Hyppää pääsisältöön

Liikuntaprofessori ymmärtää väsyneitä vanhempia: moni huokaa helpotuksesta, kun nuori lopettaa urheiluharrastuksen

Kolme uimaria hyppäämässä uima-altaaseen pää edellä.
Kolme uimaria hyppäämässä uima-altaaseen pää edellä. Kuva: Unsplash/ Dylan Nolte uinti,liikuntaharjoitukset

Kun murrosikäinen ilmoittaa keskeyttävänsä pitkäaikaisen liikuntaharrastuksensa, moni vanhempi ja valmentaja hankaa vastaan - mutta monelle perheelle nuoren ilmoitus voi olla suuri helpotus.

Tämän tietää liikuntakasvatuksen professori Pasi Koski Turun yliopistosta.

– Vanhemmat ovat voineet kuskata lasta ja nuorta harrastukseen vaikka seitsemän vuotta muutaman kerran viikossa, ja välillä se on rankkaakin. Kun murrosikäinen ilmoittaa lopettavansa, niin vanhemman voi olla vaikea peittää helpotuksen huokausta, hän kertoo ymmärtäväisesti.

Pasi Koski ymmärtää vanhempien lisäksi myös urheiluharjoitukset päättänyttä nuorta.

Yksi johtopäätös tutkimuksessa, jossa Pasi Koski on ollut mukana, nimittäin oli, että liika kilpailu koululiikunnassa ja urheiluseuroissa saa nuoret lopettamaan liikkumisen. Tutkimuksessa seurattiin 2000 lapsen ja nuoren liikunta-aktiivisuutta 10 vuoden ajan.

Varhainen lajivalinta on liikuntakasvatuksen näkökulmasta kovin hölmö suuntaus― Pasi Koski

Kyselyn mukaan lapset ja nuoret saavat liikuntaharrastuksestaan eniten iloa kivojen kavereiden ja kehittymisen ansiosta. Sen sijaan kilpaileminen on todella tärkeää vain harvalle. Yhdelle viidestä kilpailut ovat tärkeä syy liikuntaharrastukseen, toiselle viidesosalle inhoa herättävä asia, lopuille ei kumpaakaan.

Pasi Koski muistuttaa Radio Suomen Illassa myös, että äkkinäisen innon hiipumiseen syynä voi olla tavoitteellisen liikuntaharrastuksen aikainen aloitusikä.

Hän pohtii, että jos seuratoiminta alkaa jo ennen kouluikää, kuka oikeastaan on valinnut lajin.

– Murrosiän kynnyksellä nuorelle voi tulla mieleen, etten ole tätä itse valinnut.

Suomessa murrosikäinen lopettaa tavoitteellisen urheiluharrastuksen useammin kuin muualla maailmassa. Koski kertoo, että 10-11-vuotiaiden kohdalla keskeyttämisluvut ovat ihan tavanomaisia, mutta tätä vanhempien keskeyttämismäärät ovat Suomessa kansainvälisesti verraten suuria.

Koripallopelin kori.
Koripallopelin kori. Kuva: Unsplash / Markus Spiske liikunta,koripallo

Hän neuvoo vanhempia pitämään liikuntalajien kirjon tarpeeksi laveana.

– Varhainen lajivalinta on liikuntakasvatuksen näkökulmasta kovin hölmö suuntaus. Päälaji valitaan keskimäärin yhdeksän vuoden ikäisenä - sen ikäisestä on vaikea sanoa, mikä olisi hyvä päälaji, Koski sanoo.

– Suurin osa lajeista on sellaisia, että jos hankkii monipuolisen, laajan liikuntapohjan ja kokemuksen, niin voi harrastaa kymmenenvuotiaaksi saakka, ja vasta sen jälkeen ruvettaisiin miettimään, mihin taipumukset ovat parhaimmat.

– Näin ymmärtääkseni tehdään Norjassa, hän heittää toimittaja Maria Jyrkäksen puhelinhaastattelussa.

– Miksi vain aikuiset saavat harrastaa?― Tutkimukseen osallistunut nuori

Pasi Kosken mielestä lapsilla ja nuorilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa ilman tavoite- ja kilpailutavelvoitteita. Urheiluseuroissa useimmiten tähdätään menestykseen.

Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa eräs haastatelluista nuorista ilmaisi Kosken mukaan turhautumisensa tutkijoille näin:

– Miksi vain aikuiset saavat harrastaa?

Radio Suomen Illassa lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen vaatimuksista olivat Mari jyrkäksen kanssa keskustelemassa Suomen Jääkiekkoliiton taitovalmentaja Kari "Kapa" Miettinen ja Voimistelu- ja urheiluseura Elisen valmennuspäällikkö Laura Ahonen.

Tutkimus: Liika kilpailu koululiikunnassa ja urheiluseuroissa saa nuoret lopettamaan liikkumisen

Katja Holmström ajoi illassa jopa 200 kilometriä, kunnes nosti kädet pystyyn ja luovutti – perheenäidin 5 vinkkiä, joilla lasten harrastusrumban saa poikki

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi