Hyppää pääsisältöön

Tutkija Tuula Juvonen on viihtynyt kodissaan niin vanhassa kulkutautisairaalassa kuin Manhattanilla

Tutkija Tuula Juvonen kuvattuna tiiliseinän edessä. Hänen päällä on nahkatakki ja t-paita, jossa teksti "batgirl".
Tuula Juvonen leikki lapsena Batmania ja teema elää edelleen. Tutkija Tuula Juvonen kuvattuna tiiliseinän edessä. Hänen päällä on nahkatakki ja t-paita, jossa teksti "batgirl". Kuva: Leena Pihkala Tuula Juvonen,kuusi kuvaa tuula juvosen elämästä

Tuula Juvonen on Tampereella asuva tutkija, jonka erikoisalaa ovat seksuaalisuuden ja sukupuolen teemat. Tutkijan katse on ulottunut esimerkiksi parlamentaariseen politiikkaan ja tamperelaiseen homohistoriaan. Akatemian ulkopuoliselle yleisölle Juvosen työ on tullut tutuksi hänen kirjoissaan Kaapista kaapin päälle ja Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia.

Opinnot ja työ ovat kuljettaneet Juvosta ympäri maailmaa jo lukioikäisestä asti. Feministisen heräämisen Juvonen koki opiskellessaan Saksassa arkkitehdiksi. Paikallinen teekkarikulttuuri oli seksististä, ja naisopiskelijat perustivatkin yliopistoon oman taukotilan, jonne meininkiä pääsi edes hetkeksi pakoon. Tuulan mieleen on jäänyt esimerkiksi rakennuskemian suullinen tentti, jossa Juvosen ei annettu osoittaa osaamistaan.

– Muilta kysyttiin visaisia kysymyksiä. Minulta kysyttiin, onko Suomessa paljon hyttysiä.

Tentissä mukana olleet miespuoliset opiskelijat suuttuivat Juvoselle, joka oli päästetty tentistä läpi helpommalla. Se turhautti, sillä Juvonen olisi itsekin halunnut vastata ihan oikeaan tenttikysymykseen. Tilanteeseen kiteytyi paljon siitä, millaista oli olla nainen ja ulkomainen Saksassa.

Välillä käy äitiä sääliksi, koska hän teki minulle järjettömän määrän pehmoleluja ja nukkeja.

Järvenpäässä lapsuutensa viettäneelle Juvoselle sukupuoleen liittyvät stereotypiat tuntuivat erityisen rajuilta. Hän oli kasvanut pihapiirissä, jossa selvää sukupuolijakoa ei ollut. Kaikki leikkivät yhdessä rosvoa ja poliisia, eikä kapeaa tyttömäisen tytön roolia tuputettu.

– Välillä käy äitiä sääliksi, koska hän teki minulle järjettömän määrän pehmoleluja ja nukkeja, hän tilittää.

Juvonen ei kuitenkaan tiennyt, mitä niillä tehdä. Niinpä hän vain leikkasi nukeilta hiukset pois.

Heterokulttuuri ylipäätään tuntui Juvosesta vieraalta, mutta pitkään hän ei oikein osannut sanoa miksi. Vaikkei hän nuorena ymmärtänyt, miksi pojista pitäisi kiinnostua. Oli hänelläkin poikaystäviä ja Saksassa myös avoliitto miehen kanssa.

Turhautuminen arkkitehtiopinnoissa ja avomiehen halu perustaa perhe tuntuivat kuitenkin mahdottomilta. Juvonen erosi miehestä, palasi Suomeen, muutti Tampereelle ja aloitti sosiaalipolitiikan opinnot.

Saksan vuosilta jäi kuitenkin ystävyys silloisen avomiehen äidin kanssa. Yhteys on säilynyt vuosikymmeniä.

Tampereen opiskeluvuodet olivat hektisiä ja hauskoja

Uudet ystävät olivat asuntopoliittisia aktivisteja. Yhteiseksi kodiksi löytyi kunnostettu kulkutautisairaala, jonne oli tehty opiskelija-asuntoja. Juvonen asui neljän naisen yhteisössä, 150 neliön asunnossa.

– Yhteisöelämä oli aivan mahtavaa. Meillä oli muutamia sääntöjä, jolla saimme sen pyörimään. Meillä oli tiskivuorolista ja periaatesääntö, että keittiön pöydällä ei naida, naurahtaa Tuula.

Yhteiselo jatkui sopuisasti vuosia. Ajat olivat hauskoja ja niin energisiä, että jälkikäteen Juvosesta tuntui kuin vuorokaudessa olisi ollut enemmän kuin 24 tuntia. Syynä saattaa olla se, että opiskelijan vapaus oli ennen suurempaa.

Kun me ensimmäistä kertaa heräsimme aamulla yhdessä sängystä, vilkaisin häntä ja kysyin "ollaankohan me sitten lesboja"?

Kun Juvonen ymmärsi olevansa lesbo, oivallus ei tuonut paineita, eikä kaapin ovi jäänyt kiinni häneltä tai hänen ensimmäiseltä naisystävältään.

– Kun me ensimmäistä kertaa heräsimme aamulla yhdessä sängystä, vilkaisin häntä ja kysyin "ollaankohan me sitten lesboja". Hän vastasi, että "kai me sitten ollaan", jonka jälkeen me nousimme sängystä ja kerroimme sen kaikille, jotka vain halusivat sen kuulla – ja niillekin, jotka eivät halunneet.

