Tommi Kinnunen on kirjailija ja yläkoulun opettaja. Hänen suosituissa romaaneissaan Neljäntienristeys, Lopotti ja Pintti päähenkilöinä on yhteiskunnan syrjimiä ihmisiä. Entisen oppilaan tapaaminen sai Kinnusen miettimään myös vastuutaan opettajana.
Kinnunen oli käymässä Helsingissä ja Rautatieasemalla häntä tuli tervehtimään hänelle aivan tuntematon nuori nainen. Kinnunen ajatteli naisen olevan joku entinen oppilas, mutta ei keksinyt kuka.
Kävi ilmi, että nainen oli ollut Kinnusen oppilaana nimellä Jani, ja käynyt myöhemmin läpi sukupuolenkorjausprosessin.
– Se muutos mikä hänessä oli, oli todella positiiviseen suuntaan. Varuilla olevasta, hiljaisesta, vähän surumielisestä pojasta oli tullut todella iloinen ihminen.
Varuilla olevasta, hiljaisesta, vähän surumielisestä pojasta oli tullut todella iloinen ihminen.
Oppilaita pidetään Kinnusen mielestä liian helposti yhtenäisenä joukkona. Että kaikki jotka luokassa istuvat, ovat ehdottomasta heteroseksuaaleja tai viihtyvät omassa sukupuolessaan.
Ajatellaan, että esimerkiksi sukupuoliset tai seksuaaliset kysymykset jotenkin tulevat myöhemmin. Että yht’äkkiä kaksikymppisenä ihminen muuttuu joksikin, vaikka ei se olekaan totta.
– Kyllä sitä opettajana miettii, kuinka paljon osaa, vai osaako ollenkaan tukea kaikkia luokassa istuvia.
– Kyllä sitä opettajana miettii, kuinka paljon osaa, vai osaako ollenkaan tukea kaikkia luokassa istuvia.
Kinnunen kirjoitti tapaamisen herättämistä ajatuksista kolumnin, jonka voit lukea täältä.
Samaan aikaan yhteiskunta Kinnusen mukaan vaatii koululta koko ajan enemmän. Oli asia mikä tahansa, niin koulu hoitaa.
– Se johtaa siihen, että muutosta vaativat yhteiskunnalliset ongelmat kirjataan opetussuunnitelmaan ja oletetaan, että muutos menee perille. Ja jos ei mene, niin koulu on epäonnistunut. Että muun yhteiskunnan ei tarvitse tehdä yhtään mitään vaikkapa ylipainolle tai muille ongelmille.
Jos muutos ei mene läpi, niin koulu on epäonnistunut.
Katso tästä Tommi Kinnusen koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa.
