Hyppää pääsisältöön

Supersotilas Lauri Törni ei olisi pärjännyt toimistohommissa ja kotiarjessa – Esa Sirénin romaanisarja keskittyy rambon jatkosotaan

Lauri Törni kahlaa veressä.
Lauri Törni kahlaa veressä. Kuva: Johanna Aulen Lauri Törni

Sotakirjailija Esa Sirén on saanut valmiiksi neljän romaanin sarjan Suomen sotahistorian kenties legendaarisimmasta rambosta Lauri Törnistä. SS-joukoissa ja Vietnamissakin sotinut Törni on erittäin kiistelty hahmo: toisille Törni on sankari ja ihmemies, kun taas toisille maanpetturi, alkoholisti ja toimintaan addiktoitunut tappaja. John Wayne on esittänyt häneen perustuvaa hahmoa Hollywood-elokuvassa Vihreät baretit.
Nyt on aika kysyä, löytyikö mitään uutta?

Lauri Törnin sotilasura on maailmanlaajuisestikin vailla vertaa. Selvittyään Talvisodasta ja Jatkosodasta Törni teki harharetken Natsi-Saksan SS-joukkoihin, tuomittiin maanpetoksesta ja lusi vankilassa, kunnes pääsi 1950-luvulla aloittamaan uuden sotilasuran Yhdysvalloissa. Törni soti Vietnamissa erikoisjoukkojen salaisissa operaatioissa ja sai surmansa helikopterionnettomuudessa vuonna 1965.

Törnistä on jo kirjoitettu useampi elämäkerta. Elämäkerturi J. Michael Cleverleyn kohottaa Törnin kaikkien aikojen parhaimpien sotilaiden joukkoon. Törnin maine alkoi kasvaa jo talvisodan aikaisesta lehtijutusta Törnin ensimmäisestä sankariteosta. Kriittisyydestään tunnettu Juha Pohjosen ja Oula Silvennoisen Tuntematon Lauri Törni -kirja (2013) puolestaan jäljittää, että myytti luotiin kunnolla vasta 1990-luvulta lähtien. Sitä ennen Törnin teot ovat eläneet veteraanien jutuissa, joita käsiteltiin lähinnä lehdissä. YYA-sopimuksen ja Neuvostoliiton aikana Törnin kaltaisen sotasankarin käsittely oli kuitenkin kiusallista.

Esa Sirén on kirjoittanut neljä romaania Törnin jatkosodasta. Sirénin sotakirjat ovat faktiota, tiukasti lähteisiin perustuvaa kuvittelua. Sirénin sarja täydentää Törnin tunnettuja tekoja vähemmän tunnetulla materiaalilla. Kirjailijan periaatteena on, että kirjaan ei laiteta mitään, mikä ei ole löytynyt lähteistä, joita ovat veteraanien muistelut, sotapäiväkirjat, sotahistoriat ja sukulaisten kuulemat veteraanien tarinat. Sirén on tarkistanut kaikki lähteet, ja eräänkin kirja-arvostelun mukaan Siréniä ei saa kiinni historian vääristelystä.

Törnin sielu jää pimentoon

Esa Sirénin sotaromaaneissa tahti on hektinen, näkökulmat vaihtuvat usein, mutta hän ei harrasta ollenkaan henkilöidensä sielunelämän kuvausta, fokus on sotimisen ja rintamaelämän ulkoisessa kuvailussa, tarinan nykyhetkessä. Ajatukset pulpahtavat harvoin tekstistä esiin, silloinkin lyhyinä pyrähdyksinä. Henkilökuvaus toimii hemingwaylaisittain, ulkoisen toiminnan ja repliikkien kautta, mutta mukaan ei ole valikoitunut sellaisia repliikkejä, jotka paljastaisivat taisteilijoiden sisimpää.

Tietenkin sankarimyytin nykyisten ristiriitaisten tulkintojen takia Törnin kaltainen rambo olisi poikkeuksellisen kiinnostava kohde, kuten jo Paavo Rintalan Sissiluutnantti (1960) osoitti.

– Romaanin henkilöt esiintyvät oikeilla nimillään ja minun on vaikea mennä valottamaan, millainen jokin (tosipohjainen) henkilö oli henkisesti sielunelämältään.

Kirjailija olettaa, että metsään on silti liian helppo mennä, ja hän haluaa sinnikkäästi pysyä vain faktoissa. Kerran Sirén oli vähällä erehtyä kuvitellessaan sotilasta kiroilemassa ja juopottelemassa, kun tämä osoitautuikin uskovaiseksi.

– Jos kirjoitan että juo tai tupakoi, niin näin on myös ollut, sanoi Sirén.

Fiktiivisiä henkilöitä kuvatessaan Sirén sanoo voivansa ottaa täydet valtuudet, silloin kukaan ei pääse suuttumaan.

Arvoituksellinen Törni

Elämäkerran kirjoittajat mainitsevat, että Törnin persoonasta on vaikea saada syvällistä kuvaa, koska hän ei ollut puhelias eikä harrastanut kirjeiden tai päiväkirjan kirjoittamista. Eräs sotasairaalassa kirjoitettu runo kuvastaa sotapropagandan luomaa tavanomaista kostomentaliteettia.

Vähäpuheinen toiminnan mies Törni oli tunnetusti läheisillekin arvoitus.

– Törnin sisarkin sanoi haastattelussa, että Lauri oli hyvin pidättyväinen, rauhallinen, jopa juro. Mutta kun hän sai viinaa, niin sitten suu aukesi ja välittömästi tapahtui jotakin muutakin ikävämpää, kertoo Sirén.

Törnin tunteneet veteraanit Osasto Törnistä eivät myöskään ole pyrkineet päällikköään kovin syvällisesti kuvaamaan.

– Kyllä Törni varmasti oli juttumieskin, mutta henkisesti hän oli yllättävänkin vetäytyvä, vaikka oli niinkin pitkään samassa ryhmässä, tietää Sirén.

Törnin ajatusmaailmaan olisi ehkä ollut yksi reitti. Lähetit olivat luottomiehiä, joiden kanssa Törni lähti kalaan, kun operaatioiden välillä oli vapaata aikaa. Neljän päivää kala- ja ryyppyreissuilla on varmasti paljastunut asioita Törnin ajatuksista ja tunteista.

– Mutta en löytänyt tällaisia tietolähteitä, että olisin uskaltanut lähteä valaisemaan sitä tilannetta. Se on kyllä heikkous, tunnustaa Sirén.

Lauri Törni alias Larry Thorne i finsk, nazitysk och amerikansk uniform.
Lauri Törni alias Larry Thorne i finsk, nazitysk och amerikansk uniform. Kuva: CC / Vesteri, Para, Lauri Törni

Huono johtaja?

Lauri Törni oli maineikas sissipäällikkö ja tulokset puhuvat puolestaan, mutta hänen johtamistyyliään on kyllä kyseenalaistettu. Tunnetuin arvostelija on presidentti Mauno Koivisto. Esa Siréninkin neljännessä romaanissa Törnin hurjat jääkärit kuvataan kohtaus, jossa porukassa 1944 taistellut Mauno Koivisto toteaa, että ei Törni oikeastaan johtanut. Hän ei puhunut eikä selittänyt, vaan piti kulloisenkin operaation tiedon vain itsellään tiedossa.

– Tuo Mauno Koiviston kommentti on ikävällä tavalla jäänyt elämään tärkeimpänä kuvauksena Törnin johtamistaidoista. Jos kysyy hänen lähimmiltä miehiltään, he sanovat että Törni oli ilmiömäinen johtaja, sanoo Esa Sirén.

Esa Sirénin mukaan Mauno Koivisto koki stressaavana sen, että reissuun lähtiessä Törni ei suostunut kertomaan, mihin ollaan menossa ja mitä aiotaan tehdä. Sirén puolestaan ymmärtää Törnin toiminnan motiivin. Neuvostoliiton tiedustelulla oli tarkat tiedot suomalaisten komppanioista ja niiden päälliköistä. Vangiksi joutunut sotilas olisi saattanut paljastaa kaikki suunnitelmat kuulustelijoille.

– Jos Törni olisi vaikkapa kertonut, että ylihuomenna lähdetään Vääräkoskelle, hän olisi vaarantanut koko miehistönsä hengen, sillä vastustaja olisi saattanut olla jo paikalla väijymässä. Samalla tavoin toimivat kaukopartiot. Usein johtaja selitti suunnitelman sotilaille vasta, kun oli päästyy vihollisen linjojen taakse, sanoo Esa Sirén.

Sotilaat eivät ymmärtäneet, miksi Törnin piti seikkailla aina itse porukan kärjessä.

– Hän halusi toiminnallaan näyttää esimerkkiä. Näin hän ilmaisi, että on yhtä arvokas kuin kuka tahansa ryhmän jäsen, analysoi Sirén

Sotilaat olivat ihmetelleet, että mitä tehdään siinä tapauksessa, jos Törni saa surmansa.

– Törnin väitetään sanoneen, että ei siinä mitään, käännytte ympäri ja palaatte kotiin samaa reittiä, osaattehan te hiihtää kun latu on valmis, tietää Sirén.

Sirén painottaa, että kaikissa tilanteissa Törni ei ollut aivan ensimmäinen, vaan tuli yleensä tunnustelijaryhmän jälkeen pääjoukon ensimmäisenä.

– Vääräkosken taistelussa (1943) Törni oli yksin edessä ja kohtasi neuvostojoukot yksin. Siinä vaiheessa hän oli vähällä heittää henkensä. Se oli Törninkin mielestä hänen uransa vaarallisin hetki. Kun oma ryhmä pääsi avuksi, Törnin konepistooli oli epäkunnossa, ja se piti purkaa ennen kuin aseen sai taas toimimaan, selittää Sirén.

Sotakirjailija Esa Sirén
Esa Sirén on kirjoittanut neljä dokumentaarista sotaromaania Törnistä ja hänen sotilaistaan jatkosodassa. Sotakirjailija Esa Sirén Kuva: Marek Sabogal Esa Sirén

Sadistinen päällikkö vai hyvä valmentaja?

Mauno Koivisto halusi pienen harkinnan jälkeen mukaan Törnin sisseihin, koska tuossa yksikössä oli niin vähän normaalia tylsää vartiotoimintaa ja ruoka oli parempaa. Ryhmän vapaamuotoinen ja titteli- ja pokkurointivapaa käytös on herättänyt huomiota.

Sirénin romaaneissa johtaja ei kuitenkaan ole kovin kuunteleva tai empaattinen. Yleensä sotilaat pelkäävät, että Törni vetää turpaan, jos ei tykkää kuulemastaan.

Törnin sissien koulutusta on pidetty epäinhimillisenä. Hiihtoharjoitukset olivat 30-40 kilometriä umpihangessa 6 tiiliskiveä repussa tai pyöräiltiin pitkin korpia useita vuorokausia ilman kunnon unia. Esa Sirén selittää tämänkin positiivisen kautta.

– Törni toimi samaan tyyliin kuin kaukopartioporukat. Hän tiesi että fyysinen kunto on oleellinen, eikä hän antanut mitään armoa, jos huomasi että ryhmään tullut uusi sotilas ei selviä kuntoharjoituksista. Törni lähetti sotilaan tällöin takaisin entiseen yksikköön, selittää Esa Sirén.

Kaikki tiesivät, että Törni treenaa itse samalla tavalla, itseään säästelemättä.

Kirjailija selittää että sotilaat purnasivat rankoista harjoituksista, mutta myöhemmin tunnustivat, että kova kunto oli henkivakuutus. Ilman rankkaa suorituskykyä ei vuoden 1944 taukomattomasta sotimisesta olisi selvitty.

– Törni oli tehnyt heistä fyysisesti ylivoimaisen porukan, sanoo Sirén

Törni karsi porukasta pois sellaiset, jotka pelkäsivät tai uhosivat. Hän pyrki kasaamaan samanhenkisen, fyysisesti kovan ja pelkäämättömän ryhmän.

Törni ja Holger Pitkänen sissiretken jälkeen.
Lauri Törni ja hänen kakkosmiehensä luutnantti Holger Pitkänen lähdössä tehtävää suorittamaan vuonna 1944. Törni ja Holger Pitkänen sissiretken jälkeen. Kuva: SA-kuva Lauri Törni

Ylivoimainen taktikko

Suosittu sotakirjailija Esa Sirén on tehnyt uran jääkiekkovalmentajana Suomessa ja ulkomailla. Hänen mielestään sotimisen taktisissa tilanteissa on jonkin verran samaa kuin joukkuepeleissä.

– Jääkiekon historiassa on takuulla sellaisia valmentajia, jotka ovat joutuneet joukkueensa kanssa erittäin tukalaan tilanteeseen. Syystä tai toisesta heillä ei tule mitään impulssia, ei tapahtu mitään, he jähmettyvät, tuijottavat vaan sitä joukkuetta, joka vielä äsken menestyi ja on nyt vajoamassa tappion suohon, kuvailee Sirén.

Sirénin mukaan on olemassa valmentajia jotka osaavat reagoida tappiokäänteeseen. Tällaiset tilanteet paljastavat hyvien ja huonojen valmentajien eron.

– He tekevät pelaajavaihtoja, vaihtavat taktiikkaa, pitävät tiukan puhuttelun pelaajille. Eli toimivat, kun näkevät että ollaan menossa väärään suuntaan. Ja tällä tavoin he siivittävät joukkueen voittoon. Ihan sama joukkueurheilussa, jossa voidaan miehiä tai taktiikkaa vaihtaa. Missä pitää toimia ja keksiä keino muuttaa tämänhetkinen pelin suunta, kiteyttää Sirén.

Törnin sotilaat pitivät päällikönsä kykyä ennakoida tilanteita lähes maagisena.

– Minulla sellainen kuva, että Törnillä oli nopea reagointikyky havaita mitä tapahtuu, ja mitä voidaan tehdä. En usko, että sitä voi kauheasti opiskella. Jollain lailla se on ollut hänessä jo valmiina ja luontevaa, näkee tilanteen, ei mene paniikkiin, vaan pystyy hetkessä tekemään oikean ratkaisun. Ja näitä oikeita ratkaisuja hän teki miesten mukaan jatkuvasti.

– Näissä hommissa Törni osasi vetäytyä, osasi kiertää, osasi motittaa, eli oli tässä suhteessa esimerkillinen päällikkö miestensä mukaan.

Samanlaista suitsutusta tulee USA:n erikoisjoukoilta J. Michael Cleverleyn kirjan Lauri Törni - Syntynyt sotilaaksi mukaan.

Omaan jalkaan ampujat

Sirén kuvaa dokumentaarisissa sotaromaaneissaan myös sotilaita, jotka eivät kestä sotaa. Jotkut ampuvat vaikka omaan jalkaan, ettei tarvitsisi mennä takaisin sotimaan.

– On sitä sotakirjoissa jonkin verran käsitelty. Joku ampui esimerkiksi omaan käteen, mutta lääkäri huomasi heti ruutijäljistä, että vamma oli itse aiheutettu.

Sodan traumatisoivat vaikutukset olivat hyvin yleisiä historioitsija Ville Kivimäen Murtuneet mielet -teoksen mukaan. Armeija ei näitä aina ottanut huomioon.

– Vuonna 1944 Kannaksella ei ollut kyse pelkuruudesta, vaan mies oli ajettu henkisesti niin loppuun, että se ei enää tajunnut mitä se teki, lähti vaan, heitti aseet ja kypärät ja saappaatkin pois. Henkinen väsymys sen sai aikaan, sanoo Sirén.

– Toisenlainen tilanne oli, kun kaveri haluaa kieltäytyä, mutta ei uskalla sitä millään lailla sanoa. Kaksi kertaa yrittää teloa itsensä ennen kuin onnistuu, ne olivat niitä hetkiä joita Törni ei ollenkaan ymmärtänyt. Kuten kuvasin, Törnihän suorastaan räjähti, sanoo Sirén.

Lauri Törni 1944
Lauri Törni 1944 Kuva: SA-kuva Lauri Törni

Törni ei sietänyt pelkoa?

Ei Sirén täysin jätä päähenkilön sisäistä maailmaa tai persoonaa käsittelemättä. Törni kärkeen -romaanissa Törnin panssarivaunu ajaa miinakenttään, mutta selviää säkällä, koska miinat on asetettu ammattitaidottomasti väärin. Törni ja miehistöön kuuluva Paukkala palaavat kysymään jatko-ohjeita kapteenilta (Liponkoski), mutta tämä kapteeni vihjaakin Törnin olevan pelkuri.

Sirénin romaanin mukaan Paukkala näkee kaverinsa nousevan raivon ja kiskoo sanattomaksi jääneen Törnin pois ylimielisen upseerin luota ennen kuin lätty lätisee, ja Törni joutuisi sotaoikeuteen. Törni oli nuoruudessaan harrastanut nyrkkeilyä ja oli suuttuessaan vaarallinen tyyppi. Törni uhoaa Paukkalalle hakkaavansa kapteenin, jos törmää tähän Viipurin kadulla.

Samaa kohtausta käsitellään Tuntematon Lauri Törni -tietokirjassa, jossa se on esimerkkinä suhtautumisesta pelkoon. Pelko oli rintamalla normaalia itsesuojeluvaistoa ja terve merkki, mutta sitä ei sopinut näyttää muille. Törni oli varmasti tämän piirteen ääriesimerkki. Paukkalan todistajalausunnon mukaan Törnin ilme oli tuossa kohtauksessa näkemisen arvoinen. Siinä oli loukattu miestä, joka tunnetusti ei reagoinut vaaratilanteisiin pelolla ja empimisellä, vaan kylmän järkevällä toiminnalla.

Sodassa kumpikin osapuoli yritti siepata vankeja kuulusteltavaksi. Sirén kuvaa Törni kärkeen -kirjassa, miten Törni suuttuu pelokkaalle vartiomiehelle, joka luulee että häntä yritettiin vangita. Lähistöltä löytyy ammuttuna “sieppaaja”, joka olikin hevonen. Törni ei sietänyt pelkoa.

Pitää kyetä tappamaan

Tuntematon Lauri Törni -kirjan mukaan jopa suurin osa armeijoiden sotilaista ei kykene tappamaan, vaan yrittää ampua ohi tai hakeutuu vaikkapa tappamista avustaviin tehtäviin. Ampuminen ei siis aina ole tarkkaa ja reagointi nopeata. Talvisodassa Törni oli huomannut, että vaaralliselta näyttävässä tilanteessa yksinkertainen aggressiivinen hyökkäys onkin itseasiassa vähiten riskialtis ja tehokkain.

Törni oli valinnut porukkaansa miehiä, jotka eivät kakistele tappamista edes lähietäisyydellä, mikä on erittäin groteskia toimintaa.

Tutkijoiden Tuntematon Lauri Törni -kirjaa ja Sirénin Törnin sissit -romaania (osa 3) on mielenkiintoista lukea rinnakkain. Molemmat kuvaavat yksityiskohtaisesti sissitoiminnan silmitöntä raakuutta. Sirénin dokumentaarisuus tulee jälleen hyvin esiin.

Törnin ryhmä järjesti 21.10.1942 väijytyksen neuvostosotilaita kuljettavalle kuorma-autolle. Linjojen takana ampumisen ääniä oli vältettävä. Törni ampui äänenvaimentimella kuskin. Auto ajoi ojaan, Törni puukotti apukuskin, ja yllätetyt ja lamaantuneet venäläissotilaat lavalla nuijittiin hengiltä kirveellä tai aseen perällä.

Tarina on molemmissa sama. Romaanissa tapaus esitetään lakonisesti sodan realismina, mutta historioitsijat Pohjonen ja Silvennoinen pohdiskelevat tällaisen raa´an tappamisen vaikutusta psyykelle. He väittävät, että parikymppisenä kuusi vuotta lähes jatkuvassa taistelussa viihtynyt Törni on ollut tappamisen traumatisoima. Tästä osoituksena hänen jatkuva levottomuutensa ja toiminnan tarpeensa. Toisaalta Törni ei koskaan seonnut rintamalla.

Törnin sissejä metsässä.
Törnin sissejä metsässä. Kuva: SA-kuva jatkosota

Alkoholisti ja sisäiset demonit

Törni on tullut tunnetuksi miehenä, joka oli selvinpäin hiljainen ja mukava, mutta alkoholia nautittuaan suorastaan vaarallinen. Ihmisten lisäksi hän asetti uransa useamman kerran vaaraan uransa kun kännissä tuli kahinoita. Tämä käyttäytymismalli toistui niin toisesta maailmansodasta aina Yhdysvaltojen armeijaan saakka.

Osasto Törnissä vaarallisten operaatioiden välillä saunottiin, käytettiin runsaasti alkoholia ja pistettiin painiksi.

– Kun mies otti alkoholia, hän saattoi hyvinkin herkästi hermostua pienestä vinoilusta tai jos naureskeli väärin, toinen oli välittömästi nyrkit pystyssä. Ja koska Törni oli saanut koulutusta huippunyrkkeilijältä Viipurissa, niin Törnihän osasi nyrkkeillä. Ja se on aika vaarallinen ase ja yhdistelmä, alkoholi ja Törnin nyrkit, huokaa Sirén.

Törni joutui usein hankaluuksiin ylempien kanssa. Karhumäessä illanvietossa Törni tappeli kännissä eversti- ja majuri -tason tyyppien kanssa, mutta selvisi ilman syytteitä, mikä lienee ainutlaatuista.

– Esimiehet näkivät, että Törni on niin arvokas, että häntä ei voi laittaa sotaoikeuteen, tulkitsee Sirén.

Kakkosmies Pitkänen oli Törnin kaltainen

Luutnantti Holger “Hoge” Pitkänen oli Törnin ehdoton oikea käsi. Miesten välillä oli kitkaa ja kunnioitusta. Pitkänen saattoi ajoittain myös olla katkera siitä, että Törni keräsi kaiken kunnian.

– Kumpikin oli räväkkä kännipäissään. Lomalla hotelli Tornissa olivat pistäneet painiksi ja sen seurauksena kalusto oli pistetty uusiksi, tietää Sirén.

Törnin veteraanit olivat sanoneet, että Hoge oli ainoa, joka uskalsi sanoa mielipiteensä Törnille suoraan niin ettei Törni hermostunut.

– Humalapäissään he saattoivat painia tai tapella tosissaan, mutta selvinpäin kumpikaan ei kantanut kaunaa. Aika ihmeellinen suhde, kommentoi Sirén.

– Pitkäsestä olisin saanut materiaalia, mutta se tuli myöhään. Hänen pitkäaikainen työkaverinsa kertoi, että Pitkäsellä oli samoja luonteenpiirteitä kuin Törnillä.

Pitkänen oli myös räjähdysherkkä, ja toisaalta hän oli äärettömän nopea keksimään keinot eli soveltamaan tilanteen mukaan ja muutenkin ajatus leikkasi terävästi silloin, kun oli tilanne päällä.

Luutnantti Lauri Törni neuvottelee rintamalla 1944.
Jääkärikomppanian päällikkö luutnantti Törni neuvottelee ryhmän johtajien kanssa Tolvajärvellä 1944. Luutnantti Lauri Törni neuvottelee rintamalla 1944. Kuva: SA-kuva Lauri Törni

Suomalaiset palvovat kurittomia tappajia

Lauri Törni selvisi vuonna 2004 Ylen Suurin suomalainen äänestyksessä yllättäen arvovaltaiseen joukkoon, jossa oli mukana kansakunnan sivistyksen kulmakiviä, kuten Mikael Agricola ja Aleksis Kivi. Fiktiopuolella samanlaisessa asemassa kansansuosikkina on Tuntemattoman sotilaan Rokka, jonka suora esikuva on Viljam Pylkäs, karjalainen pientilallinen.

– Minusta nuo ovat kaksi ääripäätä. Rokkahan oli erittäin lupsakka, kertoi tarinaa ja vitsiä ja otti kaiken rennosti. Mutta siinä vaiheessa, kun naapuri rupesi tulemaan päälle, hänestä tuli armoton sotilas. Törni taas hiljainen hissukka, joka ei paljoa tarinoinut. Lisäksi Törni oli johtaja, kun taas Rokka oli vaan yksi sotilaista, vertailee Sirén.

Sirenin mielestä olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä olisi tapahtunut, jos nuo kaksi Rokka ja Törni olisivat olleet samassa porukassa.

– Kuinka Törni olisi ottanut tommosen velmun, joka tekee mitä sattuu vaikka muuten hoitaa ruutunsa viimeisen päälle. Mutta Rokka-tyyppistä kaveria Törnin porukassa ei tainnut olla.

Rokka/Pylkäs soti oman uhatun kodin ja perheen puolesta, mutta mikä poikamies Törnin sydämenasia oli?

– Törnillä viha venäläistä kohtaa puhkesi viimeistään Talvisodassa, kun hän huomasi että kotiseutu menetettiin. Se selittää miksi Törni oli innokas lähtemään kaikkeen, mikä vaan oli hyökkäyssotaa. Mutta olisiko Törnistä tullut hyvä upseeri toimistopuolelle? Varmaa on ettei hän olisi koskaan pärjännyt siellä, pohtii Sirén.

Kurittomuuden hinta

Samalla tavoin kuin Rokka, Törni ei voinut sietää pokkurointia. Törni ei pärjännyt kunnolla armeijan hierarkiassa. Ylennykset viivästyivät ansioihin verrattuna.

– Nousu kapteeniksi tapahtui aivan viime hetkellä, ja ensimmäinen ehdotus tehdä hänestä Mannerheim-ristin ritariksi ei mennyt läpi Kuusiniemen (17.3.1944) taistelun jälkeen. Sitä ei hyväksytty alkuunkaan, sanoo Sirén.

Kunniamerkkejä ei meinattu antaa, ja toisaalta Törni ei tuntunut niistä hirveästi perustavan.

– Mutta kun tuli Ravanmäen taistelu heinäkuussa 1944, ehdotuksen liitteessä lopussa lopussa oli kehotus, että antakaa nyt hyvät ihmiset se (Mannerheim-)risti, ennen kuin Törni saa oikean kuolonristin hautakumpunsa päälle, kertoo Sirén.

Kunniamerkin ehdottaja ei uskonut, että Törnin onni voisi jatkua pitkään. Mannerheimin porukka päättikin kiireen vilkkaa myöntää Mannerheim-ristin Törnille. Palkitseminen tapahtui korvessa, koska Törniä ei uskallettu ottaa pois rintamalta. Hänen panoksensa oli niin tarpeellinen.

Sotahullu jo lapsena, ei pitkäaikaikaisia tyttöystäviä

Esa Sirénin romaanit alkavat vasta jatkosodan alusta eikä niissä ei luoda takaumina katsetta Törnin lapsuuteen tai nuoruuteen Viipurissa. Elämäkertateosten perusteella Törnin lapsuus oli onnellinen, ja hänellä oli hyvät suhteet vanhempiinsa. Isä oli sisävesilaivan kapteeni ja äiti leikkelemyymälän omistaja. Perhe oli varakas ja omisti talon, jossa oli muitakin asukkaita vuokralla.

Sisällissodan aikana punaiset olivat kerran pidättäneet isän, ja kotona ilmapiiri oli punavastainen. Kaveripiirin kuulunut nyrkkeilijälahjakkuus Sten Suvio opetti Törnin nyrkkeilemään. Suvio voitti myöhemmin kultaa olympialaisissa.

Poika piti lemmikkieläimistä. Törnin isän kertoman mukaan Lauri oli jo lapsena ”sotahullu”, pakkomielteenä marssit, taisteluharjoitukset ja ampuminen. Johtajaluonteinen poika liittyikin 1930-luvulla puolisotilaalliseen, oikeistohenkiseen Suojeluskunnan poikajärjestöön.

Koulussa menestys oli keskinkertainen, ja Törni oli äärimmäisen itsepäinen. Kun vaihtoehtona oli joko laulaminen laulukokeessa tai luokalle jääminen, Törni valitsi luokalle jäämisen.

Hän kävi vuoden kauppakoulua mutta kyllästyi ja meni armeijaan vapaaehtoisena juuri ennen talvisotaa. Hän viihtyi sodassa niin hyvin, että karkasi kerran sotasairaalasta takaisin rintamalle.

Lauri Törni ei koskaan seurustellut pitkää aikaa naisen kanssa, jäi naimattomaksi eikä perustanut perhettä.

Toiminnantarve vai ideologia

Esa Sirénin neljä Törni-romaania päättyvät jatkosodan loppuun 1944, josta alkoi Törnin sotilasuran sekavahko välivaihe. Törni yritti mukaan Lapin sotaan, päätyi SS-joukkoihin koulutukseen ja mahdollisesti sotimaan Berliinissä. Palattuaan Suomeen hän joutui maanpetoksesta tuomittuna vankilaan, josta karkasi pari kertaa.

Kun esimiehet eivät päästäneet Törniä sotimaan saksalaisia vastaan Lappiin, Törni ryhtyi asekätkentään.

– Valmistauduttiin siihen, että Neuvostoliitto pettää ja miehittää Suomen. Siksi kätkettiin aseita sinne tänne, siltä varalta että venäläiset hyökkäävät. Törni oli tässäkin suhteessa omavaltainen, olettaa Sirén.

Sirén tulkitsee, että Törni valmistautui sissisotaan, ja siksi hän lähti natsi-Saksaan oppimaan räjähdysaine-ekspertin koulutusta. Lopulta Törni taisteli vielä saksalaisten joukossa venäläisiä vastaan Berliinissä ennen kuin antautui länsi-liittoutuneille. Siltä osin on tiedossa enemmän tarinoita kuin faktaa.

– Törnille kehittyi viha kommunismia kohtaan, tulkitsee Sirén.

Viimeisin Törni-kohu johtui siitä, että Tuntematon Lauri Törni -kirjassa historioitsijat väittivät Törnin valmistelleen natsikumousta Suomessa, ja että häntä ei ajanut eteenpäin niinkään isänmaallisuus vaan toiminnanhalu. Tutkijoiden mukaan Törnin ihailu on mennyt Suomessa liian pitkälle, ja hänestä on tehty väärin perustein kaltoin kohdeltu sankari. Elämäkerturi J. Michael Cleverleyn mukaan Törnistä tehtiin maanpetosoikeudenkäynnissä syntipukki. Tämän tulkinnan tutkijat Pohjonen ja Sivennoinen kiistävät. Fakta on että Törni sekaantui kumoukselliseen toimintaan, mutta monet vastustavat edelleen Törnin leimaamista aatteellisesti natsiksi.

Sirén ei rakenna sotakirjoissaan Törnistä myyttistä hahmoa, vaan kuvauksessa korostuu raadollinen realismi ja Törnin ryhmän kollektiivinen kokemus. Tavallaan Sirén jopa purkaa sankarimyyttiä, koska hän jakaa huomiota laajalle joukolle. Itse päähenkilö astuu näyttämölle ensimmäisessä osassa vasta sadan sivun jälkeen.

Sankari putoaa tyhjän päälle ja uusi ura

Esa Sirénin Törni-kirjat loppuvat 1944 vaiheeseen, jossa Osasto Törnin toiminta lopetetaan.

Törni putosi sodan jälkeen ikään kuin tyhjän päälle.

Tuntematon Lauri Törni -kirjassa tutkijat pohtivat, että Törni oli voimakkaasti sosiaalistunut armeijaan ja sen ulkopuolella hän oli nolla, kouluja käymätön, tavallinen mies tuhansien muiden seassa, ja asema eliittijoukon isäntänä oli mennyttä. Edessä oli sosiaalinen arvonmenetys ja elämysten laimeneminen. Historiantutkijat Pohjonen ja Silvennoinen tulkitsevat, että Törni oli jonkinlainen sota-addikti, siviilielämä sähkömiehenä oli mahdotonta tai epäkiinnostavaa. Kaiken tämän pohjalta ei ollut ihme, että Törni hakeutuu nopeasti sinne missä on sotaa.

Neuvostoliitto oli luvannut vihatun sissipäällikön Törnin päästä kolme miljoonaa markkaa sodan loppupuolella. Summa vastasi luutnantin 60 vuoden palkkaa. Sirén kysyy Törnin hurjat jääkärit -kirjan lopussa, “mitä mietteitä luulet tuon herättäneen Törnin mielessä?”

Törni siis anoi päästä sotimaan Lapin sotaan saksalaisia vastaan, mutta pyyntöä ei hyväksytty.
Tarina on sen jälkeen kuin jännitysromaanista. Törni livahtaa sukellusveneellä Saksaan ja liittyy SS-joukkoihin. Kotimaahan palattuaan hänet tuomitaan maanpetoksesta, koska hän oli oikeuden mukaan valmistellut natsi-Saksan tuella vallankaappausta. Lehdistö seuraa hänen epäonnistuneita pakoyrityksiään vankilasta. Viimein armahduksen jälkeen hän livahtaa Yhdysvaltoihin, jossa hän muuttaa nimensä Larry Thorneksi. Armeijaan päästyään Thorne kohoaa nopeasti erikoisjoukkojen eliittiin ja muodostuu legendaksi. 1960-luvulla Robin Moore kirjoittaa bestseller-kirjan Vihreät baretit, joka pohjaa Larry Thornen erikoisjoukkojen toimintaan Vietnamissa.

Matkalla Lauri Törnistä Larry Thorneksi paljastuu uusia yksityiskohtia.

1950 Törni kihlautui Ruotsissa Marja Kopsin kanssa, mutta jätti tämän kolme kuukautta kihlajaisten jälkeen. Matkalla maailmalle Lauri "Lassi" Törni teki hanttihommia, ja Venezuelassa hän jopa hoiti tuttavaperheen lapsia. Vuosien kuluessa Törni/Larry Thorne ei jaksanut vastata kihlatun kirjeisiin, mutta vuosia myöhemmin Länsi-Saksassa erikoisjoukoissa palvellessaan hän päätti noutaa Marjan Ruotsista hienolla urheiluautollaan. Mutta Thornen pettymykseksi kihlattu olikin mennyt naimisiin ja muuttanut Espanjaan.

1950-luvulla Yhdysvalloissa Törni asusteli jonkun aikaa eversti Aito Keravuoren perheessä. Keravuoren vaimo Hellä luonnehti Törniä näin:

“Lauri on tavattoman kiltti ja auttavainen. Hän otti poikaamme Jouniin isoveliasenteen, ja kun poikamme lähti kadettikouluun Lassi lahjoitti hänelle suksensa. (...) Lassilla oli niin tavattomat voimat, ettei häntä kukaan pystynyt pidättelemään, jos joku hänet suututti. Aito joutui ripittämään Lassia muutaman kerran alkoholin käytöstä. Tämän vuoksi meillä tarjottukaan mitään hänen "kotona" ollessaan.(...) Mutta selvinpäin Lauri oli jokaisen äidin toivepoika.”
(Lähde: Cleverley, Syntynyt sotilaaksi)

Esa Sirénin Törni -kirjat:
Törni kärkeen (2015)
Törni iskee (2016)
Törnin sissit (2017)
Törnin hurjat jääkärit (2018)

Juha Pohjonen, Oula Silvennoinen: Tuntematon Lauri Törni (2013)
Teos esittää voimakasta kritiikkiä isänmaallista myytinrakentamista vastaan ja arvostelee voimakkaasti aikaisempia elämäkertoja sankarilegendan rakentamisesta.

J. Michael Cleverley, Lauri Törni - Syntynyt sotilaaksi (2003)

Amerikkalaisen ex-diplomaatin teos ylistää Törnin sotilaallista lahjakkuutta ja tarjoaa tietoa Törnin toiminnasta USA:n erikoisjoukoissa ja Vietnamissa.

EDIT 2.9.2018 klo 9:00: Lisätty informaatiota Törnin maanpetostuomiosta ja suhteesta natsi-ideologiaan.
EDIT 2.9.2018 klo 10:00: Täsmennetty tietoa Törnin osallistumisesta taisteluihin Berliinissä. Asiasta ei ole varmaa tietoa, vaan ristiriitaisia todistajanlausuntoja. Korjattu: Törni ei jättänyt Marjaa kaksi viikkoa vaan kolme kuukautta kihlajaisten jälkeen.

Kommentit