Juvosen gradun aihe käsitteli myös lesboutta. Hän tutki Hilda Käkikoskea, joka oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista. Kirjeenvaihdossaan Käkikoski käsitteli rakkauttaan toiseen naiseen. Yliopistolla aihevalintaa ei paheksuttu, mutta siihen ei ollut tarjolla myöskään erityistä apua.

Juvonen perusti vuonna 1990 lesbotutkimusverkoston.

– Se oli tapa olla kytköksissä muihin naisiin ja saada tukea omalle tekemiselleen, hän perustelee.

Suurempiin kuvioihin Juvonen sai kosketuksen, kun hän haki ja pääsi opiskelemaan New Yorkiin. Siellä homoseksuaalisuus oli täysin legitiimi tutkimuskohde, ja myös yliopiston ulkopuolella riitti aktiviteetteja.

Valtava asunto vaihtui manhattanilaisen huoneen nurkaksi, jossa ei ollut edes omaa ovea. Vuokrakin oli moninkertainen, vaikka alueessa oli vielä tuolloin ”rappiomeininkiä”.

Manhattanin lesbo- ja homoskene kiehtoi

Aktivismi ja akateeminen maailma olivat toisiinsa yhteydessä. Yhdessä opettajansa kanssa Juvonen kävi esimerkiksi lesbojen toimintaryhmän kokouksissa ja aidsiin sairastuneiden oikeuksia ajavan Act Up:in mielenosoituksissa. Kirjakaupoissa oli jatkuvasti tutkijoiden ja kirjailijoiden pitämiä luentoja.

– Se oli aika päräyttävää, kun sitä vertasi Suomeen, jossa ei 90-luvun alussa juuri lesboja näkynyt julkisuudessa, kertoo Juvonen tyytyväisenä.

Aika New Yorkissa oli rohkaisevaa ja voimauttavaa. Sitä seurasi kymmenen vuoden pätkä asumista Suomessa, mutta tutkijanura tarjosi pian uusia tilaisuuksia lähteä maailmalle. 2000-luvun puolella Juvonen on ehtinyt asua esimerkiksi Dublinissa, Berliinissä ja Lontoossa. Viimeksi hän oli vierailevana tutkijana Torontossa.

Ulkomailla asumisessa on ollut paljon hyviä puolia, mutta kumppaneille se on ollut raskasta.

Siinä oli omanlaistaan hulluutta, joka minua on ilmeisesti aina puhutellut.

Nykyisen kumppaninsa kanssa hän asuu samassa kaupungissa, muttei enää saman katon alta. Ritva ja Tuula löysivät toisensa vuonna 2011.

– Ajattelin, että tätä sinkkuelämää on katseltu tarpeeksi ja voisin ajatella taas parisuhteen solmimista. Ja mitä tekee keski-ikäinen lesbonainen etsiessään kumppania? Hänhän menee nettiin, ja sieltä löysin tulevan kumppanini ilmoituksen. Silloin en kyllä ajatellut meidän ryhtyvän seurustelemaan, koska hän asui Vääksyssä ja minä en edes tiennyt missä se on.

Ilmoituksessa kuitenkin oli sitä jotakin, sillä se oli kaikkea muuta kuin tekoreipas tai sievistelevä.

– Siinä oli omanlaistaan hulluutta, joka minua on ilmeisesti aina puhutellut, hän analysoi.

Kun Ritva tuli Tampereelle, se oli menoa. Naiset ryhtyivät oikopäätä seurustelemaan. Välissä he ovat eronneet, mutta palanneet takaisin yksiin, ja ovat nyt hyvin tyytyväisiä tilanteeseen.

Ritva on tuonut Tuulan elämään paitsi kissoja ja oopperaa, mutta myös käytännönläheisyyttä. Nyt hän esimerkiksi tietää, miten betoniseinä tasoitetaan. Tutuksi ovat tulleet myös iskuporakone ja pistosaha, joiden olemassaolosta hänellä ei ennen ollut tietoakaan.

– Välillä Ritva pyörittelee silmiään ja ihmettelee, miten ylipäätänsä pärjään elämässä. Olen hajamielinen ja arkiset asiat eivät aina ole mielen päällä, hän tunnustaa.

Eroavaisuuksia tasoittaa myös jatkuva huulenheitto.

– Huumorintajut lyövät hyvin yhteen, eivätkä juttumme kestä aina päivänvaloa, nauraa Tuula.

Yhdessä naiset uivat avannossa, tapaavat ystäviä ja myös Ritvan aikuisia lapsia. Arki Tampereella tuntuu hyvältä. Kaupunki tuntuu erityisen rakkaalta nyt, sillä Juvonen työskentelee tällä hetkellä kollegiumtutkijana Turun yliopistossa.

Kaukokaipuuta ei ole kuitenkaan kokonaan selätetty. Kuudenneksi kuvaksi, jota ei ole vielä otettu, Juvonen valitsisi miljööksi japanilaisen kylpylän. Ne ovat paikkoja, joihin Juvonen haluaisi palata aina vain uudestaan ja uudestaan.

Leena Pihkala

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.