Hyppää pääsisältöön

Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

Vuosilukuja karsikkomännyn rungossa
Karsikkopetäjä oli vainajien muistopuu. Vuosilukuja karsikkomännyn rungossa Kuva: I. Nieminen Lusto Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma Mennään metsään (kampanja),karsikot (muistomerkit)

Vielä sata vuotta sitten ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Metsässä hallitsivat henget ja haltiat, ja henkiä oli alituiseen lepyteltävä ja palvottava, etteivät ne aiheuttaneet ihmiselle vahinkoa. Voi sitä onnetonta metsämiestä, joka luvatta saalisti Tapion karjaa! Metsää ei myöskään saanut loputtomasti riistää saati tyhjentää.

Metsän henget ja haltiat

Metsänhaltioilla oli erilaisia nimiä ja muotoja. Hyvällä tuulella ollessaan ne suojelivat ihmistä ja varoittivat vaarasta, mutta suuttuneena haltiat aiheuttivat paljon vahinkoa.

Uhripaikka kalaonnen pyytämiseksi
Tässä pyydetään hengiltä suotuisaa kalaonnea Uhripaikka kalaonnen pyytämiseksi Kuva: U.T Sirelius, 1932, Museovirasto/Annukka Palmén-Väisänen, Yle Uhraaminen,Mennään metsään (kampanja)

Suomen metsien tärkein jumala oli Tapio perheineen. Tapio hallitsi metsää ja sen eläimet olivat hänen karjaansa. Niinpä hän myös päätti, saiko metsämies saalista vai ei. Tapio hoiti eläinten ohella myös puita ja kylvi uutta metsää.

”Metsän ukko harmaaparta, havuhattu, naavaturkki…”

Parrakas, puiden korkuinen metsänvaltias oli kiivas luonteeltaan, mutta onneksi hänen vaimonsa Mielikki tiesi konstit kuninkaan lepyttämiseen.

Enimmäkseen Tapio oli kuitenkin hyvällä tuulella, ja hänen saattoi jopa nähdä vaeltelevan valtakunnassaan naavaturkissa ja havuhatussa, toisinaan jopa ilkialastomana näyttäytyen.

"Siniviitta, viidan eukko, mieluinen metsän emäntä!”

Metsän kauniin emännän Mielikin vallassa oli pienriistan pyytäjän, sienestäjän ja marjastajan saalis. Hänen vastuullaan oli myös metsän koristelu, ja Mielikkiä kannattikin kiittää kauniista metsämaisemista. Mielikki osasi myös parantaa erilaisilla metsän rohdoilla.

Miltei jokaiselle asialle oli oma jumalansa. Kaikkien jumalien jumala oli ukkosen jumala Ukko ylijumala.

"Vedellä ja raudalla, tulella, tuulella ja pakkasella, vieläpii semmoisillakin olennoilla, kuin uni ja kuolema, oli oma lähimmäinen haltijansa. Muutamien näistä luultiin vaikuttavan hyvää, toisten pahaa. Varsinkin omalla alallansa, mutta myös syrjäisillekin. Edellisiltä pyydettiin apua, jälkimmäisiä rukoiltiin tai uhattiin, että poistuisivat. Tämä tapahtui loitsimisen kautta."
Sanansaattaja, v. 1891

Pakanuuden pesäkkeet ja uhripaikat

Vanha kansa uskoi, että metsään ja luontoon liittyvää väkeä eli voimaa oli kaikkialla, ja Suomesta tunnetaankin lukematon määrä erilaisia uhripaikkoja – pyhiä puita, lähteitä, kiviä ja kallioita.

Uhripaikka Tapionpöytä
Metsän haltialle uhrattiin Tapion pöydän äärellä. Uhripaikka Tapionpöytä Kuva: Samuli Paulaharju, 1915, Museovirasto/Annukka Palmén-Väisänen, Yle Mennään metsään (kampanja),Tapionpöytä

Vaakasuunnassa kasvavien metsäkuusien ajateltiin olevan pyhiä Tapiolle. Metsämiehen tuli syödä päivän ensimmäinen saalis metsän kuninkaan pöydän päältä. Mitä ei jaksanut syödä, se piti panna Tapion pöydän alle, kuusen juurelle.
Tapion kämmenelle asetettiin metsän lepytykseksi myös esimerkiksi ensimmäisen jäniksen lihaa ja pikarillinen viinaa.

Talojen pihoilla kasvoi usein erityinen vainajienpalvontaan käytetty uhripuu. Uhripuu kuunteli rukoukset, paransi ja auttoi sekä määräsi talonväen kohtalon.

Puuta ympäröi pyhyys ja koskemattomuus, eikä sitä saanut kaataa eikä karsia tai talon väkeä kohtasi sairaus tai kuolema.

“Anna otso omaksemme, paras riista retkellemme...”

Suomalaisessa karhunpalvonnassa männyllä oli tärkeä rooli. Karhunkaadon jälkeen pidettiin peijaiset, joissa karhu oli kunniavieraana. Pidoissa syötiin ylenmäärin karhun lihaa ja muita herkkuruokia sekä nautittiin ryyppyjä.

Karhunpyynti oli tärkeä osa kylän elämää, sillä kaadettu karhu ruokki koko kylänväen, ja sen talja ja muut ruhon osat olivat yhtä arvostettuja kuin lihakin.

Karhun luut ja kallo palautettiin kuitenkin seremoniallisin menoin petäjän juurelle kiitokseksi. Kallo nostettiin petäjän oksistoon, joka oli sille kunniapaikka.

Metsän kiroukset

Metsänhenkiä kunnioitettiin, mutta myös pelättiin. Metsästä saattoi tarttua vakavia tauteja kuten metsännenä tai siellä saattoi joutua onnettomuuteen.

Metsännenää eli metsänväen vihoja parannelttin esimerkiksi tekemällä lepästä ihmiskuva, joka valeltiin sairastuneen verellä ja uhrattiin metsälle. Suuttunut metsän väki suuntasi näin vihansa kuvaan eikä ihmiseen.

Metsänhaltia Tapio saattoi myös myös suutuspäissään viedä liikaa pyytäneen tai muuten sopimattomasti käyttäytyneen metsästäjän metsänpeittoon. Noiduttu ihminen kulki ympyrää eikä tunnistanut tuttujakaan paikkoja. Etsijöilleen eksynyt oli näkymätön eikä häntä kuultu, vaikka hän itse näki etsijänsä. Metsänpeitossa "itä oli länsi ja pohjoinen etelä".

Taikaesineitä, loitsuja ja tietäjiä

Suojelusta ja hyvää väkeä eli voimaa haettiin myös erilaisten taikakalujen avulla.

Taikakaluja
Taikaesineillä oli merkittävä rooli kansanuskossa Taikakaluja Kuva: Eino Nikkilä, 1932, Museovirasto/Annukka Palmén-Väisänen, Yle Mennään metsään (kampanja),taikakalut

Kuvassa näkyvä kyykäärme (vasemmalla ylhäällä) löytyi kätkettynä hirteen, ja sen arvellaan suojelleen asujia kateen silmältä, varkailta ja muulta onnettomuudelta. Kyy on todennäköisesti laitettu reikään elävänä.

Karhunkynttä käytettiin parantamaan hammaskipua, ja karhun ruokatorven (oikealla ylhäällä) avulla parannettiin lasten hampaita kaatamalla sen läpi maitoa yhdeksän kertaa, jonka jälkeen maito juotettiin lapselle.

Umpipuu eli kaksi renkaaksi kasvanutta puunoksaa (vasemmalla alhaalla) auttoi lemmennostamisessa ja umpitaudissa. Koivunrengasta (oikealla alhaalla) käytettiin puolestaan kasvannaisten ja paisumain parantamiseen.

"Tuli suustani tulevi / Kekälehet kieleltäni..."

Metsän pahoja voimia tai puunvihoja torjumaan ja väkeä parantamaan kutsuttiin pitäjän tietäjä tai parantaja.

Tietäjä
Tietäjät tekivät Suomessa taikojaan jopa vielä 1900-luvulla. Tietäjä Kuva: Samuli Paulaharju, 1911, Museovirasto/Annukka Palmén-Väisänen, Yle Mennään metsään (kampanja),Tietäjä

Parantamisen yhteydessä lausuttiin loitsuja, joiden sanoilla oli voima parantaa ja tuhota, nostattaa henkiä ja karkottaa paholaisia.

Lähes jokaiselle taudille ja vaivalle oli omat loitsunsa Jos haavan oli aiheuttanut veitsi tai kirves, niin sitä purtiin, syljettiin kolme kertaa ja lausuttiin: "Rauta raiska saatana, vedä vihas, paranna sijas, pidä itte kipus".

Sylkeminen oli yleinen loitsujen yhteydessä käytetty tehokeino.

"Milloinhan hävinnee tuo katala taikausko lopen maastamme? " – Uusi Suometar, v.1895

Luterilainen kirkko pyrki jo 1600-luvulla järjestelmällisesti hävittämään kaikki ei-kristilliset kulttipaikat, joita pidettiin pakanuuden pesäkkeinä. Taistelu kärjistyi 1700-luvulla ja kysymyksessä olivat sekä talojen lähistöillä sijaitsevat uhripuut että erilliset uhrilehdot.

Vanhin suomalaisten pyhiä lehtoja koskeva maininta on vuodelta 1229, jolloin paavi Gregorius IX antoi Suomen piispalle oikeuden ottaa haltuun ”pakanoiden palvontamenoihin määrätyt lehdot ja pyhäköt”.

"Talonpojat eivät ottaneet tätä työtä tehdäkseen, vaikka papisto käytti nimismiestäkin heitä pakoittaakseen; he pelkäsivät vahinkoja tapahtuvan, jos hävitykseen ryhdyttäisiin."
– Uusi Kuvalehti, v. 1898

Usko metsän henkiin ja haltioihin oli vahva, vanhempi kuin kirkon jumalaan.

Muisto vain jää

Metsiä kaadetaan, teitä rakennetaan. Myös metsä itse peittää kasvaessaan alleen muinaisen elämän merkit ja jäljet – vanhat asuinpaikat, muistopuut ja uhrilähteet saavat väistyä.

Metsänhenget säilyvät silti osana suomalaista luontoa ja sen historiaa. Suomalaiset ovat puiden kansaa.

mennään metsään
mennään metsään Mennään metsään (kampanja)

Lähteet:
Kristfrid Ganander: Mythologia Fennica
Mia Jokiniva: Metsäjooga
Anna-Leena Siikala: Itämeren suomalaisten mytologia
Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Puiden kansa
Hendrik Relve: Puiden juurilla – Puut ja pensaat luonnossa ja kansanperinteessä
Taivaannaula
Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko

Linkkejä:
Kuuntele aiheesta Ylen Tiedeykkösen radio-ohjelma:


Metsän väen esittely
Pyhiä luonnonpaikkoja
Puita ja tarinoita

Mennään metsään

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Syksyn herkullisin kakku syntyy kaarnikasta

    Bloggaaja Annin variksenmarjakakku - täydellinen makuelämys!

    Leivontablogia pitävä Anni sai haastavan tehtävän. Hänen piti suunnitella ja leipoa Ylen Mennään metsään -kampanjaa varten helppo, herkullinen ja näyttävä kakku variksenmarjasta eli kaarnikasta – marjasta, jota ei juurikaan poimita. Liekö syynä se, että marja maistuu monen suussa vähän oudolta. Mutta kaarnikka on ihmemarja, ja sen Annikin sai kokea!

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Puut kertovat toisilleen, jos joku hyökkää

    Uusi luontosarja Elävät puut alkaa TV1:ssä 9.9. klo 18.15.

    Tiesitkö, että puut viestivät keskenään? Kun toukka hyökkää puun kimppuun ja alkaa nakertaa sen lehtiä, alkaa prosessi, jota ihmisaistit eivät havaitse. Ylen uusi neliosainen Elävät puut -luontosarja avaa puiden salaperäistä ja varsin näkymätöntä elämää uudella tavalla ja upeaa, kuvaaja Jari Salosen tarkkaa, ympärivuotista luontokuvausta hyödyntäen.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Haapa

    Lue Anni Kytömäen koskettava teksti haavasta

    Haapa huomaa tuulen ensimmäisenä. Sen lehdet ovat puunlehdiksi kovat, niin kovanaamaiset että ovat vaatineet oman verbinkin – haavat eivät suhise kuten muut, ne havisevat.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Koivu

    Anni Kytömäen upea teksti koivusta

    Koivu on nuorena vaalea ja heleä, hento ja keveä. Syystä tai toisesta sitä väitetään naiselliseksi, mutta todellisuudessa koivu on koivu, kuten ihmisetkin ovat ensi sijassa ihmisiä.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Pihlaja

    Kirjailija Anni Kytömäen herkkä luonnehdinta pihlajasta.

    Kotipihan pihlaja on lapselle usein ensimmäinen puu: siinä on monta haaraa, oksia alhaallakin, sen syliin on helppo kiivetä. Jos putoaa, putoaa matalalta

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Kuusi

    Lue Anni Kytömäen upea teksti kuusesta.

    Kuuset pistelevät ohikulkijaa, levittävät tummia siipiään polun päälle, seisovat apeina auringossakin. Niin meidät on opetettu näkemään, koska se mitä on paljon, on rumaa ja ikävää.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Miksi laskemme luontokäyntejä Mennään metsään -kampanjassa?

    Unescon listalle pääsevät vain arvostetut, elävät perinteet.

    Mennään metsään -kampanjassa luonnossa käynnit halutaan laskea, sillä Unescon listalle pääsevät vain ne perinteet, joita kansalaiset aidosti käyttävät ja arvostavat. Merkkaa siis Mennään metsään -laskuriin jokainen koiralenkki, iltakävely, soutelu, uiminen, työmatka, onkireissu, sieniretki… Kaikki ne kerrat, kun olet poikennut luontoon kahden viikon aikana!

  • Minne katosivat luonnonlähteet ja metsäpurot?

    Luonnonlähteiden tila on romahtanut Suomessa.

    Jos metsään haluat mennä nyt, ota vesipullo mukaan. Luonnonlähteiden tila on romahtanut, eikä kaikista lähteistä ja metsäpuroista voi enää ottaa juomakelpoista vettä. Lähteiden suojelu voi vielä pelastaa jäljelle jääneet pulputtajat.

  • Katoavat metsäpolut

    Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa.

    Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa. Samaan aikaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden suosituimmilla reiteillä polut levenevät, kun retkeilijät väistelevät kovassa kulutuksessa esiin tulleita kiviä ja juuria. Perinteisille poluille tarvittaisiin kipeästi lisää kulkijoita, varsinkaan kun lehmätkään eivät niitä enää ole tallomassa. On aika ryhtyä poluntallaustalkoisiin – maastopyöräillen, ratsastaen, patikoiden.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

Uusimmat sisällöt - Mennään metsään