisuus luovat suuria haasteita yrittämiseen. Neuvostoliiton kaaduttua kukaan ei säädellyt yritysten toimintaa ja sama tilanne tuntuu jatkuvan liki kymmenen vuoden jälkeen. Myös toimiva pankkijärjestelmä hakee vielä uomiaan.

Venäjä haluaa pitää kiinni omasta maastaan. Se on pyhä – sitä ei myydä lännen kapitalisteille.― Eija Tervonen kuvaillessaan Venäjällä vallitsevaa ajatusmaailmaa.

Dokumentissa kuvataan, miten talouskriisin takia Venäjällä palkat laskevat ja ihmiset voivat huonosti. Tervonen silti uskoo lainsäädännön kehittyvän koko ajan, vaikkakin hän toteaa sen olevan hidasta.

Hattutehtaalla painetaan töitä viidenkymmenen alaisen voimin. Vaatteita tehdään myös turkiksista, eikä tehtaanjohtaja usko niiden suosion laantuvan Venäjällä.

"Venäläiset mieltävät, että turkis kuuluu Venäjään ja sen talveen. Joka ainoalla naisella on turkki. Se ei ole täällä mikään ylellisyystuote."

Eija Tervonen on pannut merkille kansakuntien ennakkoluuloja toisistaan puolin ja toisin. Esimerkiksi Venäjän ja Suomen hän toteaa olevan luonteiltaan hyvin erilaisia.

"Paljon olen ihmetellyt, miten naapureiksi ovat päätyneet kaksi aivan täysin erilaista kansakuntaa," Tervonen naurahtaa.

Sittemmin Fredrikson on siirtynyt osaksi suomalaista M.A.S.I Company -konsernia. Tervonen siirtyi vuonna 2010 maaliyritys Teknos Oy:n kauppa- ja rakennusmaalien vientipäälliköksi vastuualueenaan Venäjän markkinat.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa alettiin esittämään myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto