Hyppää pääsisältöön

Muodin suuret muutokset 1500- ja 1600-luvuilla

1500-1600 -lukujen italialaismuotia.
Italialaismuotia myöhäisrenessanssista uuden ajan kynnyksellä. 1500-1600 -lukujen italialaismuotia. Kuva: Wikimedia Commons muoti,1500-luku,1600

Renessanssi ja barokki olivat pitkiä ajanjaksoja, jotka toteutuivat Euroopassa hiukan eri aikoina. Kumpikin oli suurenmoinen aalto, joka pyyhkäisi läpi henkisen, esteettisen ja fyysisen maailmankuvan. Taide, arkkitehtuuri ja musiikki syntyivät uudelleen ja sittemmin koristautuivat komeasti. Ne vyöryivät aikalaisten tajuntaan mullistavina ilmiöinä. Jokapäiväisessä todellisuudessa elävä muoti reagoi aaltoliikkeisiin trendikkäästi. Renessanssi toi komeat, raskaat kankaat ja ihmiskehon siluetin. Barokki esitteli kevyet materiaalit hörhelöineen ja uudenlaisen mukavuuden.

Raskas ja loistelias renessanssi

Renessanssi alkoi Italiassa jo 1300-luvun alkupuolella ja jatkoi kukoistustaan koko 1400-luvun aina 1500-luvun lopulle. Muualle Eurooppaan se rantautui hitaammin, 1400-luvun puolivälissä. Koko maailmaa koskettaneet historialliset harppaukset, kuten löytöretket ja sittemmin kirjapainotaito eli painotekniikka, mullistivat tiedonkulun, joka verkkaisella keskiajalla oli vielä sangen hidasta.
Nyt lähtivät liikkeelle muodin ja pukeutumisen oppaat ja mallinuket, joiden kautta saatettiin seurata trendejä eri maissa. Myös uusia muotituotteita ja asusteita, kuten neulotut sukat, saapuivat markkinoille.

Professori Paula Hohti tutkii renessanssin pukuja Venetsian Mocenigo-palatsissa.
Professori Paula Hohti tutkii renessanssin pukuja Venetsian Mocenigo-suvun ylhäisöpalatsin varastossa. Professori Paula Hohti tutkii renessanssin pukuja Venetsian Mocenigo-palatsissa. Kuva: Paula Hohdin yksityiset kokoelmat renessanssi,Venetsia,Mocenigo family

Professori Paula Hohti (Aalto-yliopisto, Taiteen laitos) työskentelee Helsingin lisäksi Italian hurmaavissa, historiallisissa kaupungeissa Venetsiassa, Sienassa, Luccassa ja Firenzessä. Museoiden ja historiallisten rakennusten varastot ovat hänen ominta työmaataan. Hohdin tutkimuskohteet ovat muodin ja pukeutumisen historia, materiaalisen kulttuurin ja kulutuksen historia,
Italian Renessanssin ja varhaisen modernin ajan kulttuuri, tekstiilihistoria ja kansainvälinen kaupankäynti varhaisena modernina aikana sekä kokeellinen historian tutkimus ja käytännölliset menetelmät historiallisessa tutkimuksessa.

Professori Paula Hohti tutkii renessanssipukuja.Luccan arkistossa Italiassa.
Professori Paula Hohti tutkimustyössä Luccan arkistossa. Professori Paula Hohti tutkii renessanssipukuja.Luccan arkistossa Italiassa. Kuva: Paula Hohdin yksityiset kokoelmat renessanssi,Lucca

Paula Hohti johtaa pukuhistorian laajaa, viisivuotista EU-projektia, jossa tutkijat useasta maasta paneutuvat pukuhistorian eri aspekteihin, sen materiaalisiin ja kulttuurisiin merkityksiin Euroopassa 1550-1650.
Keskiössä ovat alempien sosiaaliluokkien pukeutuminen ja materiaalit vaatetuksessa. Projektin Refashioning the Renaissance tiimiin kuuluvat: Dr Michele Robinson (University of Sussex, UK), PhD Candidate Anne-Kristine Sindvald Larsen (University of Copenhagen, Denmark), Dr Stefania Montemezzo (University of Verona, Italy), M.A. Piia Lempiäinen (University of Helsinki, Finland) ja Dr Mattia Viale (University of Verona, Italy).

Refashioning the Renaissance -EU-projekti

Renessanssi vaihtuu barokkiin

FT Riikka-Maria Pöllä on historioitsijana keskittynyt tutkimaan Ranskan, varsinkin Pariisin yläluokan naisten ihanteellista ulkoista olemusta ja pukeutumista 1600-luvulla. Tuolloin Aurinkokuninkaan vuosisadalla Pariisin Le Marais -kaupunginosa oli muodin kehto. Siellä liikkuivat sivistyneet, vauraat salonkien emäntinä toimivat ylhäisörouvat ja omiin salonkeihinsa hoviherroja vastaanottavat kurtisaanit.
Väitöskirja Refashioning the Respectable Elite Woman in Louis XIV's Paris – Madame de Sévigné and Ninon de Lenclos julkaistiin Helsingin yliopistossa v. 2017.

FT Riikka-Maria Pöllä tutkii kahta 1600-luvun suurta ranskatarta. Kurtisaani Ninon de Lenclos ja kirjailija Mme de Sévigné sanelivat Pariisin hienostokaupunginosa Le Mairais'n muotia.
FT Riikka-Maria Pöllä tutkii 1600-luvun suuria ranskattaria. FT Riikka-Maria Pöllä tutkii kahta 1600-luvun suurta ranskatarta. Kurtisaani Ninon de Lenclos ja kirjailija Mme de Sévigné sanelivat Pariisin hienostokaupunginosa Le Mairais'n muotia. Kuva: Taustakuvan lähde: NINON DE LENCLOS BY LOUIS FERDINAND ELLE THE YOUNGER. CHÂTEAUX DE VERSAILLES ET DE TRIANON. PHOTO © RMN-GRAND PALAIS. MADAME DE SÉVIGNÉ (1665) BY CLAUDE LEFÈBVRE. HÔTEL CARNAVALET, PARIS. PHOTO RMN-GRAND PALAIS. Ninon de l'Enclos,Marais,Madame de Sévigné

FT Riikka-Maria Pöllän väitöskirja käsittelee itsensä esittämistä kahden suuren ranskattaren kautta, jotka edustivat 1600-luvun pariisittaren naisideaalia. Eriävistä siveyskäsityksistään huolimatta kurtisaani Ninon de Lenclos(1620 – 1705) ja Mme de Sévigné (1626 – 1696) näyttäytyivät hienostuneisiin ja muodikkaisiin pukuihin pukeutuneina Pariisin 1600-luvun trendikkäimmässä kaupunginosassa, Le Marais'ssa. Se oli miljöö, jossa eliitti kokoontui keskustelemaan kirjallisuudesta ja kutkuttavista, ajankohtaisista ilmiöistä.

Ranskassa 1600-luvun uutuus oli huippumuodikas vaatekappale nimeltä "manteau". Se oli siro takkileninki, joka peitti kauniisti etualalla pilkahtelevan aluspuvun. Manteau kuului jokaisen muotitietoisen ranskattaren garderobeen. Varakkailla daameilla niitä saattoi olla useampia.

Ranskalaisen naisten muodin tärkein uutuus 1600-luvulla oli kevyen takkimainen, hihallinen manteau, joka osittain peitti näyttävän aluspuvun. Bleiserin kaunis edelläkävijä.
Manteau oli 1600-luvun uutuus, naisten puvun peittävä takkileninki. Ranskalaisen naisten muodin tärkein uutuus 1600-luvulla oli kevyen takkimainen, hihallinen manteau, joka osittain peitti näyttävän aluspuvun. Bleiserin kaunis edelläkävijä. Kuva: Wikimedia Commons muoti,1600-luku

Verkostoituneita ranskattaria

  • Wiurilan kartanon perintö – vanhaa eurooppalaisuutta ja uutta yrittäjyyttä Varsinais-Suomessa

    Wiurilan kartano linkittyy Ranskan hoviin

    Wiurilan kartano linkittyy historiassa Ranskan hoviin. Euroopan tärkeimpiin diplomaatteihin ja valtiomiehiin kuulunut Maurice de Tallyerand, jo Ludvig XVI:n, sittemmin keisari Napoleon I:n ja kuningas Ludvig Filipin oikea käsi, voidaan jäljittää suomalaisiin Armfelteihin Kuurinmaan ruhtinatar Wilhelminen kautta. Gustaf Mauritz Armfelt ihastui tähän kauniiseen neitoon ja he saivat tyttären, Gustavan eli "Vavan", joka asettui Wiurilaan. Hänen tuomansa ranskalaisvaikutteet kukoistavat edelleen 1830-luvun sisustuksessa kartanon pääsalongissa. Wiurila on ollut Armfeltin aatelissuvun omistuksessa vuodesta 1787 lähtien – ja on edelleen, vaikka sukunimi onkin vaihtunut Aminoffiksi. Maatalouskartanosta tila on muuttunut innovatiiviseksi matkailukohteeksi, jossa historia saa vapaasti hengittää.

  • Metsään pysähtynyt juna – Matti Johannes Koivun sukellus modernin Suomen historiaan

    Matti Johannes Koivun kehityskertomus päättyy.

    Modernin Suomen tarina on ihmeellinen, mutta se on aina kesken. Valtavalla sinnikkyydellä ihmiset ovat yrittäneet luoda järjestystä ja hallittua yhteiskuntaa, mutta aina jokin pilaa järjestyksen. Keskeneräisyyden historia päättää Matti Johannes Koivun esseesarjojen trilogian. Mutta miksi muusikko ryhtyi selvittämään mammuttimaisia kysymyksiä? Matti Johannes Koivu kertoo.

  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua