Hyppää pääsisältöön

Tutkija Tuula Juvonen on viihtynyt kodissaan niin vanhassa kulkutautisairaalassa kuin Manhattanilla

Tutkija Tuula Juvonen kuvattuna tiiliseinän edessä. Hänen päällä on nahkatakki ja t-paita, jossa teksti "batgirl".
Tuula Juvonen leikki lapsena Batmania ja teema elää edelleen. Tutkija Tuula Juvonen kuvattuna tiiliseinän edessä. Hänen päällä on nahkatakki ja t-paita, jossa teksti "batgirl". Kuva: Leena Pihkala Tuula Juvonen,kuusi kuvaa tuula juvosen elämästä

Tuula Juvonen on Tampereella asuva tutkija, jonka erikoisalaa ovat seksuaalisuuden ja sukupuolen teemat. Tutkijan katse on ulottunut esimerkiksi parlamentaariseen politiikkaan ja tamperelaiseen homohistoriaan. Akatemian ulkopuoliselle yleisölle Juvosen työ on tullut tutuksi hänen kirjoissaan Kaapista kaapin päälle ja Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia.

Opinnot ja työ ovat kuljettaneet Juvosta ympäri maailmaa jo lukioikäisestä asti. Feministisen heräämisen Juvonen koki opiskellessaan Saksassa arkkitehdiksi. Paikallinen teekkarikulttuuri oli seksististä, ja naisopiskelijat perustivatkin yliopistoon oman taukotilan, jonne meininkiä pääsi edes hetkeksi pakoon. Tuulan mieleen on jäänyt esimerkiksi rakennuskemian suullinen tentti, jossa Juvosen ei annettu osoittaa osaamistaan.

– Muilta kysyttiin visaisia kysymyksiä. Minulta kysyttiin, onko Suomessa paljon hyttysiä.

Tentissä mukana olleet miespuoliset opiskelijat suuttuivat Juvoselle, joka oli päästetty tentistä läpi helpommalla. Se turhautti, sillä Juvonen olisi itsekin halunnut vastata ihan oikeaan tenttikysymykseen. Tilanteeseen kiteytyi paljon siitä, millaista oli olla nainen ja ulkomainen Saksassa.

Välillä käy äitiä sääliksi, koska hän teki minulle järjettömän määrän pehmoleluja ja nukkeja.

Järvenpäässä lapsuutensa viettäneelle Juvoselle sukupuoleen liittyvät stereotypiat tuntuivat erityisen rajuilta. Hän oli kasvanut pihapiirissä, jossa selvää sukupuolijakoa ei ollut. Kaikki leikkivät yhdessä rosvoa ja poliisia, eikä kapeaa tyttömäisen tytön roolia tuputettu.

– Välillä käy äitiä sääliksi, koska hän teki minulle järjettömän määrän pehmoleluja ja nukkeja, hän tilittää.

Juvonen ei kuitenkaan tiennyt, mitä niillä tehdä. Niinpä hän vain leikkasi nukeilta hiukset pois.

Heterokulttuuri ylipäätään tuntui Juvosesta vieraalta, mutta pitkään hän ei oikein osannut sanoa miksi. Vaikkei hän nuorena ymmärtänyt, miksi pojista pitäisi kiinnostua. Oli hänelläkin poikaystäviä ja Saksassa myös avoliitto miehen kanssa.

Turhautuminen arkkitehtiopinnoissa ja avomiehen halu perustaa perhe tuntuivat kuitenkin mahdottomilta. Juvonen erosi miehestä, palasi Suomeen, muutti Tampereelle ja aloitti sosiaalipolitiikan opinnot.

Saksan vuosilta jäi kuitenkin ystävyys silloisen avomiehen äidin kanssa. Yhteys on säilynyt vuosikymmeniä.

Tampereen opiskeluvuodet olivat hektisiä ja hauskoja

Uudet ystävät olivat asuntopoliittisia aktivisteja. Yhteiseksi kodiksi löytyi kunnostettu kulkutautisairaala, jonne oli tehty opiskelija-asuntoja. Juvonen asui neljän naisen yhteisössä, 150 neliön asunnossa.

– Yhteisöelämä oli aivan mahtavaa. Meillä oli muutamia sääntöjä, jolla saimme sen pyörimään. Meillä oli tiskivuorolista ja periaatesääntö, että keittiön pöydällä ei naida, naurahtaa Tuula.

Yhteiselo jatkui sopuisasti vuosia. Ajat olivat hauskoja ja niin energisiä, että jälkikäteen Juvosesta tuntui kuin vuorokaudessa olisi ollut enemmän kuin 24 tuntia. Syynä saattaa olla se, että opiskelijan vapaus oli ennen suurempaa.

Kun me ensimmäistä kertaa heräsimme aamulla yhdessä sängystä, vilkaisin häntä ja kysyin "ollaankohan me sitten lesboja"?

Kun Juvonen ymmärsi olevansa lesbo, oivallus ei tuonut paineita, eikä kaapin ovi jäänyt kiinni häneltä tai hänen ensimmäiseltä naisystävältään.

– Kun me ensimmäistä kertaa heräsimme aamulla yhdessä sängystä, vilkaisin häntä ja kysyin "ollaankohan me sitten lesboja". Hän vastasi, että "kai me sitten ollaan", jonka jälkeen me nousimme sängystä ja kerroimme sen kaikille, jotka vain halusivat sen kuulla – ja niillekin, jotka eivät halunneet.

Juvosen gradun aihe käsitteli myös lesboutta. Hän tutki Hilda Käkikoskea, joka oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista. Kirjeenvaihdossaan Käkikoski käsitteli rakkauttaan toiseen naiseen. Yliopistolla aihevalintaa ei paheksuttu, mutta siihen ei ollut tarjolla myöskään erityistä apua.

Juvonen perusti vuonna 1990 lesbotutkimusverkoston.

– Se oli tapa olla kytköksissä muihin naisiin ja saada tukea omalle tekemiselleen, hän perustelee.

Suurempiin kuvioihin Juvonen sai kosketuksen, kun hän haki ja pääsi opiskelemaan New Yorkiin. Siellä homoseksuaalisuus oli täysin legitiimi tutkimuskohde, ja myös yliopiston ulkopuolella riitti aktiviteetteja.

Valtava asunto vaihtui manhattanilaisen huoneen nurkaksi, jossa ei ollut edes omaa ovea. Vuokrakin oli moninkertainen, vaikka alueessa oli vielä tuolloin ”rappiomeininkiä”.

Manhattanin lesbo- ja homoskene kiehtoi

Aktivismi ja akateeminen maailma olivat toisiinsa yhteydessä. Yhdessä opettajansa kanssa Juvonen kävi esimerkiksi lesbojen toimintaryhmän kokouksissa ja aidsiin sairastuneiden oikeuksia ajavan Act Up:in mielenosoituksissa. Kirjakaupoissa oli jatkuvasti tutkijoiden ja kirjailijoiden pitämiä luentoja.

– Se oli aika päräyttävää, kun sitä vertasi Suomeen, jossa ei 90-luvun alussa juuri lesboja näkynyt julkisuudessa, kertoo Juvonen tyytyväisenä.

Aika New Yorkissa oli rohkaisevaa ja voimauttavaa. Sitä seurasi kymmenen vuoden pätkä asumista Suomessa, mutta tutkijanura tarjosi pian uusia tilaisuuksia lähteä maailmalle. 2000-luvun puolella Juvonen on ehtinyt asua esimerkiksi Dublinissa, Berliinissä ja Lontoossa. Viimeksi hän oli vierailevana tutkijana Torontossa.

Ulkomailla asumisessa on ollut paljon hyviä puolia, mutta kumppaneille se on ollut raskasta.

Siinä oli omanlaistaan hulluutta, joka minua on ilmeisesti aina puhutellut.

Nykyisen kumppaninsa kanssa hän asuu samassa kaupungissa, muttei enää saman katon alta. Ritva ja Tuula löysivät toisensa vuonna 2011.

– Ajattelin, että tätä sinkkuelämää on katseltu tarpeeksi ja voisin ajatella taas parisuhteen solmimista. Ja mitä tekee keski-ikäinen lesbonainen etsiessään kumppania? Hänhän menee nettiin, ja sieltä löysin tulevan kumppanini ilmoituksen. Silloin en kyllä ajatellut meidän ryhtyvän seurustelemaan, koska hän asui Vääksyssä ja minä en edes tiennyt missä se on.

Ilmoituksessa kuitenkin oli sitä jotakin, sillä se oli kaikkea muuta kuin tekoreipas tai sievistelevä.

– Siinä oli omanlaistaan hulluutta, joka minua on ilmeisesti aina puhutellut, hän analysoi.

Kun Ritva tuli Tampereelle, se oli menoa. Naiset ryhtyivät oikopäätä seurustelemaan. Välissä he ovat eronneet, mutta palanneet takaisin yksiin, ja ovat nyt hyvin tyytyväisiä tilanteeseen.

Ritva on tuonut Tuulan elämään paitsi kissoja ja oopperaa, mutta myös käytännönläheisyyttä. Nyt hän esimerkiksi tietää, miten betoniseinä tasoitetaan. Tutuksi ovat tulleet myös iskuporakone ja pistosaha, joiden olemassaolosta hänellä ei ennen ollut tietoakaan.

– Välillä Ritva pyörittelee silmiään ja ihmettelee, miten ylipäätänsä pärjään elämässä. Olen hajamielinen ja arkiset asiat eivät aina ole mielen päällä, hän tunnustaa.

Eroavaisuuksia tasoittaa myös jatkuva huulenheitto.

– Huumorintajut lyövät hyvin yhteen, eivätkä juttumme kestä aina päivänvaloa, nauraa Tuula.

Yhdessä naiset uivat avannossa, tapaavat ystäviä ja myös Ritvan aikuisia lapsia. Arki Tampereella tuntuu hyvältä. Kaupunki tuntuu erityisen rakkaalta nyt, sillä Juvonen työskentelee tällä hetkellä kollegiumtutkijana Turun yliopistossa.

Kaukokaipuuta ei ole kuitenkaan kokonaan selätetty. Kuudenneksi kuvaksi, jota ei ole vielä otettu, Juvonen valitsisi miljööksi japanilaisen kylpylän. Ne ovat paikkoja, joihin Juvonen haluaisi palata aina vain uudestaan ja uudestaan.

Leena Pihkala

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele täällä kaupungistumisesta!

    Onko Suomi kohta vain yksi kaupunki?

    o kolme vuotta peräkkäin Suomessa on syntynyt vähemmän ihmisiä kuin on kuollut. Väestönkasvu on maahanmuuton varassa. Maaseutu ja kohta myös taajamat ja pikkukaupungit näivettyvät, Missä asumme ja mitä teemme parin vuosikymmenen kuluttua, sitä pohditaan nyt alkavassa Mikä maksaa-ohjelmassa.

  • Merenkulkija Pekka Piri toteutti unelmamatkansa viikinkien reittiä pitkin

    Hurja matka avoveneellä Islantiin onnistui.

    Merenkulkija Pekka Piri, joka toteutti unelmansa 25 vuotta sitten. Hän ajoi yhdessä merikapteeni Matti Pullin kanssa avoveneellä Islantiin. Merimatka vaati ponnistusta, sitkeyttä sekä kumppanuutta. Sittemmin Pekka Piri on tehnyt matkan yhä uudelleen mielessään, muistoissaan ja ajatuksissaan.

  • Keskustele tässä muodista ja vaateteollisuudesta!

    Suomalaisen muotibisneksen vaiheita

    Vielä 1980 tekstiili- ja vaatetusala työllisti 25 000 suomalaista ja vaatteet olivat tärkeä vientiala. Nykyään vaateteollisuudesta leipänsä saa noin 5000 ihmistä. Nyt kotimainen vaatevalmistus on jälleen pikku hiljaa elpymässä ja ala tähyää uudestaan vientimarkkinoille. Lisäksi Suomessa kehitellään myös uuden sukupolven kankaita, jotka valmistetaan puukuidusta.

  • Keskustele muutosliikkeestä

    Mikä saisi ihmiset vaatimaan muutoksia?

    Miksi ihmiset sopeutuvat maailman vääryyksiin niin ihmeteltävän hyvin? Miksi he eivät vaadi oikeudenmukaisuutta? Toisten palkka ei riitä edes ruokaan, toiset nostavat miljoonaoptioita. Miksi ihmiset tyytyvät tästä tilanteesta vain toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka eikä asialle tehdä mitään?

  • Jaakko Valvanne puhuu hyvän vanhuuden puolesta

    Jaakko Valvanne toivoo vanhusten kotihoidon lisäämistä.

    Jaakko Valvanne puhuu hyvän vanhuuden puolesta Geriatrian professori, emeritus, Jaakko Valvanne on koko uransa puhunut vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään kotihoitoa pitäisi kehittää niin hyväksi, että iäkkäät ihmiset voivat halutessaan asua loppuun asti kotona ja elää siellä oman rytminsä mukaan.

  • Keskustele tässä vaalirahoituksesta!

    Suomalainen vaalirahoitus

    Vaalikampanjat ovat käyneet yksittäisille ehdokkaille yhä kalliimmiksi. Ketkä ehdokkaista saavat rahoitusta helposti ja ketkä eivät? Millaisia harmaan alueen ongelmia vaalirahoitukseen liittyy? Vieraina ovat vaalikampanjointia tutkinut valtiotieteiden tohtori Erkka Railo ja tilintarkastuspäällikkö Jaakko Eskola.

  • Keskustele hyvinvointivaltiosta

    Pitäisikö hyvinvointivaltioaatetta päivittää?

    Passivoiko sosiaaliturva ihmisiä liikaa? Onko työn tekemisen arvo unohdettu? Vai onko hyvinvointivaltioaate edelleen pätevä? Onko sen edustama järjestelmä oikeudenmukainen?

  • Keskustele mielenterveyspalveluista

    Kuka pitää mielenterveyskuntoutujien puolta

    Ohjelmassa keskustellaan mielenterveyspalveluiden, erityisesti asumispalveluiden, kilpailuttamisesta. Mitä ajatuksia keskustelu sinussa herättää? Oletko itse tai onko joku läheisistäsi käyttänyt mielenterveyspalveluja? Oletko ollut saamaasi palveluun tyytyväinen? Miten mielenterveyspalveluja pitäisi mielestäsi kehittää?

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.