Hyppää pääsisältöön

Täsmälääkkeitä ihastumisen kaipuuseen keski-ikäisille - Häräntappoase ja Skam

Nuoria suutelemassa viljapellossa, kuvassa myös Anna-Leena Härkösen kirja Häräntappoase
Nuoria suutelemassa viljapellossa, kuvassa myös Anna-Leena Härkösen kirja Häräntappoase Kuva: Yle / Kaisa Pulakka Häräntappoase,Lukupiiri (radio-ohjelma),Kaisa Pulakka,Anna-Leena Härkönen

Olin unohtanut miltä tuntuu ihastua päätä pahkaa. Ehdoitta. Hullun lailla. Täytän ensi vuonna neljäkymmentä. Tähän ikään mennessä sen tunteen helposti unohtaa. Onneksi fiktio voi auttaa löytämään palavan teinirakkauden uudelleen.

Anna-Leena Härkösen 80-luvun klassikko Häräntappoase on erinomaista täsmälääkettä nuoruusnostalgiaa kaipaaville. Se muistuttaa, miltä tuntuu järjetön ihastus. Sellainen, joka vie yöunet ja pakottaa ajattelemaan vain sitä yhtä. Ihastus, joka salpaa hengityksen ja saa perhoset lentämään mahanpohjassa.

Juoni on yksinkertainen. Teini-ikäinen Allu lähetetään vastentahtoisesti maalle heinän tekoon. Itsensä kanssa kipuileva nuorimies löytää ensirakkauden, pääsee poikuudestaan ja palaa kaupunkiin. Anna-Leena Härkönen kirjoitti Häräntappoaseen 17-vuotiaana. Se näkyy teoksessa raakana rehellisyytenä ja kirkkaana nuoren ihmisen mielen kuvauksena.

Häräntappoase vangitsee nuoruuden ristiriitaisuuden

Häräntappoaseen Allussa korostuu oman paikan löytämisen tarve ja toisaalta jatkuva ja hillitön toiseuden ja irrallisuuden tunne. Nuoruuden kauheus ja ihanuus.

Nuoruuden suurin pelko on se, että joku näkee minut sellaisena kuin olen. Roolin takana on turvallista. Nuoruuden suurin toive on se, että joku näkee minut juuri sellaisena kuin olen ja vielä pitää näkemästään. Häräntappoaseen ihastumista kuvaavissa kohtauksissa Anna-Leena Härkönen vangitsee hienosti ristiriidan, joka nuoruudessa vallitsee supersuorien tunteiden ja oman sisimmän peittelyn välillä. Allun ja Kertun ensitapaaminen on paljon puhuva:

Silloin mä näin Kertun ensimmäisen kerran.
Se tuli varovasti avojaloin, sateesta vettyneenä ja möyhöttyneenä. Se tuli ja sillä oli lyhyt musta hame, polvetki näky, ja valkonen pusero joka oli liimautunu ihoon kiinni. Sen alta erottu pystyt rinnat. Voi miltä se näytti. Eikä se pelkästään näyttäny, se OLI. Mä näin heti, että se eli aivan saatanasti.
(1)

Näinhän se menee. Kun ihastuksen kohde astuu näyttämölle, aika pysähtyy. Kaikki kääntyy ympäri. Jysähtää oikein kunnolla. Kuvausta Kertun ihmeellisyydestä jatkuu usean kappaleen verran. Se on tarkkaa ja omalla tavallaan realististakin, mutta samalla hyvin hellää. Pienet virheetkin muuttuvat rakastuneen silmissä täydellisyydeksi.

Tämän pysähtyneen hetken, jossa lukijan sydän hakkaa samaan kiihtyneeseen tahtiin Allun kanssa, Anna-Leena Härkönen täräyttää takaisin liikkeseen päästämällä Kertun ääneen. Suorista rehellisistä tunteista siirrytään nuorten dialogiin, joka jokaisella repliikillään pyrkii niiden tunteiden peittämiseen:

- Vitut, Kerttu sano. – Vituttaa niin kun koko kesä menee pilalle heinäpellolla.
Se potkas varpaallaan jotain pikkukiveä. Ja vielä: - Vittu.
Kun se nuolas huuliaan ja vilkuili mua alta kulmainsa niin mä olin mennyttä.
(2)

Jotain kadotettua tässä kaipaan

Häräntappoasetta aiemmin minut herätti ikävöimään nuoruuden ehdottomia ihastuksen tunteita norjalainen nuortensarja Skam. Skamia katsoessa minulle tapahtui jotain outoa. Eläydyin norjalaisteinien rakkauselämään niin vahvasti, että ihastuin itsekin. Koin tunteen hyvin fyysisesti, kun HÄN ilmestyi televisioruutuun tuntui vatsanpohjassa kouraisu. Välillä melkein itketti. Löysin itseni googlailemasta HÄNEN kuviaan yömyöhällä, pitkään sen jälkeen kun lapset oli saatu nukkumaan. Tunne oli ihana, ehdoton ja epätoivoinen! Tämä ihastus oli kuitenkin jotain paljon nolompaa kuin teini-iän palavat tunteet rinnakkaisluokkien poikia kohtaan. Minä, keski-ikäinen täti-ihminen, olin ihastunut norjalaisen nuortensarjan päähenkilöön.

En ollut tunteitteni kanssa yksin. Lähes kaikki kaveripiirini keski-ikää lähestyvät naiset tuntuivat vähän hurahtaneilta. Norjalaisista teineistä kertova Skam herätti ihmeellisen kaihon nuoruuteen ja ennen kaikkea ihastumisen kaipuun. Sarja valloitti nuoret katsojat, mutta sen fanaattisin katsojakunta tuntui löytyvän juuri nelikymppisitä naisista.

Skam-ihastukseni oli minulle mysteeri. Tunnereaktiot ja myötäeläminen Noran ja Wilhelmin rakkaushuolissa olivat selittämättömän voimakkaita. Ymmärsin, että jotain kadotettua tässä kaipaan, mutta en oikein tiennyt mitä. Häräntappoaseen lukeminen avasi tietä sentään jonkinlaiseen itseanalyysiin.

Elämän paino vetää tunteet mutkalle

Nelikymppinenkin ihastuu silloin tällöin, eli parisuhteessa tai ei. Pelkästä ihastumisen kaipuusta ei siis ole kyse, mutta aikuisiän ihastumiset ovat yleensä vähän haaleita. Kaipaan nuoruuden ihastumisista tunteen suoruutta. Järjetöntä varmuutta ihastumisen oikeudesta, vaikka kohteesta ei oikeastaan tiennytkään mitään. Nuoruuden ihastumiset olivat raastavia ja voimakkaita. Sellaisia, joissa sydän revitään rinnasta.

Aikuisen ihastumiset pilaa analyyttisyys ja järki. Tunne ei voi olla kovin suora, jos sen päälle täytyy kasata kokonainen elämä, pettymyksineen, odotuksineen, velvollisuuksineen ja vastuineen. Tämän takia kaikki ei enää sumene ympäriltä, kun ihastuksen kohde kävelee vastaan. Tämän takia perhoset räpäyttävät enää laiskasti siipiään, eivätkä pyrähdä lentoon kiihkeänä parvena.

Voi tietysti olla, että selitys on yksinkertaisempi. Ehkä nuoruuden suorissa tunteissa on kyse vain tiettyjen hormonien massiivisesta ylituotannosta. Biologian aiheuttamasta häiriötilasta. Nuorena sitä oli vaikea kestää, mutta keski-ikää lähestyvänä tunteeseen suhtautuu melankolisella nostalgialla. Vaikkei nuoruuteen haluaisi palata, niin ajoittain toivoo, että pystyisi kokemaan suorat ja ehdottomat tunteet uudelleen. Sellaiset, jotka saavat Häräntappoaseen Allun runoilemaan:

Minun rakkaani istuu pirtin penkillä pienet mustelmaiset jalat
ilmassa harottaen minun rakkaani nyrsii matonkuteita pienillä
ruosteisilla kitisevillä saksilla, voi armaani, hän katsoo
ulos viileää kosteaa ilmaa, minun rakkaani huulet muodostavat
sanan vittu, salaa sähähtäen, vaivihkaa. Voi varpuseni saanko
ottaa hiuksistasi edes yhden havunneulan?
Ja jumalauta että sitä voi tulla nuorena hulluksi.
(3)

Sitaatit 1-3 on poimittu Anna-Leena Härkösen kirjasta Häräntappoase. Otava 1984.

Kuuntele lauantaina 1.9. Yle Radio 1:n Lukupiiri. Lähetykseen voit osallistua soittamalla suoraan lähetykseen p. 09 144800 tai osallistumalla verkkokeskusteluun osoitteessa: yle.fi/kirjat

Keskustele
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Finnjet oli kaikkien aikojen matkustajalaiva, joka pilkottiin kylmästi palasiksi – entisen konepäällikön rakkaus ei katoa

    Finnjet oli merimatkailun ylellinen tulevaisuus.

    Finnjet oli maailman suurin ja nopein matkustaja-autolautta. Samalla se oli uuden ajan airut, joka uitti Suomen maailmankartalle. Kaikkien aikojen matkustaja-alus paloiteltiin 10 vuotta sitten Intiassa. Konepäällikkö Juhani Puontille se oli kova isku. Onneksi muistot eivät katoa. Niitä tulvii mieleen, kun katsoo vanhan virkapuvun murentuvia kenkiä.